Suomalaisesta alkoholipolitiikasta

Alkoholipolitiikka Suomessa on kautta aikojen perustunut ihmisten paapomiseen, holhoamiseen ja kädestä pitäen ohjaamiseen. Suomessa alkoholijuomia myydään etenkin alkon monopoleissa samalla kun suurimmissa länsimaissa kaikkia, myös vahvoja alkoholijuomia voi ostaa ruokakaupoista. Nyt on äskettäin Suomessa mietitty yli viisiprosenttisen oluen tuontia ruokakauppoihin, mutta mielestäni se ei riitä.

Mieleeni on jäänyt jostain vanhasta sanomalehdestä löytynyt kuva, jossa kieltolain päätyttyä ja alkojen avauduttua ensimmäinen laillisen alkoholin ostaja, vanhahko mies, ryystää alkon pihalla ensimmäistä viinapulloaan sellaisella tyydyttyneisyydellä, jonka voivat jokainen sellainen ihminen ymmärtää, jonka suupielet kääntyvät ylöspäin, kun kaapissa on paljon viinaa. Tuo ei kuitenkaan nykypäivän näkökulmasta ole kovinkaan yleistä.

On mielestäni niin, että kun joka kylällä ei ole alkoja, on alkoholin käsiin saamisen vaikeus sellainen asia, että kun tuo vaikeus on ylitetty niin ihminen haluaa enemmän viinaa kuin silloin kun sen saaminen on helpompaa. On niitä muitakin nautintoa tuottavia asioita ja tuotteita, eikä alkoholi suinkaan ole eikä sen tulisi olla ylikorostetussa roolissa.

Kun menee esimerkiksi Ranskaan tai Englantiin ja huomaa kaupassa helposti saatavilla olevan alkoholin, voi siitä riehaantua korkeintaan muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen aivojen välittäjäaineet tasaantuvat pre-alkoholitasolleen. Isoäitini on joskus ironisesti todennut sen, että kyllä rantaremmin jäsenillä on kovaa, kun heidän pitää päivästä toiseen kumota kurkustaan kaikenlaisia juomia. Alkoholistin määre on kovin epäsuhtainen, koska jollekin sellainen annos, joka on jollekin pieni voi olla myös iso jollekin toiselle. Markkinatalouden periaatteisiin kuuluu se, että kulutushyödykkeet tulee olla mahdollisimman yleisesti saatavilla, eikä alkoholi ole sellainen epäkulttuurinen tuote, että sen kohdalla tulisi tehdä poikkeus. Ja tässä on korostettava yksilön vastuuta itsestään, sillä harvemminhan ihmiset kaatavat viinojaan toisten kurkuista alas.

Alkoholikulttuurimme ja monopolimme takia suomalaisten alkoholitottumukset eivät muistuta kultivoituneimpien länsimaiden alkoholikulttuuria. Koska yhteiskunta ja poliittiset päättäjät ovat tehneet humaltumisesta tabun ja kielletyn asian, etsivät useimmat alkoholin käyttäjistä Suomessa etenkin päihtymystä ja näin ollen ostavat lähinnä kirkkaita viinoja. Voi miettiä kuinka monella muulla alkon asiakkaalla on sinunkin kassajonossa ollessasi ollut kädessään tai korissaan kirkasta viinaa.

Suomessa tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että viinanjuonti ei aina johda jonkinlaiseen moniongelmaiseen alkoholismiin. Ja tässä tarkoitan muille ihmisille tulevaa haittaa, sillä omat sisuskalunsahan on jokaiselle sallittua käyttää oman harkintansa mukaisesti.

Viinikulttuuria tulisi korostaa myös Suomessa ja siinäkin voidaan tukea esimerkiksi suomalaisia herukka/mustikka jne. viinejä, eikä pelkästään suurten viinin tuontimaiden omia yleisemmin saatavilla olevia tuotteita.

Natosta, Venäjästä ja viidennestä kolonnasta

Mielestäni Suomen tulisi liittyä välittömästi Natoon. Vain siten voimme turvata maamme itsenäisyyden idästä tulevalta uhkalta. Arwidssonin toteamus: ”ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tahdo tulla – olkaamme siis suomalaisia”, pätee hyvin vielä tänäkin päivänä. Ja virkkeen ensi osaa voitaisiin myös käyttää siinä, kun huomaamme miten haluton Ruotsi on ollut puolustusyhteistyön kahdenkeskiseen kohentamiseen. Mielestäni Venäjän tuottamaan uhkaan on suhtauduttava vakavasti ja saatava sen takia yhteys länsimaitten puolustusliittoon. Sotilasreservin määrää ei tulisi missään nimessä pienentää, vaan se tulisi nostaa takaisin entiselle 450000-475000 tasolleen.

Venäjän vaikutusta Suomessa tulisi muutenkin pyrkiä kartoittamaan ja sen jälkeen miettiä ratkaisuja miten tavaritsien vaikutusta Suomessa voitaisiin vähentää. Voitaisiin laatia esimerkiksi sellainen laki, etteivät venäläiset saa ostaa minkäänlaisia maatontteja Suomesta. Venäjä toimii samalla tavalla kuin Turkki. Eli he rakentavat viidettä kolonnaa monissa maissa itsenäisten kansakuntien johdon sitä huomioimatta. Esimerkiksi Turkin yritys lähettää ulkoministerinä puhumaan Hollannin turkkilaisille maahanmuuttajille parlamenttivaaleihin vaikuttaakseen on yksi esimerkki siitä, miten tällaiset totalitaristiset ja viidennettä kolonnaa hyödyntävät valtiot toimivat.

Turkki on saanut Erdoganissa totalitaristisen hallitsijan, joka vertaantuu Putinin asemaan ja toimintatapoihin Venäjällä. Krimin liittäminen Venäjään on esimerkillinen tapaus siitä, miten venäläiset vaikuttavat mielipiteisiin toisissa maissa omien vähemmistönsä jäsenien kautta ja sitten kun venäläisiä on itsenäisessä kansakunnassa tarpeeksi, katsotaan sopivaksi liittää alue Venäjään, ja tästä löytyy muitakin esimerkkejä kuten esimerkiksi Georgian sisällissodan tapahtumat.

Venäläisten taloudelliselle vallankäytölle Suomessa tulisi siis pistää piste Suomessa siten, että estettäisiin maa-alueiden ja yritysten siirtyminen venäläisen hallinnon alaisuuteen. Venäläinen nationalismi on korkeimmalla kuin koskaan ja se vertaantuu toisen maailmansodan tapahtumiin siinä mielessä, että kun silloin venäläiset halusivat ja vetosivat eri maiden työväenluokkaan siinä kun yrittivät saada alamaisia soviettijärjestelmään, niin nykyisin samassa roolissa ovat venäläiset kansallisuutensa kautta.

Venäläinen totalitaristinen nationalismi on korkeammalla aallonhuipullaan, ja joku voisi sanoa, että se muistuttaa nykyään entistä tsaarien suurvenäläistä aikaa. Nykyään siis ideaalikansalainen Venäjällä ei ole työläinen vaan tavallinen venäläinen, joka hyväksyy Putinin panslavistiset näkemykset. Venäläiset yritykset ja pääomatahot eivät pysty sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin, koska he haluavat korvata sen omallaan.

Suurvenäläisyyden aika on taas koittamassa. Meidän on ratkaistava se haluammeko säilyttää länsimaisen kulttuurimme vai mukautua taas tavaritsien valtaan. Kun puolustuslaitoksemme on vahva ja kun olemme liittyneet Natoon, voimme taas toivoa olomme turvatuksi tässä maassa, joka on lähes meille kaikille yhtä rakas. Ja on varmasti niin, että tällaisena aikana tarvitsemme Niinistön kaltaista oikeistolaistaustaista presidenttiä.

EU:n roolituksesta

EU:n roolia tulisi nykyään muuttaa uudenlaiseksi. Kun Britannia on jättäytymässä pois Euroopan unionista, tulisi sen periaatteita voida tarkastella uudelleen. Ranskan presidentinvaalien tulos on voitto Euroopalle ja Euroopan unionille, koska emme kuitenkaan kokisi toisia länsimaita läheisiksi, jos palattaisiin passin tarkastusten ja rajojen ihmisiin, tavaroihin ja aatteisiin kohdistuvan kontrolloimisen aikaan.

Tuen Hollannin Vapauspuolueen Geert Wildersiä ajatuksen tasolla, mutta mielestäni yhdenkään Euroopan valtion itsemääräämisoikeus ei ole niin tärkeä kuin se, että voimme Euroopan tasolla päättää asioista, jotka johtaisivat kansojen tasolla entiseen impivaaralaisuuteen. Eurooppa on yhtenäisempänä vahvempi kuin jos palaisimme aikaan, jolloin olimme vielä erillään. Mitä Suomi olisi ilman muuta Eurooppaa? Sulkeutunut maa Euroopan laidalla, joka tukee sisäänpäinkääntyneisyyttä kaikilla tiedon jaon tasoilla.

EU:n tehtävä on ylläpitää omaa olemassaoloaan myös sen reuna-alueilla kuten esimerkiksi Syyriassa ja Turkissa. Sillä tavoin EU selviäisi siitä uhasta, jonka Brexit on saanut aikaan. EU:n tulisi siis voida neuvotella myös sellaisten maiden kanssa, joissa vapaudet ja oikeudet eivät ole yhtä kehittyneitä kuin sivistyneissä länsimaissa. Euroopan sisäistä yhteistyötä tulisi siis laajentaa nopeasti omien taisteluosastojen organisoimiseksi. Siinä yhteistyötä tulisi käydä etenkin Naton kanssa.

Koska EU:n vastustajien joukko on Euroopassa varmasti pienempi kuin sen tukijat, niin pitäisi välttää sitä, että EU-vastaiset populistit saisivat täällä valtaa. Kun muistetaan se, miten takapajuisempi maa Suomikin oli ennen vapaata liikkuvuutta, niin voidaan sanoa, että perussuomalaisten löpinät kansanäänestyksestä voidaan varmasti unohtaa.

Saksassa Alternativ für Deutschland on hyvällä asialla maahanmuuton suhteen, mutta EU:n tasolla se tarkoittaa muuta kuin kapeisiin piireihin kangistumista. Mielestäni EU:n tulisi kontrolloida venepakolaisten ottamista Eurooppaan. On mietittävä sitä, miten opiskelukykyisiä ja työkykyisiä tämän ryhmän enemmistö on. Emme korvaa brittien lähtöä unionista millään marginaalivähemmistöjen otolla. Britanniasta ei ole vielä tullut venepakolaisia yhteiselle mantereellemme, he ovat rauhassa omalla saarellaan. Sen sijasta marginaalikulttuurien jäsenten pakolaisvirta jatkuu kaikista ovista ja akkunoista.

EU:n yhteisillä taisteluosastoilla ja toisaalta ei-sodankäyntiin liittyvillä strategioilla voidaan saada suurta etua esimerkiksi pakolaisvirran keskeyttämistä varten. Niiden on toimittava Unionin reuna-alueilla ehkäisemässä paikallisten rajakulttuurien ja Unionin välistä kaksijakoisuutta ja eroutuneisuutta.

Taloudellinen säätely tulisi tuoda Unionin päätäntävallan tasalle täysin totaalisesti, jolloin se korvaisi kansallisen ja alueellisen säätelyn. Euroopan Unionin tulisi olla mahdollisimman omavarainen, esimerkiksi kuitenkin brittien kanssa tulisi voida käydä vielä vuoropuhelua vielä heidän unionista eroamisensa jälkeen. Unionin tulisi olla vastavoima Yhdysvaltain taloudelliselle vallalle ja toisaalta sen tulisi korostaa eroavaisuutta idän suuriin kulttuureihin nähden.

Balladi skitsofrenian ylistämiseksi

Pukenia pienia partakoita

sakevia suhtanoita surtuja

mannimaisia mehkeviä milloja

kimpuramaisia koutoja kurttanoita

honeloita himpakkaita hömpiä

amalaisia armakkaita ampuroita

erkavia eskavia etkoroita

vimpeitä vernaisia vihjoja

tempuramaisia timpuroisia tamppoja

nirkkamaisia nörmisiä nimpuroita

orkisia ompakoita okkeja

jermakoita jomperia jorkkeja

ihmakoita iveriä imppoja

Sosiaalisesta oikeudesta

Sosiaalinen oikeus ilmenee etenkin sillä tavalla, että se huomioi ihmisten oikeudet sosiaalisessa ympäristössä. Tässä tulisi huomioida se tärkeä asia, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus kaltaiseensa sosiaalisuuteen. Ihmisiä ei siis voida asettaa parhaimmuusjärjestykseen sen mukaan mikä on heidän sosiaalisen toimintatapansa muoto. Ihmisten joukossa on erilaisella tavalla sosiaalisissa yhteyksissä toimivia yksilöitä, joita ei voida erottaa sosiaalisen oikeuden valvomisen alta sen perusteella, jos joku ei heistä pidä. Tässä voi esimerkkinä käyttää sitä, kun jossain malliohjelmassa yksi hedelmäpetteri sanoi toisesta joka oli joutunut jättämään kisan kesken, että ”ei ole kenelläkään mitään kielteistä sanottavaa”! Jos joku ihminen on keskittynyt elämässään vain siihen, ettei kenellekään hänen kanssaan tekemisissä olevalla ole pahaa sanottavaa hänestä ei hän kuitenkaan voi olla toisia sosiaalisessa ympäristössä parempi, joka ansaitsisi jonkinlaisen erikoiskohtelun. Tämä on varsin naiivia ajattelua, joka pyörii oman navan ympärillä, sillä eihän yksittäisen ihmisen kokemus jostain ihmisestä ylitä sitä, minkälainen ihminen tavallisesti esimerkiksi muihin ihmisiin nähden on. Ja toisaalta myös ihmisestä ei voi tietää kaikkea vain sen perusteella että ”kaikki” sanovat jostain ihmisestä jotenkin. Joku voisi sanoa, että tässä esimerkiksi arvio voitaisiin tehdä sen kautta miten ihminen suhtautuu vaikka omiin lapsiinsa tai esimerkiksi alaisiinsa töissä. Sosiaalista oikeutta siis tarvitaan etenkin sosiaalisesti poikkeavien ihmisten puolustamisessa. Sitä tarvitaan siihen, että sosiaalisuuden elementti ei suhtautuisi kehenkään ihmiseen pahalla tavalla. Tällainen pahuus voi syntyä siitä, kun sosiaalisen ulottuvuuden hait, sosiaalisesti psykopaattiset ihmiset pyrkivät arvottamaan ihmisiä sosiaalisessa ulottuvuudessa itsensä manipuloimien ominaisuuksien tai niiden varjoreaktion kautta. Varjoreaktio tarkoittaa sitä, kun sosiaalisesti psykopaattinen ihminen pyrkii manipuloimaan tietyn sosiaalisessa ulottuvuudessa ilmenevän arvon määreen sisältöä saadakseen hyötyä siitä, kun muut sosiaalisessa ulottuvuudessa olevat ihmiset alkavat arvostelemaan yksittäistä ihmistä tai ihmisten joukkoa jonkin sosiaalisessa ulottuvuudessa mukaolevan ominaisuuden kautta. Oikeuden käsitteen mukaan ihmisillä on oikeuksia johonkin. Ihmisillä on oikeus esimerkiksi harmiintumattomuuteen. Oikeuden käsitteen yhteydessä verrataan asioiden hyviä ja huonoja puolia toisiinsa. Sosiaalisen käsite tarkoittaa ulottuvuutta, joka muuttaa ihmisiä, joitain hyvään ja toisia huonoon suuntaan. Sosiaalinen korostaa ihmisten välisiä ominaisuuksia, joita ovat etenkin naissukupuoleen liitettävissä olevat empaattisuus ja myötäeläminen.. Sosiaalinen on liima, jonka kautta ihmiset tarkastelevat toistensa sosiaalisia ominaisuuksia ja tässä on muistettava se, miten puolueellinen ”parempaa sosiaalisuutta” ylläpitävien ihmisten toisista annettu arvio voi olla. Sosiaalisen voidaan jostain näkökulmasta katsomalla unohtavan ei-ihmistenvälisyyden, joka on myös merkittävä ihmisten luonnetta määrittävä tosiasia, sillä kaikki ihmisten ominaisuudet eivät ole sosiaalisen ulottuvuuden sisällä, vaikka nykyaikainen naisistunut yhteiskunta pyrkii jotenkin nykypäivänä virheellisesti niin väittämään. Kun jostain ihmisestä tehdään sosiaalinen hahmo, tarkoittaa se jotain sen suuntaista kuin että hänen toimintaansa voidaan jossain määrässä ennakoida. Kun ihmisestä tehdään sosiaalinen eläin, tarkoittaa se sitä, että hänellä on silloin tietyn tyyppiset maneerit toiminnassa. Sosiaalinen oikeus on tärkeää siinä, kun nähdään tilanteita, jotka vaikuttavat ihmisiin sosiaalisen kautta. Kaikilla ei ole yhtä hyvää ja tasaista kykyä toimia sosiaalisissa yhteyksissä ja sosiaalisessa ulottuvuudessa. Sosiaalinen oikeus on tärkeää siinä, kun valvotaan julkista tilaa, jossa ihmisten on toimittava ainakin osittain sosiaalisen ulottuvuuden sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Sosiaalinen oikeus elää sosiaalisen arvotuksen tapahtumissa. Niissä katsotaan siis sitä mikä ihmisiä yhdistää, ja voivatko he löytää toisistaan jotain samanlaatuisuutta. Samanlaatuisuuden puuttuessä sosiaalinen oikeus valvoo sitä, ettei sosiaalisesti vähemmänlahjaista tuomita liian suorilta käsin. Mutta mitä sitten on ei-ihmistenvälisyys? Sosiaalisesti psykopaattiset ihmiset muuttuvat sosiaalisen ulottuvuudessa, ja sen takia pitäisi sosiaalisen oikeuden kannalta tukea etenkin niitä, jotka eivät muutu sosiaalisessa ulottuvuudessa sosiaalisesti psykopaattisten ihmisten tavalla. Sosiaalista oikeutta voidaan edistää etenkin seuraamalla sosiaalisia hahmoja ja niiden suhteita, sekä ennakoimalla sosiaalisten psykopaattien varjoreagoimista, koska juuri se on keskeisin asia siinä, kun sosiaalisen oikeuden täytyy toimia ei-sosiaalisesti suuntautuneiden ihmisten puolustamiseksi sosiaalisessa toiminnassa. Sosiaalisen oikeuden on siis seurattava sosiaalisia vaikutussuhteita ja sitä minkä takia joistain ihmisistä tulee sosiaalisen ulottuvuuden sisällä psykopaattisesti reagoivia. Sosiaalisen oikeuden sisällä siis tulisi ennakoida sosiaalista arvottamista, ja sitä, miten arvottamiseen voidaan parhaimmalla mahdollisella tavalla puuttua sosiaalisen oikeuden kautta. Joissain kulttuureissa kohdellaan sosiaalisia ihmisiä ja ei-sosiaalisia ihmisiä eri tavoin, koska jotkut tiettyjen kulttuurien sisällä toimivat ihmiset katsovat kulttuurinsa olevan absoluuttista siten, että sosiaalisuus määrittyy etenkin kulttuurin sisäisen toimintakyvyn kautta. Tulisi huomata se, että monessa tapauksessa kulttuurin arviointi on ahdistava, rajoittava ja pakottava, ja sen takia sosiaalista poikkeavuutta ei itsessään voida aina tulkita tarkoittavan sitä, ettei tällaisella ihmisellä olisi kulttuurista arvoa tuottajana tai ymmärtäjänä. Kulttuuri voi olla ahdistava siinä mielessä, että se asettaa jonkinlaisen normiarvotuksen tärkeäksi monissa tilanteissa, jotka se määrittelee oman säteensä sisäiseksi. Kulttuuri rajoittaa ajattelua ja toimintaa sen takia, koska se monesti määrittyy myös toisten kulttuureiden ominaisuuksista ja sen takia sen on määriteltävä se, mikä on etenkin tämän kulttuurin arvojen mukaista. Toisaalta yhteiskunta tai kulttuuri voi olla myös pakottava siinä mielessä, kun se ohjaa ihmisiä etenkin nuorella iällä omien maneeriensa mukaiseksi. Kuitenkin on sanottava tässä yhteydessä, että olen kulttuurisesti konservatiivi ja tuen etenkin länsimaista kulttuuria, mutta on sanottava, että kulttuurisen arvottamisen tasolla ei tulisi kaikkia ihmisiä sitoa samoihin noudatusarvoihin, koska luovuudelle on annettava tilaa, ja kulttuurin tulisi aina olla tärkeämmässä roolissa siinä, kun se antaa ihmiselle oikeuden ajatella, eikä sitä tulisi tulkita aina jostain ylemmältä pilvenpiirtäjätasolta.

Alustus Beckerin koulun kevätjuhlaan v. 2017

Hyvät nuoret

Tänä toisena Professori Reinhold von Beckerin stipendin antamisen vuonna olemme halunneet korostaa kirjoituskilpailussa historiaa ja historian tutkimusta. Olisi mielestäni hyväksi, että jo ensimmäisillä luokilla olevat nuoret saisivat opiskella koulussa historiaa, sillä historiaa ei voi arvostaa, ellei ennen sitä tiedä siitä jotain. Sen lisäksi, että Reinhold von Becker oli tunnettu kielimies ja suomen kielen edistäjä, oli hän myös historian tutkija ja historian professori. On sanottu, että Suomen historian opettaminen nykymuodossaan on alkanut hänestä. Reinhold profiloitui etenkin kansallisen historiamme tutkijana, samalla kun monet muut olivat unohtaneet kotimaan historian. Reinhold von Becker opiskeli, opetti ja tutki etenkin kansanrunoutta ja sen kertomia faktoja suomalaisen kulttuurin historiasta. Säilyiväthän tarinat kansamme menneisyydestä aiemmin eniten juuri erilaisten runonlaulajien puheesta, ja onkin niin, että tulevaisuudessa kirjoituskilpailun aiheena voisi olla esimerkiksi runous tai muu kaunokirjallisuuden ala.

Reinhold von Becker suuntautui opintojensa ja opettamisensa alussa matematiikkaan, mutta vaihtoi sitten suunnan historiaan. Turun Akatemiassa hän toimi historian apulaisprofessorina ja tuurasi monesti historian professori Avellania. Siellä hän esitteli ensimmäisenä Suomessa luentojensa aiheeksi Suomen historian. Siinä Reinhold osoitti arvostavansa toista tunnettua suomalaisuusmiestä A.I. Arwidssonia ja hänen kuuluisaa suomalaisuuden julistusta: ”Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tahdo tulla – olkaamme siis suomalaisia!” 1832 hän pyrki Helsingin keisarillisen Aleksanterin yliopiston historian professoriksi, jossa haussa konsistorin myönteisestä päätöksestä huolimatta hänet ohitettiin ja virkaan valittiin nuorempi ja venäjänmielisempi Gabriel Rein. Sen jälkeen hän ei jatkanut historian tutkimista, vaan sai vaatimattoman viran senaatista kielenkääntäjänä. Hänen viimeiseksi historian alan tutkimuksekseen jäi professorihaun opinnäytteeksi tarkoitettu De Comitatu Raseborgensi, joka käsitteli muinaista Raaseporin kreivikuntaa. Hän sai professorin arvonimen 1830-luvulla.

Ensimmäisen palkinnon tänä vuonna saava kirjoitus oli mielenkiintoinen ja toisista erottuva. Siinä korostettiin omaa kokemusta ja näin ollen kaunokirjallisuuden elementtejä, ja monesti historialliseen kerrontaan saadaan sopivaa otetta kaunokirjallisella tyylillä. Toisen palkinnon saavassa kirjoituksessa oli erikoista etenkin aiheen valinta, ja siksi se miellytti useita von Becker-suvun toimikunnan jäseniä. Päätimme tänä vuonna, että kirjoitusten tasaisuuden takia palkitsemme kaikki viisi arvioitavaksi annettua kirjoitusta: kolme ensimmäistä saavat viime vuoden tapaan rahapalkinnon ja kaksi muuta saavat lahjakortin. Von Becker-suku jatkaa Reinhold von Beckerin stipendin myöntämistä hänen nimensä mukaan nimetyssä koulussanne myös tulevina vuosina. Lopuksi toivotan koulun oppilaille ja opettajille hyvää kesää.

Von Becker-suvun toimikunnan puolesta, Olli von Becker

Historian käsitteestä

Historia tarkoittaa ihmisten muistiin talletettua tietoa menneisyydestä. Monesti historia koetaan sen takia tärkeäksi, koska ihmiset ajattelevat, että muistiin talletetut tiedot auttavat ihmisiä säilyttämään kulttuurinsa ja elämäntapansa. Monet myös arvostavat heitä edeltäviä sukupolvia, koska ilman niitä, vain pieni osa nykyisestä olisi olemassa. Kun tarkastellaan käsitteen historiaa, niin voidaan havaita, ettei historia kulje jatkuvasti eteenpäin, vaan esimerkiksi keskiajalla unohdettiin menneisyys ja menneisyyden sivistys kiihkouskonnollisuuden takia. Ajan mittaamista on harrastettu jo kauan ja se tapahtuu tavallisesti sovituilla suureilla, jotka määrittävät ympäristönsä ihmisten elämää. Maapallo on jaettu aikavyöhykkeisiin, koska ihmisen paikka maailmankaikkeuden voimien vaikuttamana vaatii sitä. Länsimainen ajanlasku on ollut käytössä jo kauan, ja se on ehkä yksi sellainen asia, jota ihmiset eivät voi muuttaa, vaikka muissa kulttuureissa onkin vaihtoehtoisia historian mittaamisen tapoja. Voidaan sanoa, että pohja nykyiselle länsimaiselle sivistykselle luotiin antiikissa ja se löydettiin keskiajan päätyttyä uudelleen renessanssissa. Voidaankin sanoa, että tietynlaisia omaan yhteisöönsä voimakkaita arvoja tuovia ihmisiä voidaan kutsua renessanssifiguureiksi. Keskiaika oli pimeä ja se edustaa ihmiskunnan historian surkeinta aikaa. Kuitenkin voidaan siitä havaita se, miten suuri rooli erilaisilla dogmeilla ja aatesuunnilla on siinä, kun ihmiset muuttavat ympäristöään ja vaikuttavat siihen tapaan millä tavalla aika ja historia nähdään erilaisissa ympäristöissä. Kuitenkin voidaan sanoa, että keskiajassakin oli jotain hyvää sen takia, koska se juurrutti kristinuskon länsimaihin. Kun tarkastellaan näkökulmia mitä historiasta on sanottu aiemmin, niin yksi sanoo, että ihmiset muokkaavat aikaa ja siinä tapahtuu näin ollen historian kulku. Ajan muokkaaminen siis tarkoittaa tietynlaisten kulttuurimuodostelmien luonnetta. Yhden mukaan tapahtumat liikkuvat ajassa ja ihmiset eivät suoranaisesti vaikuta tietoisesti historian kulkuun, vaan heidän epätiedostetut tekonsa muokkaavat historiaa. Sen mukaan voitaisiin sanoa, etteivät ihmiset hallitse historian käsitettä, vaan heidän heiltä piiloteltu luontonsa on yhteydessä aikaan ja historiaan. Yksi tärkeä kysymys on siinä, voiko ihminen hallita aikaa ja historiaa. Silloin ihmiset voisivat tuoda itselleen tyypillisiä humanistisia arvoja elämään ja ajan kokemiseen. Toinen tärkeä kysymys on siinä, voiko ihminen hallita aikaa ja historiaa. Sillä voitaisiin selittää dejavu-kokemukset ja liitteen menneeseen aikaan. Historiassa olennaista on varmasti se, mitä ihmiset tekevät ja mitä he jättävät tekemättä. Yksi tuollainen asia, jonka voi jättää tekemättä on varmaan se, ettei pyri säilyttämään ihmisyhteisöä samassa muodossa tuleville sukupolville. Historian kulkuun vaikuttavina asioina voidaan nähdä esimerkiksi kulttuurin ikä, ihmistyyppi, kohtalo, aika, tapahtumat, sattuma, ja kulttuuri. On mielenkiintoista esimerkiksi ajatella sitä, että sattuma voisi vaikuttaa ihmisten vaiheisiin, koska niin asia varmasti todellisuudessa on. On varmaan niin, että kaikki noista asioista liittyvät ihmisten historiaan. Historia siis koostuu ajassa toistuvista tapahtumista, joita tietyt ihmisten keskellä toistuvat kulttuurimuodostelmat tuottavat. Historia on jotain jota aika koskettaa. Yksi mielenkiintoinen filosofinen näkökulma aikaan on Henri Bergsonin tuottama, ja siinä hän tarkastelee aikaa keston näkökulmasta. Ihmiset siis havainnoisivat aikaa sen myötä, miten hän havaitsee ympärillään olevat kulttuurimuodostelmat ja toiset ihmiset. Näin ollen voisi ajatella, että historia koostuu entiteeteistä joilla on sija ajassa. Historia on tarpeellista sen takia, koska ihmiset monesti käyttävät sitä apuvälineenä kun nykypäivää verrataan menneeseen aikaan.. Kuitenkin voidaan sanoa, ettei historia ole läheskään yhtä tarkka tapa mitata asioita kuin mihin esimerkiksi fysiikka ja matematiikka pystyvät. Historiantutkimus ei ole vahva tiede. Historiaa tarvitaan siinä, kun tarkastellaan myyttejä ja kansojen historiaan liittyviä legendoja. Sitä tarvitaan myös siinä, kun ennakoidaan historian kulkua ja kun tarkastellaan kulttuurin muutosta. Historiassa voi olla tiettyjä merkkejä ja enteitä, jotka voivat kertoa tulevaisuuden historiasta. Historiaa tarkasteltaessa täytyy muistaa se, että kulttuureilla on elinikä eli ne ovat orgaanisia entiteettejä, jotka käyvät läpi ihmiselämään verrattavat vaiheet. Lopulta kulttuuri käyttää omat voimavaransa loppuun ja kuolee, ja muut kulttuurit valtaavat sen alan, jossa se on aikaisemmin ollut. Kuitenkin osa kulttuureista on enemmän riippuvaista varsinaisen ajan virtaamisen vaikuttamista asioista. Myös kulttuurissa olevat symbolit määrittävät sitä, minkä voidaan sanoa olevan korkeakulttuuria ja mikä taas on vähemmän kehittynyttä kulttuuria. Kehittymättömimmissä kulttuureissa kaikki tärkein toiminta perustuu käytännöllisyyteen ja pragmaattisuuteen samalla kun korkeimmat kulttuurit ovat suuremmassa määrin symbolisia ja perustuvat korkeimpien symbolien eli syväsymboleiden mukaiseen toimintaan. Tämä liittyy siihen, että esimerkiksi Amerikan pragmaattinen kulttuuri perustuu yleishyödylliseen ryhmätoimintaan, eikä sen yksilöllisyydentuntu ole yhtä vahva kuin vanhoissa Euroopan ja Aasian korkeakulttuureissa. Syväsymboleissa on säilöttynä koko länsimaisen ihmisen kulttuuri ja historia, kun taas vähempiarvoisissa vertailukohdallisissa symboleissa, jotka määrittyvät julkisen piirin suosiontavoittelussa, ei ole aikaa ylittäviä tietoja, joita syväsymbolit sisältävät. Kommentaariaatti tarkoittaa ihmisten ryhmää, jotka pyrkivät puuttumaan toisten ihmisten elämiseen ja olemiseen, ja ne pyrkivät vaikutteellistamaan ihmiset omaan yksikköönsä. Kommentaariaatti lähestyy ihmistä tunnustushierarkian sisällä, ja tunnustushierarkia tarkoittaa rakennelmaa, jossa ovat järjestettyinä inhimillisen ihmiselämän tärkeimmät instituutiot omilla tasoillaan. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan ihmiset poimimalla hierarkiasta sellaisia instituutioita, jotka sopivat sen omiin toimintaperiinsä. Tiettynä aikana tuollainen korostaminen voi tarkoittaa esimerkiksi matalakulttuurin korostamista, kiihkouskonnollisuutta tai pitkälle vietyä sosialistista ”maailmankatsomusjärjestelmää”. Kun se poimii instituutioita, asettaa se ne toisia vastaan ja sillä se pyrkii ohjaamaan ihmisiä ajattelemaan tietyllä tavalla. Syväsymbolit tavoittuvat vain silloin, kun ihminen näkee tunnustushierarkian kokonaisena. Kommentaariaatti tuottaa vertailukohdalliset symbolit siten, että se manipuloi ihmisten arvotunteita, jotka tavallisesti terveimmässä muodossaan muodostavat ihmisen mieleen tunnustushierarkian ja pyrkii tekemään niistä arvo- ja tuki-instituutioita. Tuki-instituutiot tukevat arvoinstituutioita ja puolustavat niiden kyseenalaistamattomuutta. Instituutiot muodostuvat kuitenkin ensin arvotunteista tulevista vertailukohdallisista symboleista ja asettamiskonstanteista. Ensimmäiset tulevat arvoinstiuutioiksi ja toiset tuki-instituutioiksi. Toimimalla vaikutteellisuuden alla ihminen altistuu kommentaariaatin vallalle ja menettää kykynsä kokea arvoja. Sen takia ihmisten tulisi pyrkiä tuntemaan omat arvonsa riippumattomalla tavalla. Se kyllä onnistuu, jos on tarpeeksi vahva mentaalisesti.

Vanhoista suvuista

Vanha suku tarkoittaa etenkin sukupolvelliseen sivistykseen pohjautuvaa ihmisten yhteisöä, joka muodostuu verestä. Vanhoja sukuja ovat vanhat aatelis- ja pappissuvut, joskin myös joistain ammattiaan vaihtaneista porvareissuvuistakin jotkut voivat tulla sivistyneistön jäseneksi ja tulla kutsutuksi vanhaksi suvuksi. Vanhoja sukuja pidetään nykyään vähemmän tärkeänä asiana kuin aikaisemmin, vaikka esimerkiksi aatelissukujen jäsenmäärä kasvaa Suomessakin. Syy siihen on se, että nykyaikana julkisissa ja virallisissa yhteyksissä korostetut arvot eivät enää palkitse parhaimmuudesta eivätkä ole läheskään yhtä selkeästi aristokraattisia kuin esimerkiksi Suomessa sääty-yhteiskunnan aikana. Nykyaikana korostetut arvot liittyvät Amerikan Yhdysvaltoihin tai vaihtoehtoisesti sosialismin aikaiseen rautaesiripun aikaan. Nykyään hyväksytään kaikenlaiset moraalin laskijat ja yksilönvapauden kieltävät tuhertelijat. Amerikassa korostetaan yksinkertaisimpia arvon ilmaisijoita, ja sosialistit taas ovat mukauttamassa ihmistä kaikenmaailman laitumilla laiduntavien ja heiniä syövien kantturoiden maailmankuvaan tai pikemminkin sen puutteeseen. Vanha suku tarkoittaa sukulaisten yhteisöä, jolla on hallussaan kulttuuripääomaa ja mahdollisesti muutakin pääomaa. Tällaiset ihmiset luovat ja ylläpitävät kulttuuria. Jotta voitaisiin päästä eroon tästä ”arvojen” sekasotkusta, jonka nykyaikainen maailma ja ihminen on luonut, tulisi meidän muodostaa konservatiivinen oppositio, jossa korostetaan aristokraattisia ja konservatiivisia kulttuuriarvoja, nykyaikaiselle yhteiskunnalle tai sen äärimmilleen korostetulle irvikuvalleen. Nykyajan yhteiskunnassa vallitsee keskiluokan ja karkeimman rahvaan arvot. Niitä pidetään yllä sen takia, että amerikkalaisiin hurahtaneet ihmiset haluavat, että kaikkien täytyy voida pystyä ostamaan erilaisia vempeleitä, ja toisaalta sosialistit haluavat, että ihmisten täytyy olla kaikessa tasa-arvoisia ja kaiken täytyy jakautua täysin tasan, myös esim. heikkolahjaisimpien oppilaiden koulussa kokemat vääryydet. Vanhojen sukujen vastainen tendenssi on ateistinen, materialistinen, narsistinen ja omaa hyvää etsivä ideologia. Nykyaikana näitä mainittuja piirteitä halutaan korostaa keskeisimmin kaikista arvoista. Altruismin etsinnästä on tullut turhaa, koska ihmiset ovat teknologian ja välineellisen järjen kehittymisen myötä erkaantuneet entistä enemmän toisistaan ja tulleet sangen vieraaksi toisilleen. Vanhojen sukujen yhteydessä suhtautuminen koulutukseen tarkoittaa etenkin sitä, miten tietoon suhtaudutaan. Sivistyneistön arvoja ovat etenkin sivistys, suurisieluisuus, rohkeus ja kestävyys. Myös on täysin selvää, että ne tahot, jotka suhtautuvat aristokratiaan myönteisimmin ovat yleensä oikeistolaisia tahoja, ja monesti noissa piireissä tavataan arvostaa kapitalismia, vapaata markkinataloutta. Sivistyneistön ylin ryhmittymä eli aatelisto perustuu vereen ja sukupolvien ja esi-isien tuntemiseen aina hetkestä riippumatta. Aatelin piirissä siten ollen huomioidaankin historia ja traditio paremmin kuin keskiluokkaisten ihmisten parissa, jotka pyrkivät vain unohtamaan omat juurensa, koska monesti ne johtavat kaiken maailman mökkiläisiin. Omassa taustassani on sekä äidin että isän puolella merkittäviä ihmisiä. Isäni isä oli metsäinsinööri ja piirityönjohtaja. Kun isäni perhe asui Suonenjoella, asuivat he silloin isossa kartanomaisessa talossa, jossa oli kolme erillistä ovea: ensimmäisestä tuli sisään itse herrasväki, toisesta piika, ja kolmannesta sisään tulivat työläiset hakemaan ukilta palkkansa. Myöhemmin asuessaan Outokummussa, he isoäitini kertoman mukaan kuuluivat paikkakunnan kermaan, jotka kutsuttiin kaikkiin tärkeisiin tapahtumiin ja illanviettoihin. Äitini vanhemmat ovat maanviljelijöitä, jotka edustavat vanhaa maa-aatelia. Nykyään he asuvat Virranportti nimisessä talossa, johon he muuttivat vanhan Virrantalon päärakennuksesta, joka kuuluu nykyään enolleni. Muistan aina sen, miten jo lapsena ja asioita ymmärtämättömänä aisti Virrantalossa serkkujen kanssa leikkiessä paikan auran, joka antoi viitteitä yläluokkaisuudesta. Maa-aatelille tyypillinen säästäväisyys ja frugaalisuus näkyy Virranportissa ja isovanhempieni käytöksessä: siellä korostetaan hyviä tapoja ja pidättyväisyyttä. Isoisäni vanha aatelisherra poikkeaa toteavassa puhetavassaan ja asioita ihmettelemättömyydessään huomattavasti tavallisesta pikkuporvarillisesta vanhuksesta. Isoäitini taas on suorasanainen ja ironinen miellyttävällä tavalla. Britannia on miellyttänyt minua aina, koska se on vanha kulttuuri, ja minä, kuten olen joutunut perimään kaikki äidin puolen rajoitteet ja defenssit, edustan vanhaa sukua ja kulttuuria ja sen takia olen varmaan alkanut pitää Britanniasta sen kaikessa aristokraattisuudessaan. Toisin kuin vanhojen sukujen edustajat, nuoret nousukassuvut pitävät Amerikan Yhdysvalloista, koska heillä ei ole rekisteröitynä mieleensä noudatettavia käytösstandardeja eikä varsinkaan minkäänlaista olemukseen liittyvää pidättyväisyyttä. Vanhan suvun rappio on merkillinen tapahtuma, kuin lokakuussa näkyvä ruska, jossa puu näyttää vielä värejään ennen kuin lehdet tippuvat siitä. Molemmissa suvuissani on ilmennyt mielenterveysongelmia, mikä tuo mielestäni ympäristöön miellyttävän olotilan, jossa saa olla luova ja jossa saa pyrkiä tavoittelemaan jotain uutta. Mielenterveysongelmat älykkyyden kanssa myös liittyvät monesti vanhoihin sukuihin. Mielisairaus tavallisesti kertoo siitä, että potilaan mieli on niin omaperäinen ja uniikki, ettei se voi tulla toimeen toisten ihmisten yhdenmukaisempien mielten kanssa. Vaatimattomuus ja oman tunnon kuunteleminen on ehdottomasti vanhoihin sukuihin liittyvä piirre. Korkeasta syntyperästä tuleva eksentrisyys aiheuttaa sen, ettei tällainen ihminen tarkastele ollenkaan sitä, mitä muut ihmiset hänestä kulloinkin ajattelevat. Pröystäily eikä etenkään rahalla päteminen kuulu mitenkään vanhojen sukujen ihmisiin. He tietävät sen, että joskus rahaa on ja joskus rahaa ei ole, eikä sitä tarvitse mitenkään tiedottaa toisille ihmisille. Rahvaalla on kova tarve siihen, että on kaiken aikaa kavereita ja että voi tulla hyväksytyksi omassa sosiaalisessa piirissään, ja tuo sitten vaatii kaikenlaista monkey-business toimintaa. Rahvaan edustaja eli pikkuporvari on äärimmäisen kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat, eivätkä tällaiset ihmiset edes monesti huomaa sitä, ettei ole tärkeää mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä, vaan se, miten hänen itsensä tulisi ajatella, jotta hän voisi olla rehellinen itselleen ja totuudelle. Kaveripiirissä oleminen on monesti onnellisuuden tavoittelua huomioimatta totuutta. Koska jos joku alkaisi esittää kritiikkiä toisten tyhmyyttä kohtaan, menettäisi tällainen ihminen ”onnellisuutensa”. Nykyaikana rahvaan vallan aikana sukupuoliasioita tuodaan julkeilematta ulos julkisuudessa. TV:ssä mainostetaan pimpsan kunnosta huolta pitäviä hilavitkuttimia ja ravintolisiä. Sukupuoliasiat kuuluvat makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen ovi on kiinni.

Pakottavasta yhteiskunnasta

Yhteiskunta pakottaa jäseniään tietynlaisiin käytänteisiin ja ajattelutapoihin. Yhteiskunnan on tehtävä se sen takia, että ihmiset eivät ajautuisi anarkistiseen yhteisötilaan, tai ainakin tämä on syy, jonka yhteiskunta antaa ihmisten vapauden rajoittamiselleen. Yhteiskunnan täytyy saada ihmiset ajattelemaan yhdenmukaisesti, jotta yhteiskunta voisi säilyttää muotonsa ja ei eroutua liian laajamittaisella tavalla. Tähän siis liittyy tyypillinen ihmisten sosiaalisesta psykopatiataipumuksesta tuleva tapa ajatella niin, että toisen ihmisen mielipiteet ovat aina omia huonompia tai vähemmän tärkeitä. Yhteiskunnassa on tiettyjä ihmisryhmiä, jotka omaksuvat käsityksensä ihmisten pakottamisesta joko synnynnäisten, yhteiskunnallisten, poliittisten tai käytännöllisten syiden takia. Synnynnäisesti pakottaminen tulee ihmisen mieleen esimerkiksi jonkinlaisen perityn uskonnollisen affiliaation takia, jonka perusteella voidaan ajatella esimerkiksi, että nainen on aina miestä huonompi ihmisenä. Yhteiskunnallisesti pakottaminen tulee joidenkin mieleen sen takia, että silloin voitaisi helpommin ja keveimmin perustein hallita yhteiskuntaa. Yhteiskunnan käsite tulee Ferdinand Tönniesiltä ja siinä yhteiskunta erotetaan yhteisöstä sen perusteella, että yhteiskunnassa vallitsee suurempi valinnanvapaus. Tämän takia yhteisöjen oltermannit pitäisi hiljentää yhteiskunnassa. Poliittisesti pakottaminen tulee ihmisten mieleen siitä, kun poliittiset päätökset saavat nopeammin muodon ihmisten keskuudessa ja näin ollen narskupoliitikko voi saada tyydytystä siitä, kun ihmiset saadaan tanssimaan hänen oman pillinsä mukaisesti. Käytännöllisesti vapauden rajoittaminen liittyy etenkin joihinkin ammatteihin kuten sosiaaliämmiin, sillä heillä on monesti tarve harrastaa ammatissaan sellaista toimintaa, jonka mukaan ihmisten tulisi tulla riippuvaiseksi heidän edustamaansa tahoa kohtaan. Muita työn kautta pakottamista harrastavia ovat esimerkiksi mielisairaanhoitajat, opettajat ja esimerkiksi lastentarhan hoitajat. Pakottaminen tarkoittaa tavallisesti sitä, että ihmistä ohjataan johonkin vaikuttavan ihmisen pakottamaan tilaan tai ohjataan omaksumaan joitain ajatuksia, joiden mukaisesti ihmisen tulisi ohjata toimintaansa toimiessaan itsenäisesti. Tällä tavalla ihmisiltä viedään oikeuksia ja valinnan vapaus. Pakottamisessa kielletään muut vaihtoehdot, ja sanotaan, että etenkin jonkinlainen ja tietty yksilöity valinta on ainoa oikea, eikä muita vaihtoehtoja kannata mainita, koska niiden mainitseminen rajoittaisi yhteiskunnan halua pakottaa ihmistä valitsemaan tietyllä tavalla. Yhteiskunta pyrkii siis peittämään monesti kielellisten keinojen kautta sen, että muut arvolliset ja merkitykselliset vaihtoehdot voisivat tulla esiin yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Yhteiskunnan tulee siis aina saada ihmiset ajattelemaan tavalla, jonka mukaan yhteiskunnan antamat arvot ovat aina parempia kuin yksilöllisen harkinnan tuloksena tulleet arvot. Siinä monesti ajatellaan, että kaikki sopii kaikille samalla tavalla. Siinä ihmiset pelkistetään samoihin kategorioihin, jotka ollaan määritelty varsin heppoisin perustein. Tietysti se, jos yhteiskunnassa on useampia kategorioita ihmisiä on yhteiskunnalle huonompi asia kuin se, jos kategorioita olisi vähemmän, vaikka kaikkien kategorioiden edustajat hyväksyisivät saman arvollisen perustan. Yhteiskunnassa pakotetaan ihmisiä etenkin tuki-instituutioiden avulla. Tuki-instituutio on instituutio, jonka on tarkoitus suojella arvollisia instituutioita, joiden sisältämiä pakottavia arvoja yhteiskunta pyrkii levittämään ihmisten keskuuteen vaikutteellisuuden avulla. Tällaisessa yhteiskunnassa suojellaan militanttisella tavalla arvoja, jotka yhteiskunta katsoo kaikille sopiviksi. Pakottavassa yhteiskunnassa kielletään muut vaihtoehdot ja muut arvot. Siinä uskotellaan joidenkin asioiden olevan totta, ja etenkin totta merkittävämmällä tavalla kuin monet muut asiat, joita vapaammat ja yksilölliset ihmiset pitävät todellisina. Pakottavaa yhteiskuntaa parempi järjestys perustuu yhteiskuntaan, jossa korostetaan omatoimisuutta ja itsenäistä työskentelyä, opiskelua ja yksilöllisistä arvoista määrittyvää tekemistä toisten ihmisten kanssa. Siinä korostetaan oikeutta luoda ja valita, jonka kautta se myös liittyy vapaaseen markkinatalouteen. Kuitenkin siinä korostetaan myös etiikkaa, koska ihmisten asioihin kohdistuvien valintojen tulee ottaa huomioon yleinen inhimillinen hyvä. Pakottamattomassa yhteiskunnassa annetaan valinnan, luovuuden ja innovatiivisuuden mahdollisuuksia. Siinä ajatellaan , että arvollisissa valinnoissa on aina pyrittävä luomaan uusi maailma, koska arvot määrittävät suurella tavalla sitä, minkä ihmiset havaitsevat yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Esimerkiksi yhteiskunnan viljelemä pakotettu suvaitsevaisuus on asia, joka on vakava seurauksissaan. Siinä opetetaan sellaista, että ihmisten tulee luopua omista arvoistaan ja kulttuuriperinnöstä maahanmuuttajien takia. Tulisi olla tarkempia siinä, kun puhutaan arvoista. Esimerkiksi monen poliitikon käyttämä termi moniarvoisuus tarkoittaa vain omista arvoista luopumista. Arvot ovat tärkeä asia siinä, kun valikoidaan sellaisia maahanmuuttajia, joita maahan voidaan ottaa. Esimerkiksi vieraat uskonnot voivat joskus olla varsin turmiollisia ihmisten arvoille. Länsimainen sivistys, kirjallisuus, moraali, tavat ja taide asettavat Euroopassa kaikille rajat arvollisten valintojen suhteen. Jos näihin on vaikeaa sopeutua, on varmasti parasta lähteä takaisin sinne mistä on tullutkin. Pakottavan yhteiskunnan vastakohdassa ihmisiä tuetaan itsenäisiksi, pyritään luomaan uudenlainen itseluottamus, jonka avulla voitaisiin nähdä kaiken olevan mahdollista. Kaikkien ihmisten tulisi arvoharkintansa avulla olla määrittämässä uudenlaista maailmaa. Ihmisten arvoihin uskominen voi olla tervettä vain yhteiskunnassa, joka ei ole pakottava. Tämä liittyy syväsymboleihin, jotka ovat niin itsenäisiä, etteivät ne tarvitse tuki-instituutioita voidakseen olla olemassa. Yhteiskunta voi pakottaa jäseniään omaksumaan arvoja, jotka eivät ole hyväksi yksilölle. Kuitenkin on tietysti sanottava, että yhteiskunnalla on muutamia sellaisia arvoja, joiden omaksuminen on yhteiskunnan jäsenelle varsin välttämätöntä. Esimerkiksi halu puolustaa oman kansansa erityispiirteitä ja suhtautua niihin myönteisesti on varsin välttämätöntä. Kuitenkin maahanmuuttajat eivät voi tuoda yhteiskunnan periaatteisiin nähden ristiriidassa olevia arvoja länsimaiseen yhteiskuntaan. Suomella on kansallinen historia, jota vastaan monikulttuurisen yhteiskunnan promotoijat rikkovat. Esimerkiksi sellaiset uskonnot, jotka eivät luota yksilönvapauteen voivat länsimaihin tullessaan olla estämässä länsimaisten perusarvojen toteuttamista. Voidaan sanoa, että länsimaissa todelliset arvot, jotka eivät perustu pakottamiseen ovat sellaisia, jotka eivät tarvitse pakotus-/tuki-järjestelmää ollakseen olemassa ihmisten keskuudessa. Voidaan siis sanoa, että ihmiset valitsevat arvonsa vasta siinä tilanteessa, kun kukaan ei ole kertomassa heille siitä, miten heidän tulisi ajatella. Länsimaiset arvot siis sopivat länsimaisille ihmisille sen takia, koska nämä arvot ovat monituhatvuotisen historiallisen kehityksen tulos. Pakottaminen siis tarkoittaa sitä, että yhteiskunta pyrkii sitomaan ihmiset itseensä sen takia, koska hallitseva sosiaalinen eliitti kommentaariaatti haluaa ihmisten valitsevan tavalla, joka sopii etenkin heille. Kommentaariaatti pyrkii siis karistamaan ihmisten luottamuksen tiettyjä arvoja kohtaan pois ja näyttämään, että sen valitsemat kollektiivisesti sovitut arvot ovat parempia kuin ihmisen yksilöllisen valinnan kautta tulleet arvot.

Hälinä vs. syvällisyys

Kielitaito tavallisimmin kertoo siitä, että yksilö voisi ylläpitää kommunikaatiota ja lukea jollain kielellä tapahtuneita kieliakteja. Nykyään Suomessa suurin osa väestöstä osaa englantia, mutta englannin vaikutuksen takia muita kieliä kuten ranskaa, saksaa ja latinaa on alettu väheksymään ja niille ei anneta suurta painoarvoa. Näin ollen suomalaiset ovat erkaantuneet eurooppalaisesta kielikaanonista, josta erittäin suuri osa suomen kielenkin lainasanoista on peräisin. Moni ei esimerkiksi tiedä, että sana vaarinottaminen tulee saksan kielen termistä wahrnehmung, joka tarkoittaa selvyyden ottamista, jostain asiasta. Ennen muinoin kielten ylioppilaskirjoituksissa käännettiin tekstejä, jossa toteutettiin perusteellisinta kielen opettelua. Nykypäivänä kielten yo-kirjoitukset sisältävät kaikenlaisia pikkutehtäviä, jossa nuoria kohdellaan kuin pikkukohtiin tarttuvia koulumestareita. Pitäisi ymmärtää se, että kääntäminen ja etenkin pitkien tekstien kääntäminen on paras tapa suorittaa ylioppilaskirjoituksia ja sen takia kääntäminen tulisi tuoda takaisin kielten opiskeluun ja ylioppilaskirjoituksiin. Ennen kielten opetuksessa tavoiteltiin sivistyneisyyttä ja oppimista. Silloin katsottiin, että kielen opetukseen ei kuulunut turhanpäiväinen lätinä toisten ihmisten kanssa. Mielestäni kielellä tulisi pyrkiä etenkin henkisten horisonttien avartamiseen. Nykyään kielessä ajatellaan jonkinlaatuisen yleislaatuisen universaalisen sosiaalireiän mukaisesti ja katsotaan, että kaikki kielet kuuluvat sen alaisuuteen. Kielen opetuksessa käytetään kliseisimpiä sosiaalisia jargoneita, ja näytetään se miten olevinaan näiden kirjantekijöiden mielestä samanikäiset puhuvat. Englannin kielen opettamisessa on suuntauduttu alaluokkaisen amerikanenglannin sanastoon ja kielen käytön tapoihin. Nykyaikainen kielen opetus siis tukee koulussa jonkinlaista nuorisokulttuuria, jonka kaikkien tulisi omaksua. On selvää, että opetuksessa tulisi korostaa klassikoita, maineikkaimpia kirjailijoita ja heitä pitäisi myös kääntää ylioppilaskirjoituksissa. On siis olemassa kaksi tapaa, joilla ihmiset voivat suhtautua kielen opiskeluun. Toinen hallitsee sosiaalisen elämän ja se tuottaa lomamatka ja koulumestarikielitaitoa. Toinen havaitsee henkisen elämän ja siinä nähdään kielen ainutlaatuisuus. Ihmisten tulisi siis pyrkiä ajattelemaan asioita kielellä ja keskittyä siinä klassikoiden ilmaisemiin ikuisuusongelmiin. Sanavarastoa on pyrittävä käyttelemään luovasti. Tulisi siis idiomaattisten ilmaisujen myötä pyrittävä tavoittamaan syvällisin ajatuksien taso. Kielenopetuksessa tulisi suosia korkeitan hengensaavutuksia ja etenkin esseitä. Ajattelemaan oppiminen on siis tärkeä asia Täytyy siis opettaa tieteellisen kielen perusteita. Kielen opetuksessa tulisi siis luettaa kirjallisuutta ja käännettävä sitä. Tässä on siis keskityttävä tärkeimpiin klassikoihin. Vertailevan kielitieteen kursseja tulisi antaa jo viimeistään lukiossa, koska se tukee monikieliseksi pyrkiessä.

Persoonallisuuden määrittelystä

Persoonallisuuden psykologia irtosi filosofian tarjoamista määrittely-yrityksistä ja kaanonista 1900-luvun alussa muun psykologian mukana. Persoonallisuus tarkoittaa ihmisen minän aktiivista ydinkohtaa, josta ihminen voi tulla tietoiseksi, jos hän omaa edes auttavat lahjat kognitiivisen kyvyllisyyden alueella. Ihmisen persoonallisuuden määrittely vaikuttaa monesti teoriapitoiselta ja sen takia pitäisikin löytää jonkinlainen kompromissiratkaisu persoonallisuuden psykologian perusteorioiden alueelta. Laajasti tiedostavat ihmiset pyrkivät kertomaan enemmän ja määrittelemään enemmän ihmisten persoonallisuudesta kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät omaa laajaa sisäistä elämää. Otaniemen orankit ja muu teekkariporukka tulee tietysti tästä jälleen mieleen. Persoonallisuus myös ilmentää maailmalle jotain tietystä ihmisestä ja tunnistavat tämän sen persoonallisuuden piirteiden avulla. Piirre tarkoittaa ihmisen toimintaa jonkinlaisessa suurin piirtein samana pysyvän ympäristön vaikutuspiirissä. Esimerkiksi aggressioherkkyys on yksi piirre, joka pysyy kaikilla ihmisillä suhteellisen stabiilina. Voidaan esimerkiksi myös testata ihmisten rehellisyyttä suhteessa toisiin ihmisiin. Myös erilaiset suoritumiskyvyn muodot voidaan mitata persoonallisuuden psykologian sisällä. Ihmisillä on siis sisäsyntyinen taipumus tunnistaa ihmisestä joitain piirteitä joiden kokonaisuutta persoonallisuus ilmentää. Persoonallisuuspsykologia siis on psykologian tieteellisen alan keskeisin suuntaus ehkä neuropsykologian ja sosiaalipsykologian ohessa. Suomalaisista alaa tutkivista teoksista etenkin Eino Kailan Persoonallisuus on jonkinlainen merkkiteos. Kailan fysikalismi oli seurausta hänen valitsemastaan tiede- ja filosofia-näkemyksestä, loogisesta empirismistä. Persoonallisuus tarkoittaa jotain sen suuntaista kuin mitä henki tarkoittaa ihmisille. Persoonallisuus käsittää ihmisen ominaisuuksia ja taipumuksia. Se huomioi etenkin sitä, miten ihminen reagoi erilaisiin asioihin. Persoonallisuuden muodostumisessa tärkeä käsite on valmiusalttius, joka tarkoittaa ihmisen tyypillistä tapaa reagoida ulkoisesta tuleviin ärsykkeisiin. Ihminen muodostuu siis vuorovaikutuksessa hänestä itsestään ulkoisiin voimiin.Tärkeimmät persoonallisuuden psykologian mittaustavat ovat siis reaktiota ärsykkeisiin nähden tehtävät kokeet ja toisaalta itsetiedostumisen tason havaitseminen, jossa tutkitaan niitä asioita mitä yksilö havaitsee ja miten hän yhdistää omaa persoonaansa ja ulkoista toisiinsa. Persoonallisuuden psykologiaa tarvitaan esimerkiksi siihen, että voitaisiin yksilöllistää ihmisten käyttäytymistä ja miten voitaisiin ennakoida hänen toimintaansa. Tämän takia jonkinlaiset typologiat ovat tärkeitä vieläkin tänä päivänä, vaikka nykyaikainen käsitys ihmisen psyykestä ja persoonallisuudesta tukee jonkinlaista dynaamista näkemystä, jonka mukaan ihminen on pikemminkin monen tyypin yhdistelmä, eikä etenkin jonkinlainen yksittäinen tyyppi. Nämä tietynlaiset jaksot ihmisten elämässä voivat tulla esiin esimerkiksi mielisairauksien tai persoonallisuushäiriöiden kautta, voi ajatella esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jossa ihmisen toiminta vaihtelee kahden ääripään, manian ja depression välillä. Myös rajatilapersoonallisuuden toiminta ja ajattelu on monesti sellaista, että tällaisten ihmisten persoonallisuudesta ei voi kovin helpolla sanoa muuta kuin että tällä ihmisellä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Behaviorismi tutkii ihmisten ulkoisia ärsykkeitä ja katsoo että ihmisellä ei ole sisäistä elämää. Persoonallisuuden psykologia tarjoaa mahdollisuuden päästä sisälle ihmiseen, koska persoonallisuuden psykologiassa kuunnellaan ihmistä: hänen ajatuksiaan, tunteitaan ja toiminta-alttiuksia. Kuitenkin on tärkeää tutkia myös esimerkiksi ihmistä ympäristön vaikuttamana ja lapsuuden kokemuksissa saatuja taipumuksia. Persoonallisuuden yhteydessä voidaan myös tutkia sitä, miten tiedonkäsittely, jota ihmisen aivot harrastavat vaikuttavat ulkoiseen ja miten tuo ulkoinen vaikuttaa ihmisen aivoihin. Persoonallisuuden yhteydessä voidaan kirjoittaa myös niin sanotusta viiden faktorin teoriasta, jota voidaan käyttää persoonallisuuden määrittelyn yhteydessä. Yksi faktori koskee tasapainoisuutta ja tunteiden hallintaa. Toinen faktori käsittää eloisuutta, energisyyttä ja kilpailunhalua. Kolmas faktori koskee avoimuutta kokemuksille. Neljäs faktori käsittää tunnollisuutta ja itsekuria. Viides faktori koskee miellyttävyyttä ja ystävällisyyttä. On kuitenkin näistä sanottava, että tuollaiset ominaisuudet ovat lähes kaikki ihmisen ulkoista olemusta koskevia, ja sen takia persoonallisuuden yhteydessä tulisi keskustella esimerkiksi keskittymiskyvystä ja kyvystä saavuttaa tavoitteita. Neljä tärkeintä persoonallisuuden psykologiaa käsittelevää psykologista teoriaa ovat humanistinen sosiaalisen kognitiivisuuden teoria, piirreteoria, behaviorismi ja psykoanalyysi. Sosiaalisen kognition teoriassa ihmistä havainnoidaan avoimesti ja monipuolisesti, ja toisin kuin psykoanalyyttisessä teoriassa, lapsuudella ei ole merkitystä tietyn hetkiseen elämäntapahtumaan. Ja samaten toisin kuin behaviorismissa sosiaalisen kognition teoriassa ihmistä ei pyritä mittamaan tarkasti ja kokonaisuuden unohtaen. Piirreteoriassa pyritään löytämään ihmisestä ns. patterns, jotka voitaisiin toiminnan toistuessa formuloida ihmisen piirteiksi, joiden perusteella voitaisiin sanoa jotain pysyvää ihmisen persoonallisuudesta. Behaviorismi pyrkii etsimään ihmisestä erilaisia reaktioita vastauksena ulkoisesta tuleviin ärsykkeisiin. BF Skinnner, behaviorismin perustaja, mainitsi joskus, että hän voisi teoriansa valossa tehdä tietyistä lapsista rikollisia ja pahantekijöitä ja toisista johtajia ja arvostuksen kohteita. Psykoanalyysi perustuu Sigmund Freudin teoriaan ihmisen persoonallisuuden ja psyyken muodosta. Sen mukaan ihmisen psyyke koostuu kolmesta eri osa-alueesta: pohjimmaisena on id, joka edustaa ihmisen viettipohjaa, ja tiedostumatonta ihmisen olemassaolon puolta. Minä on ihmisen persoonan tavanomaisesti ilmenevä osa. Yliminä taas määrittää ihmisen itseään korkeampia haluja ja tahtomustiloja. Olen kuitenkin samaa mieltä Freudin kanssa siitä, että ihmisen persoonallisuus on dynaaminen ja siihen vaikuttaa koko ajan lukuisia toisistaan eroavia voimia. Freudin perverssit anaali ja pippeliteoriat eivät kuitenkaan mielestäni ole kovinkaan valideja, Kuitenkin Freudin teoria ja sitä seurannut Jungin teoriatäydennys persoonallisuuden muodosta on varsin mielenkiintoinen ja sillä voi olla painoarvoa. Behaviorismi on mielestäni varsin skientistinen ja kommunistinen tapa ajatella, sillä mielestäni ihmisen reaktio ulkoiseen ärsykkeeseen ei välttämättä säily täysin samanlaisena vaikka se joillakin Pavlovin koirilla olisi samana pysynytkin. Ihminen ei ole eläin ja sen takia ihmistä ei ole mahdollista täysin ehdollistaa. Humanistinen lähestymistapa persoonallisuuteen on mielestäni järkevin ja vakavastiotettavin teoria tällä hetkellä. Humanistisessa lähestymistavassa kuullaan ihmistä ja annetaan hänen tehdä niin kuin hän haluaa, ennen kuin hänet suljettaisiin tiukkoihin teoriapitoisiin huomioihin oman persoonallisuutensa muodosta. Persoonallisuutensa kanssa ihmisen tärkein tehtävä on löytää syvällä psyykessään olevat syväsymbolit, joiden kautta hän kehittyneisyytensä takia voisi ruveta ajattelemaan tavalla, joka ylittää kevyesti kaikki toiset. Syväsymboli tarkoittaa symbolia joka löytyy psyykestä, ja tavanomaisesta vertailukohdallisesta symbolista sen erottaa sillä, että löytääkseen syväsymbolien verkoston, on hänen suunnattava katseensa omaan minään ulkoisen maailman kustannuksella.

Reinhold Octavius von Beckerin esivanhemmat kuudenteen polveen asti

1. polvi

Reinholdin isä oli Otto Reinhold von Becker, kamarikirjuri, henkikirjoittaja ja lääninkirjanpitäjä

Hänen äitinsä oli Johanna Fredrika os. von Schrowe

---------------------------------------------------------

2. polvi

Hänen isänsä vanhemmat olivat Axel von Becker, luutnantti

ja Anna Lovisa os. von Essen.

Hänen äitinsä vanhemmat olivat Carl Ludvig von Schrowe, vääpeli

ja Eva Margareta von Essen

------------------------------------------------------------------------------------------

3. polvi

Hänen isoisänsä vanhemmat olivat Axel von Becker, furiiri ja Seppälän kartanon isäntä

ja Vapaaherratar Maria von der Pahlen

Hänen isoäitinsä vanhemmat olivat Otto Magnus von Essen, kapteeni

ja Eva Helena Tandefelt

Hänen isoisänsä vanhemmat olivat Axel Ludvig von Schrowe

ja Christina Ingeborg Ridderfelt

Hänen isoäitinsä vanhemmat olivat Otto Magnus von Essen, kapteeni

ja Eva Helena Tandefelt

--------------------------------------------------------------------------------------------

4. polvi

Hänen isoisoisänsä vanhemmat olivat Axel Becker, Sysmän nimismies

ja Elisabet Orre

Hänen isoisoäitinsä vanhemmat olivat Wolter Magnus von der Pahlen

ja Anna Maria von Schildt

Hänen isoisoisänsä vanhemmat olivat Georg Reinhold von Essen af Zellie, luutnantti

ja Sofia Gertrud Torwigge

Hänen isoisoäitinsä vanhemmat olivat Arvid Lydik Tandefelt (1723-1755)

ja Maria Sofia Standaert

Hänen isoisoisänsä vanhemmat olivat Adam Ludvig von Schrowe (1680-1763)

ja Gertrud Kristina Wollfelt

Hänen isoisoäitinsä vanhemmat olivat Olof Ridderfelt, kapteeni (1686-1746)

ja Catharina Sahlefelt

Hänen isoisoisänsä vanhemmat olivat George Reinhold von Essen af Zellie

ja Sofia Gertrud Torwigge

Hänen isoisoäitinsä vanhemmat olivat Arvid Lydik Tandefelt

ja Maria Sofia Standaert

--------------------------------------------------------------

5. polvi

Hänen isoisänsä isoisän vanhemmat olivat Anders Hansson Becker

ja Sigfredsdotter

Hänen isoisänsä isoäidin vanhemmat Axel Orraeus, Orimattilan kirkkoherra

ja Katharina Mårtensdotter Florina

Hänen isoisänsä äidinisän vanhemmat olivat Christian Magnus von der Pahlen

ja Catharina Carlsdotter de la Motte

Hänen isoisänsä äidin äidin vanhemmat olivat Georg von Schildt

ja tuntematon von Schildt

Hänen isoäitinsä isänisän vanhemmat olivat Odert Reinhold von Essen af Zellie, eversti

ja Gertrud Elisabet Pistolekors

Hänen isoäitinsä isän äidin vanhemmat olivat Torsten Nilsson Torwigge, majuri (1677-1725)

ja Anna Maria Sprengtport

Hänen isoäitinsä äidin isän vanhemmat olivat Adam Vilhelm Tandefelt (1683-1742)

ja Christina Juliana Gripenberg

Hänen isoäitinsä äidin äidin vanhemmat olivat Adolf Standaert

ja Anna Christina Petre

Hänen isoisänsä isän isän vanhemmat olivat Gustav Johan von Schrowe (1617-1713), upseeri Ruotsin armeijassa

ja Anna Christina Svanström

Hänen isoisänsä isänäidin vanhemmat olivat Otto Magnus Wolffelt, eversti, Tukholman läänin maaherra 1663-1743

ja Helena Nassokin

Hänen isoisänsä äidinisän vanhemmat olivat Bengt Gudmundsson Ridderfelt, kapteeniluutnantti

ja nimeltään tuntematon nainen

Hänen isoisänsä äidinäidin vanhemmat olivat Erik Henriksson Sahlefelt

ja Christina Belfrage

Hänen isoäitinsä isän isän vanhemmat olivat Odert Reinhold von Essen af Zellie

ja Gertrud Elisabet Pistolekors

Hänen isoäitinsä isän äidin vanhemmat olivat Torsten Nilsson Torwigge

ja Anna Maria Sprengtport

Hänen isoäitinsä äidin isän vanhemmat olivat Adam Vilhelm Tandefelt

ja Christina Juliana Gripenberg

Hänen isoäitinsä äidin äidin vanhemmat olivat Adolf Standaert

ja Anna Christina Petre

--------------------------------------------------------------------------------

6. polvi

Hänen isoisänsä isoisän isän vanhemmat olivat Hans Becker

ja nimeltään tuntematon nainen

Hänen isoisänsä isoisän äidin vanhemmat Sigfred Simonsson

ja nimeltään tuntematon nainen

Hänen isoisänsä isoäidin isän vanhemmat olivat Joen "Jonas" Eriksson Orraeus, Vehmaan vouti (-1641) Kuoli Uudellakirkolla

ja Elisabeth Andersdotter Bruun

Hänen isoisänsä isoäidin isän vanhemmat olivat Mårten Tomasson Florinus, Lammin kirkkoherra (1572-1669) Kuoli Lammilla

ja Katarina Kristoffersdotter Florinus

Hänen isoisänsä äidinisän isän vanhemmat olivat Reinhold Wilhelm von der Pahlen, rykmentin majoitusmestari, (1646-1694)

ja Gertrud Magdalena von Wangersheim

Hänen isoisänsä äidinisän äidin vanhemmat olivat Carl de la Motte Sr

ja Gertrud von Engelhardt

Hänen isoisänsä äidinäidin isän vanhemmat olivat Christoffer von Schildt

ja Maria Fönnisdotter von Klot

Hänen isoisänsä äidinäidinäidin vanhemmat olivat Ernst von Nandelstadt

ja Anna von Nandelstadt

Hänen isoäitinsä isänisän isän vanhemmat olivat Didrik von Essen af Zellie, eversti (1620-1678)

ja Anna von Poll

Hänen isoäitinsä isänisän äidin vanhemmat olivat Göran Göransson Pistolekors

ja Barbara von Strassburg

Hänen isoäitinsä isän äidin isän vanhemmat olivat Nils Wilhelm Torwigge

ja Sofia Margareta Andersson

Hänen isoäitinsä isän äidin äidin vanhemmat olivat Volmar Jakob Rolandt Sprengtport

ja Maria Gertruda Petzholtz

Hänen isoäitinsä äidin isän isän vanhemmat olivat Johan Arvidsson Tandefelt

ja Margareta Silfverbögel

Hänen isoäitinsä äidin isän äidin vanhemmat olivat Jakob Gripenberg

ja Sofia Maria von Hirscheit

Hänen isoäitinsä äidin äidin isän vanhemmat olivat NN Standaert

ja Tuntematon nainen

Hänen isoäitinsä äidin äidin äidin vanhemmat olivat Wilhelm Robert Petre

ja Margareta Jonsdotter Ahlbom

Hänen isoisänsä isän isän isän vanhemmat olivat Gert Schrowe

ja Anna Elisabet

Hänen isoisänsä isän isän äidin vanhemmat olivat Augustin Larsson Svanström, tullitarkastaja (-1658)

ja Anna Lyriksdotter Grönfelt

Hänen isoisänsä isän äidin isän vanhemmat olivat Heinrich Wolffeldt

ja Gertrud von Koskull

Hänen isoisänsä isän äidin äidin vanhemmat olivat Fromhold Johan Nassokin, luutnantti (-1682) Kuoli Sipoossa

ja Christina Gunnardotter Svärdfelt

Hänen isoisänsä äidin isän isän vanhemmat olivat NN Gudmundsson

ja Tuntematon nainen

Hänen isoisänsä äidin isän äidin vanhemmat olivat Ei tiedetä

ja Ei tiedetä

Hänen isoisänsä äidin äidin isän vanhemmat olivat Henrik Sahlefeldt

ja Tuntematon nainen

Hänen isoisänsä äidin äidin äidin vanhemmat olivat Hans Belfrage

ja Elisabeth Wallman

Hänen isoäitinsä isän isän isän vanhemmat olivat Didrik von Essen af Zellie

ja Anna von Poll

Hänen isoäitinsä isän isän äidin vanhemmat olivat Göran Göransson Pistolekors

ja Zöge von Manteuffel

Hänen isoäitinsä isän äidin isän vanhemmat olivat Nils Wilhelm Torwigge

ja Sofia Margareta Andersson

Hänen isoäitinsä isän äidin äidin vanhemmat olivat Volmar Jakob Rolandt Sprengtport

ja Maria Gertruda Petzholtz

Hänen isoäitinsä äidin isän isän vanhemmat olivat Johan Arvidsson Tandefelt

ja Margareta Silfverbögel

Hänen isoäitinsä äidin isän äidin vanhemmat olivat Jakob Gripenberg

ja Sofia Maria von Hirscheit

Hänen isoäitinsä äidin äidin isän vanhemmat olivat NN Standaert

ja Tuntematon nainen

Hänen isoäitinsä äidin äidin äidin vanhemmat olivat Wilhelm Robert Petre

ja Margareta Jonsdotter Ahlbom

Tietoja suvuista

Rajoitun tässä esittelemään vain aateloidut RO:n esisukuihin kuuluvat suvut. Osittain sen takia, että kaikista porvaris/pappis-taustaisista suvuista ei ole kirjoitettu paljoakaan, ja vaikka olisi, noiden lähteiden käsiinsaaminen on hyvin vaikeaa. Kuitenkin kaikki hänen tiedossa olevat esivanhemmat on edellä kuvattu 6. polveen asti.

Skotlantilaiset:

Pistolekors:

Pistolekors-suku perustuu ikivanhaan skotlantilaiseen Scott of Craighall-sukuun, jonka vanhin sukuhaara pitää hallussaan englantilaista päärin arvonimeä Duke of Buccleuch eli Buccleuchn herttua. Tuo suku on tänä päivänä yksi maanomistukseltaan rikkaimmista brittiläisistä aatelissuvuista. Suku perustuu samaan sukuhaaraan saksalaisen aatelisen von Pistohlkors-suvun kanssa, ja yksi merkittävimmistä suvun keskuudesta tulleista suvun tutkijoista tohtori H. Norra von Pistohlkors on korostanut suvun alkuperää skotlantilaisessa Scott-suvussa. Suvun kantaisä Göran Olofsson Scott pelasti tiettävästi kuningas Kustaa II Adolfin kolmekymmenvuotisen sodan taistelussa Stuhmissa vuonna 1629, ja tuosta ansiosta suku sittemmin kohotettiin Ruotsissa aatelissäätyyn. Hän sai aateloimisen myötä vuonna 1645 lukuisia läänityksiä Liivinmaalta ja myöhemmin suku asettui etenkin Säämingin alueelle Savoon. Suomen tultua Venäjän alaiseksi suvun jäsenet merkittiin Suomen ritarihuoneelle numerolla 30. Suvun nimi ”Pistoolit ristissä”, tulee suvun aateloidulta kantaisältä, jonka kerrottiin käyttäneen tätä merkillistä tapaa ampuessaan vihollisia.

Pistolekors-suvun lähin esi-isä von Becker-suvulle on Göran Pistolekors, joka oli aateloidun Göranin poika, joka asui Aholahdessa Säämingissä. Hän erosi armeijan palveluksesta everstinä 1676. Hän oli ensimmäisessä avioliitossaan Dorothea Elisabeth Zögen kanssa, josta avioliitosta syntyi Gertrud Elisabeth-niminen tytär, joka avioitui vuonna 1691 von Becker-suvun esi-isän eversti Odert Reinhold von Essenin kanssa.

Belfrage:

Belfrage-suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli Penningtonin ja Tulliochien herra, ritari ja kenraaliamiraali Guilielm Belfrage, joka kuului skotlantilaiseen landed gentryyn ja avioitui Aldien kartanoa hallinneen suvun tytön Margret Mercerin kanssa. Hans Belfrage-niminen suvun jäsen tuli 1600-luvulla Ruotsiin ja hänet aateloitiin vuonna 1666. Belfrage-suvun yhteyden kautta muodostuu linkit mm. skotlantilaisiin kuninkaallisiin. Suku jatkuu ainakin Ruotsissa.

Belfrage-suvun lähin esivanhempi von Becker-sukuun on Hans Belfragen tytär Christina Belfrage (1646-1728), joka avioitui Erik Sahlefeltin kanssa.

Mercer:

Aldien linnan tuli Mercereitten haltuun vuonna 1326, kun John Mercer, varakas Perthiläinen kauppias avioitui linnan omistaneen Murray-suvun (alkujaan de Moravia of Tullibardine) tyttären Adan kanssa. Murray suvusta polveutuu nykyään mm. varakas ja Britannian historiassa maineikas Duke of Atholl-suku. Aldien linna sijaitsee Kinrosshiressa Skotlannissa.

Margret Mercerin kanssa avioitunut Guilielm Belfrage on tämän sukulinjan ensimmäinen miespuolinen kantaisä. Tästä Mercerien linjasta muodostuu yhteydet lukuisiin Britannian kuninkaallisiin ja ylhäisaatelisiin sukuihin.

Andersson

Andersson-suku, joka aateloitiin vuonna 1668 numerolla 738, on skotlantilaista alkuperää ja tuli Ruotsiin vuonna 1627. Suku kuoli mieslinjaisesti vuonna 1862. Suvun kantaisä Alexander Andersson oli eversti ja mm. Lowitzin komendantti.

Suvun von Becker-sukuun liittää kantaisän tyttären Sofia Margaretan avioliitto everstiluutnantti Nils Vilhelm Torwiggen kanssa.

Skotlannin kuninkaalliset

Englantilaiset:

Petre:

Petre-sukuun von Becker-suvun yhteyden muodostaa Robert Petre, joka tuli Ruotsiin Skotlannista. Hänen isänsä oli pienen skotlantilaisen kaupungin pormestari ja hänen kauttaan suku liittyy Sir William Petreen, joka toimi Henrik VIII:n aikaan Britannian sisäministerinä. Sir Williamin poika Sir John Petre sai paronin arvon 1600-luvun alussa, ja suku on nykyään tunnettu nimellä Baron Petre.

Suvun von Becker-sukuun liittää Anna Christina Petre, joka oli skotlantilaisen Petre-sukuisen pormestarin tytär.

Englannin kuninkaalliset:

Suku on yhteydessä mm. Henrik VIII:n serkun Margaret Countess of Salisburyn kanssa.

Saksalaiset:

von Schrowe

Schrowe-suvun kantaisä toimi kultaseppänä Turussa 1600-luvun alussa. Sitä ennen suku oli tullut Suomeen joko suoraan Saksan Westfalenista, tai sieltä Liivinmaan kautta. Gerhard von Schrowe aateloitiin vuonna 1650 Ruotsissa ja hän oli ammatiltaan sotilas ja sotilasarvoltaan everstiluutnantti. Suku omisti lähes kolmensadan vuoden ajan Putkijärven kartanon Hartolassa.

Von Becker-suvun lähin miespuolinen Schrowe on vääpeli ja kartanonomistaja Carl Ludvig von Schrowe, jonka tytär Johanna Fredrika avioitui serkkunsa Otto Reinhold von Beckerin kanssa.

von Essen

Essen-suku mainitaan aateliseksi Saksan Westfalenissa jo 1400-luvulla, ja suvun genealogiaa on joissakin merkinnöissä pystytty johtamaan jopa 800-luvulle asti. Liivinmaalle suku tuli 1500-luvun alussa, ja suku olikin aatelointinsa jälkeen ja sitä ennen tunnettu nimellä von Essen af Zellie, jossa loppuosa viittaa suvun tuonaikaisiin tiluksiin Saarenmaalla. Esseneitten historiikin mukaan suvun alkuperäinen nimi on ollut von Elsen, eli nimi ei olekaan viitannut nykyään isoon Essenin kaupunkiin, vaan siitä länteen sijaitsevaan Elsenin kaupunkiin. Diedrik von Essen (1620-1678) niminen eversti kohotettiin vuonna 1663 aateliseksi Ruotsin aatelin numerolla 723. Suomessa suku sai myöhemmin järjestysnumeron 58. Suomessa suku hallinnoi pitkään Paason kartanoa Heinolassa.

Isoisäni isoisän Reinhold Octaviuksen molemmat isoäidit Eva Margareta, joka avioitui Carl Ludvig von Schrowen kanssa, ja Anna Lovisa, joka avioitui Axel von Beckerin kanssa, olivat molemmat von Esseneitä ja sisaria. Heidän isänsä oli kapteeni Otto Magnus von Essen ja äitinsä Eva Helena Tandefelt.

von der Pahlen

Pahlen-suku on myös peräisin Westfalenista, sen alkuperäinen nimikin on voinut olla von der Falen. Suvun jäseniä on asunut 1300-luvulta alkaen Liivinmaalla. Suku on yhteydessä kantajuuriltaan myöskin sukulaissukumme von Koskullien kanssa, ja niiden vaakunat muistuttavat jonkin verran toisiaan. Suku on merkitty sekä Riian että Tallinnan ritarihuoneille ja suku on yksi vanhimmista aatelissuvuista.

Von Becker-sukuun von der Pahlen-suvun liittää vapaaherratar Maria von der Pahlen, jonka isä oli kapteeni Wolter Magnus von der Pahlen, jonka joissakin yhteyksissä väitetään kuolleen Suuren Pohjan Sodan aikaan, mahdollisesti Napuella, ja äiti Maria Anna von Schildt. Von Becker-suvulle tulleet tilukset Kangasniemellä perustuvat osittain Axel von Beckerin vaimoltaan saamiin perintöosuuksiin.

von Schildt

Schildt-suku on vanha saksalainen patriisisuku, joka on tullut Liivinmaan kautta Ruotsiin Saksan Regensburgista. Se aateloitiin Ruotsissa vuonna 1642 numerolla 282.

Von Becker-sukuun Schildt-suvun liittää Maria Anna Schildtin avioliitto Wolter Magnus von der Pahlenin kanssa. Ensimmäinen miespuolinen Schildtien kantaisä suvullemme on Maria Annan isä Georg von Schildt.

Wolffelt

Wolffelt-suku on saksalaista alkuperää, ja sen ensimmäinen tunnettu kantaisä Detlof Wolffelt tuli 1400-luvun puolessavälissä Liivinmaalle, jonka ritarihuoneelle se kirjattiin numerolla 79. Myöhemmin vuonna 1723 suku kirjattiin myös Tukholman ritarihuoneelle numerolla 1741, vaikka tosin suku oli saanut aatelisarvonsa jo vuonna 1651.

Von Becker-suvulle läheisin kantaisä suvussa on vuonna 1663 syntynyt ja 1743 Tukholmassa kuollut eversti ja Tukholman läänin maaherra Otto Magnus Wolffelt, jonka tytär Gertrud Christina (1687-1734) avioitui majuri Adam Ludvig von Schrowen kanssa.

von Engelhardt

Engelhardt-suvun juuret ovat entisessä Saksan Sleesiassa, entisessä Breslaun kaupungissa, jonne suvun oletetaan tulleen keskiajalla Sveitsistä. Liivinmaalle ja Kuurinmaalle yksi suvun haara tuli ennen vuotta 1496, missä se nostettiin lyhyessä ajassa sekä Eestin, Liivinmaan että Kuurinmaan ritarihuoneille. Kaarle XII:sta armeijassa oli tietojen mukaan peräti 17 von Engelhardtia.

Von Becker-sukuun muodostuu tästä suvusta yhteys Casper von Engelhardt till Urtau och Engelhardtshof nimisen upseerin vaimonsa Barbara von Fulderin kanssa saamansa tyttären Gertrud von Engelhardtin kautta, joka avioitui Carl de la Motte-nimisen majurin kanssa. He asuivat Sääksmäellä.

von Klot

Klot-suku tuli Saksassa aateliseksi jo vuonna 1527 ja Liivinmaalla tai Riiassa se oli ensimmäisiä aatelisia sukuja numerolla 19. Vapaaherrallisen arvon suku sai Baltiassa 1757, minkä lisäksi suvun Pommeriin aikanaan muuttaneita jäseniä on nostettu kreivilliseen arvoon Saksassa.

Von Klot suvun liittää von Becker-sukuun Maria Fönnisdotter von Klotin avioliitto Maria von der Pahlenin äidin isoisän Christoffer von Schildtin kanssa.

von Poll

Poll-suku on vanhaa liivinmaalaista ja saksalaisperäistä aatelia, josta ei kuitenkaan ole suurta määrää merkintöjä.

Anna von Poll meni avioon Didrik von Essen af Zellien kanssa. Pollin isä oli nimeltään Henrik von Poll.

Zöge von Manteuffel

Zöege suvun ensimmäinen Baltiaan tanskalaisten hallinnan aikana tulleen Zögen nimi oli Gerhardus Soye ja hänestä ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1325. 1400- ja 1500-luvuilla suvun jäsenet olivat Saksalaisen ritarikuntajärjestyksen piispoja, esimerkiksi Dorpatissa eli Tartossa. Suku aateloitiin 1500-luvulla Liivinmaalla.

Von Becker-sukuun suvun liittää Göran Göransson Pistolekorsin avioliitto sukuun kuuluneen naisen kanssa. He asuivat etenkin Pistolekorsin suvun mailla Etelä-Savossa. Saksalaiseen Manteuffel-sukuun on kuulunut mm. Panssarikenraali Hasso von Manteuffel

Petzholtz

Tästä suvusta ei tiedetä paljoakaan, paitsi että suku on saksalaisperäinen, ja suvun jäseniä on elänyt Liivinmaalla ja suku on aateloitu siellä.

Maria Gertruda Petzholtz avioitui Volmar Jakob Sprengtportenin kanssa, ja heistä juontaa yhteys nykyiseen von Becker-sukuun.

von Nandelstadt

Tämän suvun jäseniä on vaikuttanut mm. Puola-Liettuassa, vaikka alkuperältään se on saksalainen suku, jonka yksi haara on korotettu kreivilliseen arvoon. Aateloitu se on Liivinmaalla ja Ruotsissa Kuningatar Kristiina aikaan.

Von Becker-sukuun tämän suvun liittää Ernst von Nandelstadt tyttärensa kautta.

von Hirscheit

Suku on peräisin keskiaikaisesta Frankenista nykyisen Saksan keskiosasta. Suvun jäseniä tuli Liivinmaalle ja sitä kautta Venäjälle 1500-luvulla. Suku otettiin Riian ritarihuoneelle numerolla 101. ja aateloitiin Ruotsissa vuonna 1664 numerolla 680.

Von Becker-sukuun tämä suku liittyy Sofia Maria von Hirscheitin kautta, joka avioitui Jakob Gripenbergin kanssa, joiden tytär Christina Juliana Gripenberg on tämän suvun ja sukuhaaran esiäitejä.

von Koskull

Suku on saksalais-baltialaista alkuperää, joka tuli Baltiaan saksalaisten ritareiden mukana 1100- ja 1200-luvuilla. Suku otti nimensä paikkakunnasta nykyisen Viron alueella. Suku on kirjattu ritarihuoneille Kuurinmaalla, Liivinmaalla ja Virossa. Liivinmaalaisen sukuhaaran jäseniä asuu nykyisin Suomessa, mutta heitä ei ole kirjattu Suomen ritarihuoneelle. Suku on saavuttanut jäsentensä kautta paronin ja kreivin tittelit.

Tähän sukuun suvun liittää Heinrich Wolffeltin kanssa avioitunut Gertrud von Koskull. Heidän poikansa oli Otto Magnus Wolffelt, Tukholman läänin maaherra.

von Wangersheim

Suku on saksalaista ja liivinmaalaista alkuperää. Pormestari Georg Wangersen aateloitiin 1500-luvulla nimellä von Wangersheim.

Gertrud Helena von Wangersheim avioitui von der Pahlen-sukuun kuuluneen miehen kanssa, ja Christian Magnus von der Pahlen oli heidän poikansa.

Sprengtport

Suku on aateloitu jo vuonna 1651 mutta introdusoitu vasta vuonna 1723 numerolla 1740.

Von Becker-sukuun suvun liittää aateloidun kantaisän, joka oli syntynyt Saksassa, Wolmarin komendantin Volmar Jakob Roland Sprengtportin avioliitto majurin tyttären Maria Gertruda Petzholtzin kanssa, josta aviosta syntyi tytär Anna Maria, joka avioitui majori Torsten Torwiggen kanssa.

Sahlefelt

Sahlefelt-suku on aateloitu vuonna 1680 numerolla 959. Suku kuoli mieslinjaisesti vuonna 1830. Alkuperäisesti suku on Saksista Saksasta, jossa suku vieläkin elää.

Suvun liittää von Becker-sukuun ratsumestari Erik Henriksson Sahlefeltin avioliitto Christina Belfragen kanssa.

Ranskalaiset:

de la Motte:

De la Motte-suku on ranskalaista alkuperää ja se on tiettävästi aateloitu jo Ranskassa 1400- tai 1500-luvulla. Ruotsin ritarihuoneelle se on otettu vuonna 1642 numerolla 280. Suku on täysin kuollut Suomessa. Suku kuoli mieslinjaisesti vuonna 1886.

Von Becker-sukuun suvun liittää Carl de la Motten tytär Catharina, joka avioitui varusmestari Christian Magnus von der Pahlenin kanssa. Hän oli siis Axel von Beckerin (1701-1762) vaimon Maria von der Pahlenin kantaisä.

Venäläiset:

Nassokin:

Suku on samaa juurta ikivanhan venäläisen aatelissuvun Natsjokin kanssa, ja suvun nimi on ollut joskus muodossa Nasackin. Suvun vanhat jäsenet olivat venäläisiä pajareita ennen kun keisari Pietari Suuri lakkautti venäläisen pajarilaitoksen. Suku tuli Viron kautta Suomeen 1500- ja 1600-luvuilla. Suvulla oli suuria läänityksiä Virossa. Ruotsin ritarihuoneelle suku otettiin vuonna 1668 numerolla 740.

Von Becker-sukuun suvun liittää Otto Magnus Wolffeltin kanssa avioitunut Helena Nassokin, joka oli luutnantti Fromhold Johan Nassokinin ja Christina Gunnardotter Svärdfeldtin tytär.

Ruotsalaiset:

Tandefelt

Tämä suku on Ruotsista Suomeen tulleen Sigfrid Perssonin perustama. Persson oli vouti ylemmässä Hollolan piirissä. Hänen lapsenlapsen lapsensa Arvid Henriksson aateloitiin kolmekymmenvuotisen sodan jälkeen 1650 nimellä Tandefelt. Suvun nimi viittaa sodan aikaiseen tapahtumaan, jossa Tandefelt sai ammuksen suuhunsa ja menetti samalla muutaman hampaan, josta juontaa nimi Tandefelt, eli vapaasti suomentaen ”hampaat kentällä”.

Meidän sukuumme suvun liittää Arvid Lydik Tandefeltin avio Margareta Sofia Standaertin kautta, josta aviosta syntyi tytär Eva Helena Tandefelt (1749-1789), joka avioitui kapteeni Otto Magnus von Essenin kanssa.

Suvun hallussa oli etenkin Sysmässä lukuisia kartanoita ja pienempiä tiloja.

Ridderfelt

Ridderfelt-suku on ruotsalaista alkuperää, sen alkuperäinen sukunimi on Gudmundsson, ja se on aateloitu 1695 numerolla 1334. Suku on kuollut mieslinjaisesti vuonna 1755.

von Becker-sukuun suvun liittää kapteeni Olof Ridderfeltin tytär Christina Ingeborg, joka avioitui 1744 luutnantti Axel Ludvig von Schrowen kanssa, josta avioliitosta syntyi mm. Reinhold Octavius von Beckerin toinen isoisä Carl Ludvig von Schrowe.

Torwigge

Torwigge-suvun kantaisä oli Torsten Bengtsson, joka oli mm. linnankirjuri Narvassa. Hänet aateloitiin vuonna 1651 numerolla 548, ja suku on kuollut mieslinjaisesti.

Von Becker-sukuun suvun liittää majuri Torsten Torwiggen (synt. 1677) tytär Gertrud Sofia, joka avioitui luutnantti Georg Reinhold von Essenin kanssa. Torsten Torwigge kuoli kaksintaistelussa vuonna 1725.

Silfverbögel

Suku aateloitiin vuonna 1639 numerolla 284. Suvun kantaisä oli Kurkien alustalaisia. Suku kuoli mieslinjaisesti 1678.

Von Becker-sukuun suvun liittää majuri Henrik Sigfridssonin, myöhemmin aateloidusti Silfverbögelin, tytär Hebla Silfverbögel, joka avioitui eversti Göran Pistolekorsin kanssa.

Grönfelt

Grönfelt-suku, joka oli helsinkiläisiä porvareita, aateloitiin vuonna 1613 numerolla 219. Suku kuoli mieslinjaisesti jo 1600-luvulla.

Von Becker-sukuun Grönfeltin suvun liittää kaksi majuri Lydik Grönfeltin tytärtä, joista toinen avioitui Augustin Svanströmin kanssa, ja toinen Henrik Silfverbögelin kanssa. Heidän nimet olivat Anna ja Ingeborg.

Svärdfelt

Svärdfelt-suku on aateloitu vuonna 1649 numerolla 469 ja kuollut mieslinjaisesti 1670. Suku on samaa alkuperää Silfverswärd ja Svärdfelt-suvun kanssa.

Von Becker-sukuun suvun liittää Gunnar Svärdfeltin tytär Christina, joka avioitui luutnantti Fromhold Johan Nassokinin kanssa.

Svanström

Svanström-suku aateloitiin vuonna 1647 numerolla 397 ja kuoli mieslinjaisesti vuonna 1678.

Suvun liittää sukuumme Augustin Svanströmin tytär Anna Christina Svanström, joka avioitui majuri Gustav Johan von Schrowen kanssa.

Gripenberg

Gripenberg-suku on aateloitu vuonna 1678 numerolla 931. Ja lisätty Suomen ritarihuoneelle vuonna 1818 numerolla 69.

Suvun von Becker-sukuun liittää kapteeni Jakob Gripenbergin tyttären Christina Julianan avioliitto kapteeni Adam Vilhelm Tandefeltin kanssa.