Millainen ihminen olen ja millaisia tuntorekistereitä minulla on

Olen mielestäni samanaikaisesti varsin herkkä ja toisaalta samalla varsin impulsiivinen. Kun olen vertaillut toimintaani suhteessa vanhempiini, niin olen pystynyt hyödyntämään molempien parhaita puolia oman persoonallisuuteni määrittelyssä. Isäni impulsiivisuus ja äitini järkevä älylllinen asennoituminen on tehnyt minusta sen mitä olen tänä päivänä. Minä en ole koskaan ollut kovin aktiivisesti suuntautunut suhteessa naisiin. Olen kuitenkin aina kunnioittanut naisia, koska vertaan heitä etenkin äitini äitiin, joka oli todellinen voimanpesä ja varustettu miehisillä aivoilla ja järjenkäytöllä. Äitini äiti oli mielestäni myös todella merkittävä sosiaalisen ja henkisen elämän johtaja, vaikka hän oli naiseksikin varsin pienikokoinen. Hänessä oli sisua ja sielukkuutta. Olen aina halunnut tehdä kirjoittamisesta pääasiallisen toimeni. Olen kirjoittanut kaikenlaista, vaikka on sanottava, että asiaproosa sujuu minulta helpommin kuin kaunokirjallisuus, vaikka olen mielestäni kehittynyt ajan myötä paljon myös runojen kirjoittajana. Olen etenkin tekstin tekijä, ja minulla on pyrkimys luoda kokonaisvaltaista teoriaa eteenpäin jokaisen tekstin kirjoittajana. Mielestäni kirjoittajankin tulee olla universaalinen eikä provinsiaalinen, ja sen takia varmaan olen ollut nykyiskirjallisuutta enemmän kiinnostunut maailmankirjallisuuden klassikoista, koska on varmaan niin, että jos on nykyaikaisen kioskirjallisuuden tukija, alenee siinä kirjallisuuden taso siinäkin mielessä, että kustantamot hyväksyvät julkaisulistoilleen aiempaa vähemmän hyviä teoksia. Ja tästä voidaan lisäksi johtaa sellaiseen konkluusioon, joka tukee kirjailijoiden toistaan muistuttavuutta, ja tässä mielessä syntyy kirjailijaestablisaatio, jossa kehutaan vuorotellen toisia ja rapsutetaan toisten selkiä ja samalla harrastetaan kokoontumista samanpiiriyisyyteen, jossa käydään syömässä freesin oloisissa ruokapaikoissa ja kurlataan yhdessä samppanjaa oman paremmuudnn luoman illuusion hengessä. Kirjojen lukijat määrittelevät kirjojen markkinat ja sen millaisia kirjoja ihmiset ostavat. Tämä antaa turhille kynäilijöille mahdollisuuden tuoda heikkotasoista kirjallisuutta sen ansaitsemattomalle paikalleen. Dostojevski on todellakin kaukana Tuomas Kyröstä tai Miki Liukkonen-vainaasta. On siis selvää, että kulttuuriestablismentti on ontokratian osa, jossa joitakin ihmisiä, kirjoja tai teorioita nostetaan jalustalle, minkä jälkeen tällaiset jalustalle nostetut voivat suhtautua alentuvasti ihmisiin, jotka eivät useimmiten halua olla osa ontokratiaa. Ontokratia on etenkin naisellisen vallan ilmentävää kuvausta. Ontokratiassa sen jäsenet pääsevät helpommalla kuin muut, koska tämän johtohenkilöstön ominaisuudet ovat sellaisia, jotka herättävät kehittymättömän rahvaan arvostuksen ja ihailun, johon sekoittuu aimo annos pelkoa. Eli voidaan sanoa, että ontokratia alkaa monessa mielessä siitä, että ihmiset eivät sen sisällä ole samanarvoisia, koska toiset antavat oman vapautensa ja oikeutensa pois. On sanottava sellainenkin juttu vuosien varrelta, että kun olin paikallisella terveysasemalla ottamassa kuukausittaista injektiotani, oli huoneessa hoitsu, joka sanoi sanan ”jäykistyy” ja samalla huoneeseen tuli toinen hoitaja, joka poikkesi varmaan joidenkin mielestä ulkonäöltään, joka varmasti halusi asettua vertailusuhteeseen vaatimattomamman näköisen hoitajan kanssa. Ontokratia on etenkin vallan tunnetta asioiden vertailun, suhteellisuuden, reaktiivisuuden ja negaation asettamisen kautta. Siinä taistellaan etenkin provinsiaalisesti ja mikrotasollisesti toisenlaisia kulttuurisia ilmentymiä vastaan. Ontokratia ja sen vaikutteellisuudella ohjailema kommentaariaatti perustuvat etenkin mikrotason pakottamiseen, jossa annetaan suurempi merkitys ttuviaalisuuksille kuin uudessa syvällisyydessä esiin tulevalla kriittisellä ajattelulla, jota voidaan kutsua ontofysiikaksi. Ontofysiikka tarkastelee olemista sen kautta, kun ontokratia eli olemisen valta on poistettu yhteiskunnassa ja se tarkoittaa etenkin vapauden ja riippumattomuuden korostamista. Vapaus ja riippumattomuus ovat tärkeimmät elämää ohjaavat periaatteet ja filosofian ja ontofysiikan on tarkasteltava tapoja, joilla näitä periaatteita voidaan edistää ja vahvistaa. Vapaus ja riippumattomuus tarkoittavat etenkin autonomiaa ja itsenäistä järjenkäyttöä ja rationalisointi. Kuitenkin kaikkien ihmisten samanlaisen vapauden takia on ajateltava myös niitä asioita, joita ei voida hyväksyä sen perusteella, että joku voisi tällaisen asian tehdä. Siinä tulee mukaan etiikka ja etenkin yksilöetiikka, jota voidaan edistää sillä, että mietitään vapauden olevan sekä positiivista ja negatiivista, eli se suinkaan tarkoita vain vapautta johonkin, vaan se voi tarkoittaa myös vapautta jostakin. Tästähän jo Isaiah Berlin on kirjoittanut. Vapautta tulee suojella eettisesti määriteltävän hyvän elämän periaatteen kannalta, vaikka on tietysti sanottava, että ihmiset saavat itse määritellä sen, millaisiin päämääriin he käyttävät yhteiskunnassa ja maailmassa omia kykyjään. Mielestäni sellaiseen toimintaan ei saa suoranaisella tavalla puuttua, jos joku ihminen on ajatellut pyrkiä etenkin rahan ansaitsemiseen. Siinä mielessä arvoja, jotka ohjaavat jonkinlaiseen toimintaan tulee sietää, mutta tietyssä pisteessä siihen on sisällyttävä jonkinlainen yhteiskunnallinen inkrementti. Olen mielestäni herkkä ja haavoittuvainen ihminen, johon ihmisten puheet lyövät lovia. En edelleenkään ottaa vastaan sellaista palautetta, jossa minua kehuttaisiin, koska olen tottunut siihen minuun suunnattuun asenteeseen, jonka mukaan minusta ei ole mihinkään hommaan. Olen monessa mielessä lahjakas ihminen ja tunteeni ovat tavallisesti syviä ja rajuja. Nimenomaan ontokratian elintasonaiset, joista suurin osa on täysin vallattomia, toimivat tunne- ja järkijärjestelmänsä ohjaamina, jossa he etenkin eivät voi kokea syvällisiä tunteita, vaan heidän kyynelehtimisensä on vain pintapuolista ja tarkoituksetonta – he yrittävät sen keinoin osoittaa välittävänsä toisista, mutta etenkin miehisen päätöksenteon tultua paikalle nämä hyrskijät kieltävät tunteensa ja mukautuvat massaan. Merkittäviä tunteita ovat voimakkaat arvotunteet joidenkin periaatteiden puolesta, jotka pysyvät ja mahdollisesti vielä kehittyvät sellaiseksi, että niistä syntyy yhteiskunnallinen initioiminen. Vallaton nainen ei tosi asiassa välitä muista ihmisistä, joita ei tunne ja hänen teeskentelynsä tulee vain heikomman sukupuolen aistimisesta. Nainen itkee ja kokee että jonkun pitäisi olla jotenkin, muuttuu asenne miesten tullessa paikalle, ja loppujen lopuksi jonkun kieron perversion takia naiset haluavatkin miesten olla kovia ja taistella toistensa kanssa oman vahvuutensa todistelemiseksi. Naisten itku ja sureminen ei tule syvistä ja arvokkaista arvotunteista, vaan se toimii syvällisesti etenkin provinsiaalisella mikrotasolla, jonka vallaton nainen unohtaa täysin, koska he eivät edes usko, että heidän tuntemisellaan voisi olla vaikutusta. Miehen kokemat syvälliset arvotunteet voivat joskus johtaa johonkin suurempaa, mutta akkojen vinkuminen on täysin ilman syytä saati sitten päämäärää. Pidän itseäni sellaisena, että minulla on todellakin voimakkaat tunteet, mutta kuitenkin osaan pitää yllä miehekkyyttä siinä, etten itkeskele pikkuasioista tai toisten kertomista jutuista. Joku voi väittää pitävänsä minua epäsosiaalisena, mutta minun on sanottava tämän olevan valheellinen väite. Kuitenkin sosiaalisuudessa pitää minun mielestäni olla mielekkyyttä, eivätkä kaikki ihmiset jaksa kuunnella matalammalla tasolla olevien ihmisten avautumista ja kakeltelua. Siinä mielessä, jos on jo kotootaan saanut kuvan siitä, että kaikki muut ihmiset ovat tyhmiä, voi se joskus johtaa myös kaikkien muiden ihmisten väheksyntään. Minä en ole koskaan päässyt tekemisiin samanikäisten huippuälykkäiden ihmisten kanssa, koska minut on eristetty heistä. Vaikkei luottaisikaan psykoanalyysiin suuremmin, on kuitenkin sanottava, että hyljeksivä isä ja hyljeksivä äiti eivät voi olla kovin helpolla vaikuttamatta ihmisyksilön elämään ja sen etenemiseen. Pidän suuresti eläimistä, ja ne ovat minulle joskus jopa tärkeämpiä kuin varsinaiset ihmissuhteet. Minä olen ihmisten yhteydessä aina arvostanut enemmän syvällisyyttä ja uniikkeja ihmisiä kuin että olisin aina hakenut mahdollisimman paljon pintapuolisia ihmissuhteita. Olen henkiesti aggressiivinen ihminen, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin joku häntäheikkinussija tai että haluaisin tapella ihmisten kanssa. Olen varmasti hyvin ristiriitainen ihminen, jossa on paljon erilaisia tasoja. Olen esimerkiksi suora ja rehellinen ihminen, mutta minulla on kuitenkin kyky huumorisesti käyttää ironiaa, itseironiaa ja satiiria. Siinä muistutan käytännöllisen filosofian professoria, että mielestäni koulun eri asteilla tulisi opettaa etiikan teoriaa tai moraalifilosofiaa. Hyvin toimiminen ja toisten ihmisten huomioonottaminen ovat tärkeitä asioita elämässä. Ja sen pitäisi perustua syvällisiin arvotunteisiin, jotka saavat vakavankin miehen liikuttumaan jossain tilanteessa. On mainittava esimerkiksi elokuva Hachi – kertomus uskollisuudesta on sellainen elokuva, jonka läpi kyynelehdin koko elokuvan ajan. On myös niin, että sen syvällisesti emotionaalisen tarinan takia en mielellään sitä koskaan katso useita kertoja, koska se myötätuntoinen sureminen on liian emotionaalisesti suurta jatkuvaan todistamiseen. Olen varmasti kielellisesti lahjakas ja osaan aika hyvin omaksua vieraita kieliä. Uudissanoja muodostan aivan vahingossa, ja olen käyttänyt niitä varmasti satoja kertoja etenkin kirjoituksissani. Minä pidän kielestä ja sillä leikittelystä. Voin varmasti sanoa olevani kielellisesti lahjakkaampi kuin suurin osa muista ihmisistä. Sen takia minun täytyy kieltä myös käyttää. Minulla on vaikka kuinka paljon kaikenlaisia hankkeita ja selvitettäviä asioita: Siinä mielessä osaan hahmottaa tavoitteitani ja edistämään niiden toteutumista. Olen varmaan siinä mielessä herkkä, että en ota aivan helpolla uusia ihmisiä elämääni. Niiden pitää olla sellaisia, joissa voi nähdä mentoriutta ja arvostettavia ominaisuuksia. Olen varmaan isäni minuun pitämän etäisyyden takia aina hakenut johdatusta itseäni vanhemmilta korkeasti koulutetuilta miehiltä, vaikka tähän ei minkäänlaista ihastusta liity. Jotkut miehet kokevat oudoksi sen, jos joku hakee heiltä periaatteita ilman että olisi sukulaissuhdetta, ja tässä voin nähdä etenkin tällaisten ihmisten läheisten naisten olevan merkittävässä roolissa. Miehillä olisi varmasti monesti kykyä olla isähahmo isättömälle miehelle, mutta näiden vaimot ovat arvostelemassa asiaa ja tällaista ihmistä. Siinä näkyy se miten provinsiaalisia ja veljeyttä vastustavia asenteita useimmilla naisista on. He hakevat sitä, että omia lapsia voidaan pitää menestyneinä ja muita parempina, eikä ole tarvetta kokea henkistä yhteyttä mieheen, joka ei ole oman perheen jäsen. Tässä mielessä on varmaa, että miehet kokoontuvat parhaillaan yhteen veljeyden periaatteiden osalla, kun taas naiset ovat valmiita arvostelemaan miehen kavereita, ja kaverin jollain ominaisuudella voidaan päteä omalle eukolleen. Nimenomaan naiset monesti särkevät miesten yhteisöt ja ohjaavat heidät taisteluun toisiaan vastaan. Jos en olisi näin maallistunut ihminen, olisin varmaan jo aikaa sitten mennyt luostariin. Veljeys on etenkin tasa-arvoisuutta, joka yhteiskunnista toteutuu varmaan kansallisella tasolla selkeimmin Saksassa, ja pidänkin Saksaa ehkä eniten demokraattisena maana maailmassa. Saksalaiset ovat asiallisia ja kunnioittavat naisia, jonka syystä esimerkiksi toisessa maailmansodassa saksalaiset eivät raiskanneet läheskään samalla tavalla venäläisiä naisia kuin mitä ryssät tekivät etenkin sodan loppuvaiheessa Saksan maaperällä. Ostin Sixten Korkmanin kirjan Talous ja humanismi, varsin hieno teos! Jos ajatellaan varttuneemman ja nuoremman miehen ystävyyttä, niin on selvää, että naiset eivät korosta tällaisia ihmissuhteita, koska heidän on päästävä sen takia, koska he säätelevät parinvalintaa, korostamaan etenkin omasta verestään olevia lapsia eloonjäännin kamppailun takia. Tässä nähdään se, miten henkisesti kehittynyt mies voi jakaa näkemyksiään myös nuoremman miehen kanssa, kun naiset ovat jatkuvasti arvostelemasssa sen takia, koska he eivät voi ymmärtää kahden miehen kokoontumista kehittyneen keskustelun tasolle. Tämän takia natsisaksassakin naiset olivat innokkaampia kansallissosialisteja miehiin verrattuna. Tämä omien jälkeläisten puolustaminen, joka ei ole koskaan tullut minun osalleni, on tullut esimerkiksi sellaisella tavalla esiin, että eräs perhetuttava on sanonut hänen mm. siivoojana työskennellyt tyttärensä on minua parempi ihminen. Dream on! Olen monesti jopa sosiaalinen silloin, kun saan valmistella tilanteet rauhassa valmiiksi. Minua ei tosiaankaan ole koskaan puolustettu omien vanhempieni toimesta, ja toisin kuin tämä setä luulee, se ei liity millään tavalla jälkeläiseen vaan täysin vanhempiin ja siihen millaisia he ovat. Luulen, että olen saattanut tähän mennessä tehdä jonkin hyvänkin teon, mutta kuitenkin mitään ei ole huomioitu vaan kaikki kielteinen on ollut jatkuvasti esillä. Filosofia on kiinnostanut minua aina, ja olen mielestäni nykyään varsin kehittynyt vapaassa ajattelussa. Olihan minulla ensimmäinen filosofinen käsikirjoitus valmiina jo 16-17-vuoden iässä. Kuitenkin plagioin ensimmäisen kurssin lopputyön. Tårkeintä on maailman hahmottaminen omilla käsitteillä. Siitä on sanottava, että kun teini-ikäisenä minua pyydettiin puhumaan Pohjois-Savon maakuntavaltuustoon ja kun kirjoitin puhetta sinne, kysyin Snellmanin koottujen teosten kokoojalta Raimo Savolaiselta, miten juttua pitäisi miettiä, niin tämä sanoi että kopioi vaan hänen omia sanomisiaan. Haista paska, minä ajattelin. Tulen ns. dysfunktionaalisesta perheestä, joten jos minussa on jotain puutteita, niin on sanottava, että minussa mahdollisesti olevat puitteet eivät ainakaan vähiten ole tullut lapsuudenkodista ja molemmista vanhemmistani. Vallankäyttö ja sosiaalinen dominanssi ovat asioita, joita pitäisi käsitellä kriittisesti ontofysiikan teorian sisällä. Ontofysiikka perustuu ontokratiaa vastaan käytävään taisteluun. Ontokratia edustaa todellakin pinnallisia mikrotason tapahtumia, joiden kautta he yrittävät käydä käsiksi periaatteisiin, samalla kun vapaat ja riippumattomat ihmiset haluavat tuoda periaatteet todellisuuteen. On sanottava esimerkiksi politiikasta ja arvoista että ontokratian korostama pöheikkö vastakkaisia ja ristiriitaisia periaatteita korostaa annettuja arvoja ja muiden päättämiä arvoja, samalla kun objektiiviset ihmiset haluavat tunnistaa arvot uudestaan ja tuoda ne totuuteen objektiivisina.