Onko objektiivisia arvoja olemassa

Arvo tarkoittaa jotakin asiaa kohtaan suunnattua arvostuksen tunnetta, joka materialisoituu muotoonsa sen myötä kun ihmiset kokevat arvostavansa joitain asioita. Arvostettava asia voi olla esimerkiksi kirjat, vaimo, lapset, perhe, suku, lemmikit tai viina. Arvoihin suuntautuva mieltymys lisää usein ihmisen riippuvaisuutta jotain kohteena olevaa asiaa kohtaan. Arvot tunnistetaan tunteella ja ne asettuvat järjestykseen ja arvoasteikkoon sen myötä miten jaloja tunteita ne sisältävät. Joku voisi sanoa, että paras arvo olisi sellainen, joka on helpoiten yleistettävissä ihmisten enemmistön tarpeisiin, mutta tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita sen myöntämistä, että objektiivisia arvoja voisi olla olemassa. Oikeimmat arvot ja niiden aiheuttajat arvotunteet ovat ehkä parhaiten yleistettävissä sen myötä kun ne muuttuvat tunteesta järjen ja järjellisyyden käsiteltäväksi. Yleistettävin arvotunne, joka voi olla myös ihmisten tunteissa merkittävimpiä arvoja muuttuu siis tietynlaisen post-tunnepitoisuuden alasta prejärjellisyyden tasolle. Ihmiset perustavat arvonsa tunteisiin, koska ihminen ei ole kauttaaltaan järjellinen eläin. Arvot siis perustuvat arvotunteisiin, mutta järki on tunteen suhteen korkeimmalla arvojen tasolla. Arvoilla on siis tietynlaiset rakennetasot, jotka saavat sisältöään arvojen kokemisen kautta. Rakennetasot näyttävät ilmenevän lähes samalaisina ihmisten keskuudessa. On kuitenkin sanottava, että tunteisiin perustuva arvojen kokemisen tapa on parempi kuin järjen kautta aktivoituva, koska siinä vain muisteltaisiin arvojen kokemista. Tietysti myös suurisieluisempien on pyrittävä antamaan esimerkkiä rahvaalle siitä, miten arvoja tulisi kokea. Siitä voitaisiin saada tietoa esimerkiksi sillä tavalla, että tarkasteltaisiin heidän arvotunteitaan niiden seurauksen kautta ja sen jälkeen pyrittäisiin saamaan tietoa siitä rakenteesta, jonka avulla he ovat arvojaan kokeneet. Poikkeusihmiset kokevat aina arvonsa vahvempina ja sen takia heidän arvottamisen menetelmänsä on hienolaatuisempi kuin tavallisilla ihmisillä. Kuitenkaan erilaisten asioiden havaitsemisen perusteella ihmisiä ei saisi väheksyä mihinkään suuntaan, vaan on kuitenkin samalla muistettava se arvojen arvotusjärjestelmä joka kuitenkin aina on tavallisella täysikasvuisilla ihmisillä. . Arvot saavat alkunsa mieltymyksen tunteesta, jonka joku arvo herättää. Kuitenkin arvot voivat perustua myös esimerkiksi velvollisuuden ja kunnollisuuden tunteisiin. Varsinaiset alempien tasojen arvojen herättämät arvotunteet eivät ole suoranaisesti minkään arvoisia, niitä vain tarvitaan joissain yhteyksissä. Objektiivinen arvo tarkoittaa jotain jonka voi todistella järjellä. Siinä pitää kysyä sitä, mikä järjen muoto voi olla sellainen, että se voisi sopia arvojen tunnistamiseen. Subjektiivisuus tarkoittaa yksilökeskeisyyttä ja yksityistä päättelyn muotoa, jota ei voida todistaa järjellä ja jota ei voida yleistää koskemaan järjellisyyden aluetta. Subjektiivisuus siis perustuu mielipiteeseen, eli se on tietynlainen mielen ailahdus, joka liikkuu sijoillaan. Objektiivisuus sitä vastoin tarkoittaa menetelmää, jossa niin sanotusti ”katsotaan ulos”, se siis tarkoittaa jotain havainnoitavan asian kaltaista. Se on jotain mikä näkyy ja joka voidaan tunnistaa. Objektiivisuudessa suhtaudutaan arvoihin vastaanotettavana tietona, joka perustuu etenkin järkeen. Objektiivisuudessa korostuvat siis asiallisuus ja kategoriallisuus. Se on myös jotain, minkä avulla voidaan ainakin näennäisesti tulkita arvojen järjellisyyttä. Järjelläkin on muotoja siitä riippuen kuka käyttää järkeä, mielestäni siis järjellisyyttä ei voida yleistää yhden mukaiseksi, koska järjellisyys ei ole tasalaatuista. Jotkut erittäin sivistyneet, koulutetut ja kokeneet ihmiset voisivat varmaan kuitenkin olla antamassa esimerkkiä järjen käytöstä. Intersubjektiivisen näkökulman mukaan kaikki ei ole yksityistä. Se poikkeaa subjektiivisuudesta siten, että se on vähemmän yksityinen tapa lähestyä asioita, ja objektiviisuudesta siten, että se katsoo subjektin oman tulkinnan arvokkaammaksi kuin yhteisölliset yleistettävyydet, joita objektiivisuus hyödyntää. Intersubjektiivisuuden mukaan subjektien välillä on yhteyksiä. Sen mukaan tuo tiedollinen yhteys muodostaa tiedollisten ominaisuuksien yhteenliittymän, jolloin propositioita voitaisin yleistää myös intersubjektiivisena arvojen kokemisen tapana. Voitaisiin tunnistaa tuo yhteys sen avulla kun toisaalta vertaillaan omaa päättelykykyä toisiin ja toisaalta pyritään saamaan yhteys arvoista niihin suuriin taiteen, tieteen ja kirjallisuuden saavutuksiin, joita esi-isämme ovat ajan saatossa tuottaneet keskuuteemme. On vielä sanottava siitä, kuinka arvot voitaisiin kokea yhtenäisesti ja ihmisten parissa intersubjektiivisuuden näkökulman kautta. Ne ominaisuudet jotka pysyvät muuttumattomina arvojen tulkinnassa liittyvät monesti siihen, millä tavalla ne ilmenevät, sen sijaan että siinä tunnistettaisiin aina valmiina se, mikä ilmenee. Arvojen muoto on siis monesti samanlaatuista historian saatossa, mutta niiden sisältö voi muuttua koskemaan jotain erilaista asiaa, kuin mikä on ollut noiden arvojen merkitys aiemmin.