Ihmiset eroavat tietyiltä ominaisuuksiltaan selkeästi eläimistä, vaikka alkuperämme onkin niissä. Ihmisen tietoisuus ja tietyt aivojen rakenteista johtuvat poikkeamat kuten kollektiivinen tietoisuus esimerkiksi sivilisaation piirteistä on olennaisella tavalla poikkeavaa kuin millään eläinlajilla. Eläimet useimmiten kilpailevat toistensa kanssa esimerkiksi mahdollisuudesta elää, mahdollisuudesta saada ravintoa ja mahdollisuudesta lisääntyä ja paritella. Voidaan sanoa, että aggressiivisuus ja tietyt materiaaliseen maskuliinisuuteen viittaavat piirteet ovat jäänteitä menneiltä ajoilta, ja nuo piirteet voivat olla aiheuttamassa eläinteen toimintaan viittaavaa käyttäytymistä. On todettu jo aikoja sitten, että tulevaisuudessa ihmisten testosteronitasot laskevat ja ihmisistä tulee hauraamman rakenteisia samalla kun aivot ja pää kasvavat. Olen huomannut muutamassa sukulaisessani aggressiivisuutta, jota olen aina pitänyt alaluokkaisten ihmisten piirteenä. Aggressiivisuus voi johtaa ongelmiin lain kanssa, perheväkivaltaan ja toisten ihmisten kohtuuttomaan ja epätasa-arvoiseen arvosteluun. Mikä sitten on se merkittävin piirre, joka erottaa ihmisen esimerkiksi vaikka gorilloista. Kaikkien kädellisten on todettu olevan korkealla tasolla älyllisesti, mutta ihmisen erottaa muista kädellisistä korkealle kehittynyt tietoisuus ympäristöstään, itsestään sekä kulttuurista ja sivilisaatiosta. Ihmiset pystyvät siis muokkaamaan käytöstään riippuen siitä millaisessa ympäristössä ihminen toimii ja on tekemisissä. Esimerkiksi darwinismissa ilmenevät piirteet eivät ilmene samalla tavalla ihmisten kuin eläinten keskuudessa. Nykypäivänä ihmisten ei suuremmin tarvitse kilpailla olemassaolostaan eläinten lailla, vaikka jonkinlaista halua esittäytyä jonkinlaisena lauman parhaana tai auktoriteettina ilmenee kuitenkin selkeästi etenkin aggressiivisten ihmisten keskuudessa. Tämä ei siis ilmene pelkästään vain miesten keskuudessa, koska eräässäkin ohjelmassa itse kutsumansa kiiltokuvaparin naispuolinen osa sanoi pihalla rikkaruohoja korjatessa, että rikkaruohot on vihollinen, joka pitää tuhota. Eli primitiivisimmät ihmiset, jotka haluavat korostaa omaa minäänsä ja merkitystään joutuvat tuolla tavalla kilpailemaan toisten alkukantaisten ihmisten kanssa viimeiseen hengenvetoon asti. Voidaan siis sanoa, että kilpailunhalu, joka liittyy monessa tapauksessa aggressiivisuuteen, on ihmisessä jäänne evoluution aiemmasta vaiheesta, jossa kilpailun hävinnyt osapuoli todellakin tuhottiin samalla tavalla kuin tuo nainen halusi tuhota rikkaruohot.On siis selvää, että jonkinlainen inhimillisyys, toisten huomioiminen ja sosiaalinen kompetenssi erottaa ihmisen selkeästi eläimistä, eli toisin sanoen kilpailutilanteesta ei tehdä niin totaalista, että siinä toinen osapuoli demonisoitaisiin, ja sen takia koettaisiin itsekohottavaa nautintoa siitä, kun toinen on saatu kukistettua. Ihmiset voivat siis myös noudattaa sääntöjä eri tavalla kuin eläimet, eli pyrkimys hyvään elämään ei tarkoita sitä, että sen tavoittelemisessa pitäisi kukistaa kilpailutilanteessa toinen osapuoli. Eli häviäminen tai voittaminen ei ihmisten keskuudessa kanna samanlaista symbolimerkitystä kuin vaikka apinoiden piirissä. Eli ihmisten keskuudessa ihmisille annetaan useampia mahdollisuuksia tavoittaa omat päämääränsä, eikä kenenkään minä kanna minkäänlaisen superihmisen piirremerkitystä. Ihmisille annetaan mahdollisuuksia saavuttaa tavoitteensa kun he saavat käsityksen itsestään ja siitä mitä he haluavat. Nykyaikainen julkkiskulttuuri on aiheuttanut sen, että etenkin nuorten ihmisten käsitykset itsestään ja siitä mitä haluavat on yhdenmukaistunut ja tämän myötä jotkut ihmiset saavat joidenkin mielestä onnistua useammin kuin muut. Tämä lauman johtajuuteen liittyvä kuvittelu aiheuttaa sen, että joillakin ihmisillä katsotaan olevan merkittävästi enemmän valtaa kuin toisilla, jotka eivät halua seurata näitä pintapuolisimpia trendejä ja kuvitteluja. Esimerkiksi tavanomainen suomalainen suhtautuu esimerkiksi julkkiksiin tai poliitikkoihin siten, että heidän merkitystään liioitellaan ja monesti vielä halutaan saada ”nimmari”. Todellisuudessa tosinta ihmisyyttä on se, kun ihminen toteaa omat rajansa ja mahdollisuutensa ja näkee samalla myös toisten ihmisten rajat ja mahdollisuudet. Inhimillisyys eli esimerkiksi asettuminen toisen ihmisen asemaan on tekijä, joka selkeimmällä tavalla erottaaa ihmiset eläimistä. Kun inhimillisyys puuttuu, voi joku olla riittävän itsevarma vaikka tappaakseen. Tietyillä aloilla vallitseva pintapuolisuus ja tunteettomuus on tekijä, joka aiheuttaa yhteiskuntaan ja kulttuuriin sen, että inhimillisyyttä rikotaan toistuvasti ja monien kunnollistenkin ihmisten keskuudessa. Kulttuurin tulisi inhimillistää ihmisiä ja kerrottava heille, ettei tappio tai tavoitteeseen pääsyn estyminen ole mikään pysyvä tuomio, vaan elämä ja maailma tarjoaa ihmisille koko ajan mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti