Instituutiot ja tilan osa-alueet

Kommentaariaatin välityksellä instituutiot hakeutuvat alitajuisesti riippuvaisiksi toisistaan, vaikka vapaina instituutioina niiden tulisi pyrkiä täydelliseen omavaraisuuteen, pyyteettömyyteen ja riippumattomuuteen. Instituutioista on sanottava, että osa niistä muistuttaa jo valmiin rakenteensa kautta enemmän pienoiskosmosta, mikrokosmosta, kuin toiset. Mikrokosmoksien eli instituutioiden tulisi voida asettua oikealla tavalla maailmaan, makrokosmokseen, jotta niistä voisi olla selkeää hyötyä kaikille ihmisille. Kuten jo sanottua, kehittymättömät instituutioiden alut muodostavat omassa viitekehyksessään tuki- ja arvoinstituutioita joiden on tarkoitus tehdä kaikesta institutionaalisesta toiminnasta ja kaikista instituutioelämän tasoista riippuvaisia toisiinsa nähden. Se on heille toivottavaa, koska yhteiskunnasta heikossa tilassa on kommentaariaatin manipuloijille suurempi hyöty kuin mitä se olisi silloin, jos yhteiskunnan toiminnassa ei havaittaisi kovinkaan suurta kitkaa. Kommentaariaatti myös pyrkii ehdollistamaan joitain tasoja yhteiskunnasta itseensä ja noita tasoja se alkaa virheellisesti pitämään kaikista instituutioista arvokkaimpina. Se haluaa siis määräillä sitä millaista instituutiopiiriä yhteiskunta painottaa, minkä se kokee arvokkaaksi ja puolustamisen arvoiseksi. Kuitenkin tämä on siinä määrin väärin, että se vääristää ihmisten itsenäisesti ja yhteiskunnan kautta kokemia arvoja. Instituutioiden ilmenemisestä ja tunnistamisesta on sanottava, että instituutio ilmenee merkittävimmin etenkin paikkansa suhteen. Instituutiot jotka ovat syväinstituutioita, eli ne ovat ohittaneet alkeellisemman instituutiovaiheen, ilmenevät ulospäin omalla kulttuurillaan ja omintakeisilla käsityksillään maailmasta ja ihmisestä. Instituutioiden sisällä tulisikin siis ehdottomasti pyrkiä siihen, että kulttuurikasvatus toimisi niin hyvin, että ihmiset voisivat olla ylpeitä distinktiivisestä omasta pääasiallisesta instituutiostaan tulevasta kulttuurista. Instituution jäsenten tulisi jatkuvasti osallistua keskusteluun instituution suunnasta ja siitä mihin päin ihmiset haluavat instituutioiden etenevän. Tässä tulisi muistaa esikuvina etenkin Britannia, Sveitsi ja Ruotsi, sillä mainituissa kulttuureissa jaksetaan keskustella ja annetaan ihmisille lupa keskustella ja muodostaa omia ajatuksiaan myös yhteisöelämästä. Tilan luonne määrittyy etenkin siitä, että silloin jokin tai joku on tietyssä paikassa, joka voidaan aikatilassa määritellä esimerkiksi tietyn pinnan päällä olevan pisteen kautta. Tilan käsite siis määrittää etenkin sitä, mitä sen sisällä  on.Tila saa merkityksen siitä, kun sen tietyssä kohdassa on jotain. Se että tila ei voi olla ääretön kertoo siitä, että myöskään instituutiot eivät voi olla äärettömiä, vaan ne rajoittuvat esimerkiksi tilassa tiettyyn osa-alueeseen alueesta ja määrittyvät monesti etenkin yhteiskunnan kehityksen alkuvaiheissa toisistaan. Se että instituutiot eivät ole äärettömiä kertoo mm. siitä, että sosiaaliturvalle ja maahanmuuttajien vastaanottamisellekin on laitettava jossain välissä piste. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei yhteiskunta voi ulottaa kouriaan kaikkialle, vaan on mietittävä sitä, kuinka suuret varat käytetään vuosittain julkisiin palveluihin. Mielestäni ihmiset saisivat kaikkialla parempaa palvelua, tuotteita ja hyödykkeitä, jos he unohtaisivat sen harhaluulon mielestään, jonka mukaan vain valtio ja kunnat olisivat kyvyllisiä tarjoamaan palveluita kansalaisille. Instituutiot siis käsittävät jonkin alueen tilassa, ja siinä ne voivat olla monilla toisistaan erottuvilla tavoilla. Instituutiot siis määrittyvät ainakin osittain siitä, miten ne ryhmittymät toisiinsa nähden. Kuitenkin kun yhteiskunnassa vallitsee rauha, muodostuu instituutioiden rykennelmä sen kautta, mitä itsenäisempiä nämä instituutiot ovat yhteiskunnassa. Kun kysytään sitä, millaisia instituutioiden tulisi olla, niin on uudestaan sanottava, että niiden tulisi pyrkiä kehityksessään etenkin pyyteettömyyteen ja riippumattomuuteen. Voidaan myös sanoa, että instituutioiden tulisi olla sen paikkansa arvoisia, mihin instituutiot tilassa asettuvat. Se että instituutioiden tulisi olla itseriippuvaisia, kertoo siitä, että instituutioiden tulisi voida kattaa kaiken jäsentensä elämien sisällön, sillä instituutiot saavat ja niiden tulee aina voida saada muotonsa jäsenistään. Tämän takia tulisi tukea sitä, ettei joistain instituutioista tulisi niin rajoitteellisia, etteivät ne voisi toivottaa tervetulleeksi ihmisten enemmistön toimintakykyisintä osaa. Instituutioiden tulisi siis olla valmiina omaksumaan se asenne, etteivät ne aina voi saada tukea toisista instituutioista eikä niiden tarvitse aina olla antamassa tukea toisille ihmisille. Kuitenkin voi varmaan sanoa, että instituutioillekin on elämän jatkamisen periaatteiden mukaan annettava mahdollisuus olla tekemisissä toisten instituutioiden kanssa esimerkiksi kaupan ja turvallisuuden takia. Kuitenkin pitäisi olla varovainen sen suhteen, jos instituutiot alkavat toistensa kanssa tekemisen takia muodostaa välilleen hierarkioita. Pitäisi harrastaa bilateraalista kauppaa, jonka myötä hyödykkeet maksettaisiin takaisin toisilla hyödykkeillä. Myös velanottoa muilta mailta tai omasta maasta tulisi välttää, koska se jo muodostaa hierarkkisen symmetrisuuden elementin. Voidaan varmaan sanoa, että pienyhteisöt ovat ehkä helpommin kontrolloitavia kuin suuret satoja miljoonia ihmisiä sisältävät yhteiskunnat, mutta siinäkin voitaisiin laajalla vertikaalisella tiedon lisäämisellä saada aikaan todella merkittäviä muutoksia. Instituutiot tulisi järjestää tunnustushierarkiaan, niin kauan kuin sitä maailman historiassa tullaan tarvitsemaan, sen mukaan, kuinka riippumattomia ja pyyteettömiä instituutiot ovat toisiinsa nähden. Voidaan varmaan sanoa, että uskonnon ja metafysiikan taso on varmasti aika ylivoimainen tässä suhteessa muihin nähden, ja vielä niidenkin jälkeen tulevat tieteen ja korkeakulttuurin tasot ovat varsin riippumattomia, mutta toisesta päästä on sanottava, että esimerkiksi ruumiin toiminnot syöminen, nukkuminen ja kakkaaminen ja pissaaminen ovat varsin riippuvaisia ihmisen kehontoiminnoista, ja kehontoiminnot ovat taas suuresti riippuvaisia kehon oikeasta toimintakunnosta.