Ihmisellä on monia tapoja ja maneereita, joita voidaan kutsua provinsiaalisiksi, eli ei-universaaleiksi ja yleisistä periaatteista määräytyneiksi tavoiksi ja maneereiksi. Miksi on tärkeää tehdä ero provinsiaalisten tapojen ja aidosti tärkeiden tapojen välille liittyy siihen, mihin ihminen haluaa elämänsä, oman tärkeimmän aikansa, käyttää. Ei-provinsiaalinen toiminta motivoituu sielusta ja sisäisestä elämästä. Se tarkoittaa korkeampien ideoiden motivoimaa toimintaa.
Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on juoruaminen. Mikä olisikaan hauskempaa kuin puhua toisen ihmisen tai toisten ihmisten selän takana alentuvasti tästä/näistä. Silloin saadaan nauraa ja pilkata tavalla, joka monesti suoraan päin naamaa sanottuna johtaisi kunnianloukkaussyytteeseen. Tässäkin tavassa on myös se puoli, että tässä liiallisen suurella tavalla otetaan huomioon toisten ihmisten toiminta ja ajattelu. Silloin on varmasti tehnyt jotain merkittävää, jos siitä juorutaan selän takana. Kuitenkin juoruamisen kaksinaamaisuuden takia sitä voidaan pitää todella provinsiaalisena ja sielullisia ominaisuuksia huomioon ottamattomana toimintana.
Yksi provinsiaalinen toiminta on viihteen seuraaminen. Jos katsoo esimerkiksi tv-ohjelmaa, jonka tarkoitus on viedä huomio ajan kulumisesta on varmastikin tekemässä toimintaa, josta ei ole mitään hyötyä minkään korkeamman kannalta. Ihminen ei mielestäni kehittyneimmissä muodossaan tarvitse viihteen kaltaista huvitusta, joka ei todellakaan perustu mihinkään korkeampaan.
Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on muoti ja shoppailu. Tämänkaltaisessa toiminnassa haetaan pelkästään itselle erilaisia symbolisuuksia, joita sitten näitä vaatteita käyttämällä pyritään itseensä liittämään. Tämä on nimenomaista vertailukohdallista symbolisuutta, jossa huomataan symbolista ja tuotteesta vain pintapuoli ja monesti lisäksi hinta. Kun kauppiaat ja lihavat porvarit haluavat järjestää itselleen markkinahuvia he laskevat hintoja ja päästävät nämä pinnallisuuksien perässä juoksevat ihmiset areenalleen. Monesti kauppoja lumuavat ihmiset eivät havaitse sitä, mitä ilmiötä he todistavat itse toimiessaan jonkinlaisena päähenkilönä.
Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on seksuaalisuus. Se perustuu pelkästään himoihin ja hormoneihin, joita kunnollisen ihmisen ei tarvitsisi käyttää toimintansa ohjaajana. Seksuaalisuus on materiaalisuutta ja ruumiillisuutta. Mies joka pyrkii korkeammalle kokee seksistä pelkkää kuvotusta.
Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on lasten hankkiminen ja niistä huolehtiminen. Ja yleensä sen takia, koska sellaiset ihmiset hankkivat monesti lapsia, joiden tulisi niitä vähimmiten hankkia. Kuitenkin lisääntyminen kuuluu pääasiassa kaneille.
Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on ulkonäkö ja siitä huolehtiminen. Se on provinsiaalista sen takia, koska siinä otetaan liiallisesti huomioon toiset ihmiset ja heiltä saatu huomio minkä myötä jotkut tulevat koppaviksi ja ylimielisiksi. Ulkonäkö ja siitä huolehtiminen on täydellisesti toisten ihmisten motivoimaa toimintaa. Siinä miellytetään toisia ihmisiä ja ollaan maailman omistajia toisiin ihmisiin nähden paremman ulkonäön takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti