Runokin on lopulta kuollut
tuhon liekkejä innolla nuollut
kapsahtanut napakasti katajikkoon
vaikuttanut selvästi raajarikkoon
joka halusi runoilla, kuitenkaan mutta
ei halunnut sitä tämä lutka
oli hän itse todellinen syöjätär
sydänten toisten heikkimäinen myyjätär
oli syvältä tullut kuin ikitursas olisi
ja ääneni silloin kovasti kolisi
en haluaisi kuitenkaan turhaan julmistella
koska aiheeni voi muita jopa kulmistella
ottaa aivoon monta tavallinen aate
joilla työnä on toki erilainen raadate
voisinko löytää runon uudelleen taas
että kaikki kunnolla voisi olla maas
Mutta ei! Kaikki on virhettä
Totuus itsessään virhe, ilman virkettä
ei runoa voi tulla
Ei Roomaa tuhoa itse Sulla
ei riitä eritteet ulosanniksi
ei nenän niistäminen pantiksi
runo voi elää vain ja ainoastaan silloin
kun siihen paneudumme innolla joka illoin
runoa et voi hävittää, pantata, myydä
vaikka sen lukisi itse vanha jyyrä
kuni kaiken todeksi toteaisi
ei silloin sairautta runo poteaisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti