Maailmankatsomuksellista opetusta kouluihin

Maailmankatsomuksellisuus tarkoittaa ideologista ja aatteellista näkökulmaa maailmaan, ihmiseen ja todellisuuteen. Koululaiset ja opiskelijat tarvitsevat maailmankatsomuksellista opetusta edetäkseen elämässä ja hakiakseen paikkansa tässä maailmassa. Maailmankatsomuksia voidaan opettaa oppilaille kertomalla siitä, millaiset ideologiat ovat saavuttaneet menestystä maailmassa, ja mitkä ideologiat ovat käyttäneet oman elämän- ja ideologian alansa loppuun. Tässä tarvitaan arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä. Tämä oppiaine yhdistäisi filosofiaa, elämänkatsomustietoa ja uskontojen tutkimusta. Mielestäni tunnustuksellinen uskonnon opetus tulisi lopettaa kouluissamme, koska se sitoo ihmiset liian aikaisin tiettyyn uskontoon, jota he eivät monessa tapauksessa edes missään tilanteessa kyseenalaista. Uskonnon tilalle voitaisiin tuoda esimerkiksi kansalaisuskonnon opetus. Kansalaisuskonto tarkoittaa sellaista uskonnollisuutta, jossa opetettaisiin oppilaille sitä, miten heidän tulisi harrastaa sosiaalista kompetenssia, eli siis suhtautua hyväksyväisesti toisiin ihmisiin ainakin siihen asti, kuinka ihmiset osoittavat kuuluvansa samaan ymmärryksen piiriin. Kansalaisuskonnolla tulisi siis voida ehkäistä sosiaalista ja yhteiskunnallista segregaatiota. Kansalaisuskonto on erityisen tärkeä etenkin kaikenlaisten vähemmistöjen sopeuttamisessa enemmistön määrittämien arvojen mukaiseen yhteiskuntaan. Kuitenkin yhteiskunnissa mielestäni pitää voida ylläpitää sellaisia vähemmistökulttuureita, jotka ovat korkeammalla asteella kuin vallitsevan yhteiskunnan arvot, ja tässä arvottavana tekijänä on etenkin sopeutumiskyvykkyys, kielitaito ja kulttuurin universaalisuus ja toisten kanssa tekemisissä olon korkea aste. Mielestäni sosiaalinen liberaalisuus on ylivoimainen suhteessa sosiaaliseen konservatiivisuuteen, taloudellinen liberalismi ja markkinatalouden tukeminen on ylivoimainen suhteessa kaikenlaisiin sosialismeihin, ja kulttuurinen konservatiivisuus on ylivoimainen suhteessa kaikenlaisten kukkahattukommareiden pyrkimykseen ”marssista instituutioiden halki”. Tämän takia kouluissa kansalaisuskonnon opettamisen ja arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin kautta tulisi opettaa oikeistolaista maailmankatsomusta, mikä ei olisi kuitenkaan ideologista doktrinaatiota, vaan kaikenlaisen sosialismin käytännönmukaisuudettoman olemuksen näyttämistä, eli olisi opetettava ihmisille kaikenlaisten radikalismien vaarallisuudesta, johon kuuluu kaikenlainen sosialismi, eli etenkin demokraattinen sosialismi, kommunismi ja natsismi. Oppilaille on korostettava jo varhaisessa vaiheessa yksilönvapauksia ja omantunnonvapautta. Tällaisen opetuksen kautta ymmärtäen, on selvää, että oppilaat omaksuisivat oikeistolaisen maailmankatsomuksen, libertaarisuuden, joka on täysin ylivoimainen suhteessa kaikenlaiseen sosialismiin. Koulussa tulisi opettaa esimerkiksi Taistolaisuuden mustan kirjan ja kommunismin mustan kirjan avulla kommunismin ja sosialismin vaaroista, mutta samalla tulisi kuitenkin muistuttaa oppilaita myös natsismin vaaroista. Eli tulisi korostaa omatoimisuutta, sivistystä, uskonnon vapautta, mahdollisuuksien tasa-arvoa, taloudellista vapautta, sosiaalista liberaalisuutta ja suojelevaa asennetta suhteessa vanhoihin instituutioihin ja kulttuurimuodostelmiin, sekä rasisminvastaisuutta ja heikompien vähemmistöjen oikeuksien varjelemista. Uskonnossa tulisi ohjata lapsia etenkin buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja kristinuskon maailmoihin, ja korostaa näiden uskontojen rauhanomaisuutta. Elämänkatsomustiedossa tulisi opettaa lapsille kaikenlaisten sosialismien vaarasta, johon kuuluvat sekä kommunismi että myös kansallissosialismi. Oppilaille tulisi opettaa elämänkatsomustiedon kautta oikeistolaisuuden ylivoimaisuutta suhteessa kaikenlaisiin sosialismeihin, esimerkiksi siten, että kun koulut yksityistettäisiin, voitaisiin luokkaopetusta vähentää, ja itsenäisissä töissään työskennellen oppilaat voisivat havaita sen, että hekin saavat enemmän rahaa matalalla verotuksen asteella oikeistolaisessa yhteiskunnassa kuin että jos heidänkin pienestä palkastaan vietäisiin massiivinen osa yhteiskunnan heikoimman aineksen ja yksilönvapauteen kyvyttömien taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvaisten eliöiden elättämiseen. Etenkin nuorena oppilailta tulisi töissään viedä vain todella pieni osa tuloista, koska heidän työstään saaman palkan tehtävä on se, että ainakin suurin osa oppilaista voisi maksaa itse oman toisen asteen opintonsa. Sosialismi ei edes ole mikään maailmankatsomus, vaan se on totalitaristinen tai piilototalitaristinen reaktiiivinen ideologia, jonka keskeisin ajatus perustuu riippuvaisuuteen ja sosiaalisten politrukkien ylläpitämään pakottamiskulttuuriin. Kun oppilaat voisivat jo varhaisessa vaiheessa nauttia opettamisjärjestelmän takaamaa yksilönvapauttaan ja valinnanvapauttaan, eivät he koskaan voisi kuvitella, että sosialismi voisi olla oikeistolaisuutta parempi tapa suhtautua todellisuuteen ja että se voisi muodostaa paremman maailmankarsomuksellisen horisontin kaikkeen arvottavaan toimintaan ja tapahtumiin. Tässä on korostettava sosialistisen maailmankatsomuksen vihamielisyyttä maailmaa kohtaan ja sitä, että sosialismi on henkisesti köyhä raadollinen ja materiaalinen pseudoideologia joka lähenee myös jotenkin jonkinlaista pseudouskontoa. Koska oppilaiden kilpailukykyä ja -halukkuutta on kasvatettava, on heille muistutettava sitä, että sosialismissa yksi ei pysty olemaan yhtään millään mittarilla parempi kuin toinen, koska heidän pseudoideologiansa perustuu siihen, että ihmiset eivät ole heterogeeninen yksilöiden joukko, vaan homogeeninen yksittäinen entiteetti, joka sisältää kaikki yksilöt, joita ei kuitenkaan tunnusteta yksilöiksi, koska sosialismissa ihmisen arvo ei ole yhtä korkea kuin esimerkiksi oikeistolaisessa, sosiaalisesti liberaalissa ja kulttuurisesti konservatiivisessa yhteiskunnassa ja aatteessa. Yleensäkin sellaisia ideologioita tulisi korostaa parhaimpina, joissa ihanteen ja tarpeen välinen kahtiajako korostaa enemmän ihanteellisuutta, eli vapautta, kuin tarvetta, joka tarkoittaa epävapautta, sillä kaikenlaiset sosialismit ovat etenkin sellaisia ideologioita, jotka perustuvat pysyvästi ihmisten epävapauteen.