Kirjoitus Kangasniemen kunnallislehdessä (tammikuu 2019)

Von Beckereiden perintöä jatkamassa

Me von Beckerit asuimme Kangasniemellä noin kaksisataa vuotta. Esiäitini oli vanhaan ja rikkaaseen aatelis- ja rälssisukuun kuulunut baltiansaksalainen vapaaherratar Maria von der Pahlen, jonka suku oli omistanut 1600- ja 1700-luvuilla suuren osan Kangasniemen pitäjää. Esi-isäni, luutnantti Axel von Becker lähti Luhankaan, mutta hänen veljensä Anders ja Abraham Gideon menivät Kangasniemelle, ja suku omisti Kangasniemellä seuraavien parin sadan vuoden ajan Hännilän, Reinikkalan, Ylähovin, Paappalan, Sarvikosken ja Mehtoniemen kartanot, tosin ajalle tyypillisesti ei kaikkia yhtäaikaisesti kahta sataa vuotta, vaan omistajat vaihtuivat aina välillä, ehkä sen takia, että sisämaan aateliset eivät olleet kuitenkaan sanottavan rikkaita koko aikaa.

Viimeinen miespuolinen von Becker Kangasniemellä oli konsuli ja kauppa-asiamies Alexander von Becker, presidentti Pehr Evind Svinhufvudin ensimmäinen serkku, joka kuoli vuonna 1926 60-vuotiaana. Hänellä oli Kansallisosakepankin perustajan Fredrik Nybomin tyttären, myöskin aatelisssukuisen leidin Irma Elisabethin kanssa kolme lasta, joista kaksi tytärtä eli vanhempaan ikään ja kuolivat 1980-luvulla. Minulla ei ole tiedossa, ja tähän tietoa omaavat lukijat voivat halutessaan antaa palautetta, että jatkoivatko heidän jälkeläisensä kesävierailua Kangasniemellä, sillä he omistivat ainakin 1900-luvun puolessa välissä Putkisaari-nimisen tilan pitäjässä, joka on voinut perustua sukuhaarassa olleisiin Ohensalon ja Sarvikosken kartanoihin. Vanhempi näistä sisaruksista oli Sara Ilona Elisabeth, joka toimi Kansallisosakepankin Helsingin konttorissa työuransa aikana. Nuorempi oli Lempi Irma Kathleen, jota kutsuttiin ”Peggyksi”. Molemmat sisarukset olivat syntyneet Englannissa, kun heidän isänsä Alexander oli siellä konsulina. Peggy oli aviossa diplomi-insinööri Wiljo (”Wili”) Nestor Kärnän kanssa, ja asui ainakin viimeisinä vuosinaan tämän kanssa Turussa. Heidän mahdollisista jälkeläisistään minulla ei ole tietoa, koska edustan todellakin Luhankaan ja sieltä Kaaville muuttanutta vanhinta ja ainoaa jäljellä olevaa sukuhaaraa.

Suomalainen aateliskulttuuri ei sisämaassa ole koskaan ollut niin rikasta ja aikaa lyövää, että siitä olisi voinut jäädä paljon jälkiä pitkäksi ajaksi jälkeenpäin. Kuitenkin pidän suvun jäsenenä hyvänä sitä asiaa, että olemme voineet luoda Beckerin kouluun toivottavasti mahdollisen pitkänä jatkuvan kirjoituskilpailuperinteen etenkin sukumme maineikkaan jäsenen professori Reinhold von Beckerin kunnioittamiseksi. On myös iloinen asia, että voimme kirjoituskilpailun avulla testata kunnan lasten kirjoitustaitoa tämän merkkimiehen kunnioittamisen yhteydessä. Kirjoitusten taso on ollut parhaimmillaan erittäin hyvää ja mielestäni suomalaisten lasten suomen kielen kirjoittamisen taso ei ole sanottavasti heikentynyt – heiltä pitää vain välillä vaatia lahjakkuuden näyttämistä – ja on hyvä, että voimme suvun piirin ihmisten kesken palkita lahjakkaimpia heistä. Kirjoitan jatkossa Kangasniemen kunnallislehteen aina tietyin väliajoin. Mielestäni von Beckereiden perintöä tulee pitää kunnassa ylhäällä, koska onhan suvun merkitys ollut pitäjässä aikaisemmin varsin suuri.

Olli von Becker

Kirjoittaja on siilinjärveläinen yhteiskuntatieteiden maisteri