Ilmaisun, mielipiteen ja ilmaisijan vapaudesta

Ihminen voi ilmaista tässä maailmassa monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia maailmasta ja ihmisestä. Jonkinlaiset porvarillisesti orientoituneet ihmiset, joita ei kuitenkaan voi samaistaa pelkästään tavallisesti tajuttuihin porvareihin, oikeistolaisesti suuntautuneisiin ihmisiin, koska porvarillisesti eli etabloidusti ajattelevia ihmisiä on puoluekartan kaikissa puolueissa, aina oikeistosta vasemmistoon, pyrkivät määrittelemään häpeän luomisella, nauramisella ja pilkkauksella sen miten maailmassa saa luoda ajatuksia ihmisestä ja ihmisen paikasta maailmassa. Tämä liittyy häpäisyyn mikä toistuu jokaisessa tilanteessa, kun ihmiset näkevät eri tavalla ajattelevan ihmisen. Nämä häpäisemisen toteuttavat ihmiset eivät aina varmaankaan edes tajua sitä, miten ne reagoivat tällaiseen ihmiseen. Heille syntyy siis nauru sellaisesta ihmisestä, joka ylittää ne rajat joiden sisällä he toimivat ja jotka rajat he katsovat absoluuttisiksi kaikille ihmisille. Nämä ihmiset ovat yleensä niin subjektiivisia, että he alkavat nauramaan aina jonkun yksilön kohdalla, joka on ilmaissut ajatuksia, jotka olisivat periaatteessa mahdollisia kaikkien ihmisten ilmaistaviksi. Nämä ihmiset yhdistävät siis omat rajat ylittävät ajatukset johonkin ihmisiin, joka sattumalta vain ilmenee sen kautta, että ajatuksen ensimmäinen havainnollisesti todistettu ilmikohta liittyy tähän ihmiseen. Monesti suuri osa naurajista on naisia, ja se kertoo siitä, miten rajoittuneita ja subjektiivisia he yleimmin ovat myös kaikkein yleisimpien ajatusrakennelmien yhteydessä. Pitäisi ottaa kantaa ajatuksiin, eikä ajatuksien ilmaisijaan, ja se ettei niin useimmissa tapauksissa ole, kertoo miten subjektiivisia ja eri tavalla maailmaa hahmottavia nämä naurajat ovat. Naiset ovat ihmis- eikä asiakeskeisiä ja sen takia he useimmiten pyrkivät häpäisemään julkisesti sen kaltaisten ajatuksien ilmaisijan, joka ei sovellu heidän tiukasti määriteltyihin ajatuksennelmiin. Ilmaisu on siis keskeisempi kuin ilmaisija, koska periaatteessa kuka hyvänsä voisi olla saman ilmaisun ilmaisija. Voidaankin sanoa, että tuollainen nauraminen ei edes ole mikä tahansa oikea kannanotto ajatukseen, vaan se syntyy rituaalisesti aina sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät kykene samalla tavalla yhtä vapaaseen ajatteluun. Ilmaisija, ihminen, on pelkästään ajatuksien ilmaisijan asemassa ja ajatukset ovat jotain joka on keskeistä. Monet eivät ota siihen kantaa, vaan ihmettelevät ihmistä, joka ilmaisee poikkeavia ajatuksia.