Politiikka ennen ja tulevaisuudessa

On tärkeää ohjeiden annon ohessa miettiä sitä, millaista politiikka oli ennen sekä samalla myös sitä, millaista se todennäköisesti tulevaisuudessa tulee olemaan. Ennen ei ollut ammattipoliitikkoja eikä elintasopoliitikkoja. Politiikka oli luottamusviran antaja ja palkat olivat pieniä. Sellaiset ihmiset edustivat kansaa, joilla oli kansan kautta suora yhteys arvoihin, eli välikäsiä ei silloin tarvittu. Sen mukaan silloin ei siis tarvittu näitä ”ammattilaisia” välikäsiksi. Silloin tärkeässä roolissa olivat vastuuntunto, omatunto ja moraalisuus. Tästä esimerkkejä ovat esimerkiksi muinaisen Rooman konsulit, Japanin samurait, Preussin junkkerit ja Englannin ylähuoneessa istuneet lordit. He kunnioittivat kansaa ja vallan menetelmiä sen takia, koska he kokivat edustustehtävän kunniallisena luottamuksenosoituksena. Heillä oli tärkeä pyrkimys ylläpitää politiikan muotoa kunniallisena mutta lisäksi ajan kipupisteet huomioon ottavana toimintona. Suomessakin noin sata vuotta sitten ja vielä sen jälkeen eduskunnassa oli paljon professoreita ja oppineita, jotka tekivät eduskuntatyötä oman virallisen toimensa ohessa. Ja sen jälkeen kun yksi polvi päätöksentekijöitä oli vaihtunut, jatkoivat toiset samassa muodossa näiden ihmisten työtä. Tulevaisuuden politiikassa ihmiset arvot ja ajatukset määrittyvät sen viiteryhmän kautta, johon toiset ihmiset sulkevat yksilöitä. Merkit poliittisesta ryhmittymästä haetaan ulkoasun, yksityisen elämän ja esimerkiksi yksityisen ajattelun kautta, jonka ei tulisi todellisuudessa liittyä millään tavalla minkäänlaisen politiikan tekemiseen. Politiikkahan on perusmerkityksessään siitä päättämistä, miten valtion kokoamat verorahat jaetaan. Ja tuossa kohdin on hyötyä siitä, etteivät poliitiko kuvittele tekevänsä jonkinlaista muuhun verrattavaa ansiotyötä. Poliitikot toistelevat tulevaisuudessa vain puolueohjelman yksittäisiä sanoja, ja tuosta toistelemisesta siinä kaikkein lahjakkaimmat saavat suurimman palkkion ja hyödyn. Kuitenkin on niin, että näiden puolueiden arvot lopulta hautautuvat erilaisten määritelmien ja sanojen alle. Poliitikot tulevat toistelemaan sisällöttömiä poliittisia jargonkäsitteitä kuten vaikka tahtotila. Tulevaisuudessa ihmiset otetaan puolueen jäseniksi jo syntymän jälkeen, koska nämä katsovat, että esimerkiksi tietynlaisessa elämäntilanteessa oleminen tarkoittaa jo suoranaisesti johonkin puolueeseen tai jopa johonkin jonkin puolueen klikkiin kuulumista. Puolueet pyrkivät tulevaisuudessa hankkimaan itselleen kannattajia ja ehdokkaita pr-toiminnan avulla. Eli he pyrkivät ottamaan mahdollisimman alhaisen hyödyn poliittisesti ei-aktiivisesta kansakunnan osasta. Ammatti- ja elintasopoliitikoista on sanottava se, ettei politiikka voi olla työtä samassa mielessä kuin esimerkiksi ojienkaivaminen on. Se voi olla enimmiltään luottamusvirka, jossa tulee ottaa huomioon se, että asiat tulisi mieluiten jättää parempaan tilaan seuraaville päätöksentekijöille ennemminkin kuin että he joutuisivat korjailemaan edeltäjiensä työtä. Mitä sitten tulevaisuuden poliitikon tulisi tehdä ja mitä hänen ei tulisi tehdä? Hänen ei tule kieltää mitään ja samanaikaisesti hänen tulee osata kieltää kaikki. Hänen tulee osata toistella oman puolueensa ohjelman sanoja, mahdollisesti vielä siihen tyyliin, että ne saavat hänen puheessaan ja kirjoituksissaan keskeisimmän osan. Ja edes pienen sivumerkityksen ei ole suvaittua olla hänen jargonsanoissaan vaan kaiken tulee tulla suoraan ylempää puoluehierarkiasta. Hänen ei kannata olla rehellinen, koska hänen mukaansa varmaankin myös omasta mielestään tuollaisella sanalla ei enää ole merkitystä. Hänen tulee osata selittää asiat kuntoon niin, ettei lopulta ole tietoa siitä, mitä hän on sanonut aiemmin ja toisaalta mitä hän nyt yrittää sanoa. Hänen ei tule olla liian tarkka, kaikki sulautuu kuitenkin lopulta yhteen. Tulevaisuudessa poliitikoilla on entistä enemmän palkkaa ja luontaisetuja. Ministeriksi ja eduskuntaan pyritään pelkästään sen takia, että voitaisiin saada ja harrastaa yksityiselämän ja poliittisen ajattelun sekoittavaa ideologista nautinnollisuutta. Lisäksi raha, avustajat ja ilmainen lentely ja taksilla ajaminen ovat asioita, joista tulevaisuuden poliitikko haluaa nautiskella. Tulevaisuudessa suurin osa merkittävään asemaan nousseista poliitikoista on lähes tai täysin politiikasta kannuksensa omasta mielestään hankkineita poliittisia broilereita, joiden CV:n kohta työkokemus on varsin vajaa tai sitten se koostuu sellaisista poliittisista puuhista, jotka pelkästään nämä broilerit kokevat mainitsemisen arvoiseksi. Nykyajan poliitikon ei kannata kuunnella liikaa ihmisiä, sillä ovathan he hänen mielestään aina vähempiarvoisia mielipiteissään kuin hänen poliittinen ambitionsa. Hänen ei kannata mainita sanoja aitous tai avoimuus. Ja sen mukaisesti hänen ei koskaan tulisi pyrkiäkään aitouteen tai avoimuuteen. Hänen ei myöskään kannatta liian aikaisesti kieltäytyä poliittisista viroista, joihin hänellä ei mielensä mukaan ole tarpeeksi paljon kannatusta. Hänen kannattaa muistaa että rahvas on mielipiteissään ja niiden vaihtelussa arvaamaton.