Tärkeitä asioita

Päivitystä vähän tähän väliin, elokuun viimeisenä päivänä. Olen saamassa lopultakin Reinhold von Beckerin elämäkerran valmiiksi. Seuraavia projekteja on tusinoittain, joka sopii itselleni hyvin sen takia, koska minulla on aina ollut useita rautoja tulessa samanaikaisesti. Olen entistä enemmän alkanut ajattelemaan omaa poliittista kantaani. Olen alkanut ajattelemaan, vaikka olen ollut suurimman osan elämästäni liberaali, että sosiaalinen liberaalisuus ei kuitenkaan tunnusta kaikenlaisia tosiasioita samalla tavalla kuin miten sosiaalisesti konservatiivit tunnustavat. Yksi asia on maahanmuutto köyhistä maista Suomeen. On selvää, että vaikka kuinka paljon intettäisiin tasa-arvoa erilaisten ihmisten välillä, niin on todettava joissain asioissa se puoli, että ihmisten ominaisuuksien ja kykyjen välillä on eroa, jotka voidaan helposti todeta. Eli pitäisikö etenkin vasemmistoliberaalien mielipiteen mukaan kaikki ihmiset nähdä samanarvoisina kaikkiin työtehtäviin ja asemiin? Ei, koska kaikkien ihmisten ominaisuudet ja lahjat poikkeavat toisistaan. Vaikka oltaisiin kuinka avoimia ja liberaaleja hyvänsä, niin aiempaan liittyy perustava totuus, joka voidaan joko myöntää tai se voidaan toistuvasti yrittää haihduttaa näkyvistä. Eli voidaan sanoa, että vasemmistoliberalismi on vain joidenkin ihmisten päässä oleva pinttymä, jota jotkut toistelevat maanisesti, vaikkei tällainen poliittinen ajattelu millään tavalla perustu tosiasioihin ja todellisuuden tunnustamiseen politiikan mielessä. Myös tämä joiltakin hallitukseen tullut päähänpinttymä siitä, että rasismia tulisi erityisesti tarkastella erikoisaiheena, on tämän maailmaa syleilevän vasemmistoliberalismin tulosta, joka on tullut jopa keskustaoikeistolaisille puolueille sen takia, koska heidän puheenjohtajissaan ei ole aatteellista ja moraalista selkärankaa ja halua pysyä omien arvojensa takana. Eli vaikka tulen aina pysymään taloudellisesti liberaalina, on kuitenkin korostettava sitä, että liiallinen liberaalisuus ainakin vasemmistoliberaalisuuden muodossa voi johtaa siihen, että maailmanparantamisen verukkeella suljetaan silmät tosiasioilta, joita ei voida muuttaa vain sillä tavalla, että katsotaan silmät sulkevan asenteen olevan itsensä takia hyväksytettävissä. Kirjoitin gradussani myös ns. poliittisesta inkluusiosta, joka käsittää mm. sen, että vähemmistöjen edustajia pyritään rohkaisemaan tulemaan toimivan yhteiskunnan osiksi, mutta on selvää, vaikka tuo asenne hyväksyttäisiin, että ihmisten ominaisuuksia ei voida kuin korkeintaan kohentaa ja ehostaa koulutuksella ja valistuksella. Ihmisten kognitiiviset ominaisuudet eroavat suuresti kaikkien ihmisten sisällä. Ja on selvää, että kompetenssi ja osaavuus ovat sellaisia yleisiä kategorioita, joiden kautta esimerkiksi alaiset suuntaavat arvostusta johdon tasolle. Eli ei voida ajatella, että jos housuissa on pimpsa tai ihonväri on muu kuin valkoinen, niin että tämä olisi sellainen ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä tulisi asettaa sellaisiin asemiin, joka vaatii kontribuutiota etenkin sellaisilta ihmisiltä, jotka edustavat suurimmin tietyn kulttuurin kovaa taito- ja tietoydintä. Olen samaa mieltä siitä, että monesti esimerkiksi miesten muodostamat hallintojärjestelmät perustuvat joskus välinpitämättömyyteen ja banaaliin ja arkipäiväiseen pahuuteen, minkä takia olisi olennaista, että vallallisia naisia otettaisiin esimerkiksi erilaisiin poliittisiin virkoihin. Korostan siis koulutuksen arvoa jotenkin liberaalilla tavalla, mutta on sanottava, että korkeasti koulutttautuminen vaikeilla aloilla kuten teoreettisessa fysiikassa, matematiikassa, filosofiassa tai musiikkitieteessä vaatii myös jonkinlaisia älyllisiä ominaisuuksia, joilla opiskeluun pääseminen voidaan oikeuttaa. En nähnyt yliopistossa yhtään mustaa perustutkinto-opiskelijaa, opettajaa tai jatko-opiskelijaa. Eli samalla kun korostetaan koulutuksen arvoa, tulisi myös vasemmistoliberaalien huuhaasta vaikuttumatta korostaa älykkyyden arvoa ja lisäksi esimerkiksi yksilön moraalisia ominaisuuksia. Jos ajatellaan sitä, miten vuosituhansia sitten toteutunut ajattelu vaikkapa Platonin ja Aristoteleen muodossa on kantanut meidän päiviimme asti, niin minun mielestäni tulisi näiden varhaisajattelijoiden lisäksi muistaa esimerkiksi Rooman valtakunnan filosofikeisari Marcus Aurelius. Hän kirjoitti merkittävimmän filosofian teoksensa ”Itselleni” siis tosiaankin vain itselleen jonkinlaiseksi moraalisesti ansioituneen hallitsijan käyttöoppaaksi, ja koska hän ei tavoitellut kirjallaan myyntilukuja tai provinsiaalista menestystä, voidaan häntä pitää todella aitona ajattelijana ja filosofina. Hän jos kuka edusti kreikkalaisia ajattelijoita siinä teemassa, jonka mukaan filosofien tulee tulla kuninkaiksi tai kuninkaiden on alettava opiskelemaan filosofiaa. EI ihmekään, että häntä on myöhemmin nimitetty filosofikuninkaaksi. Minä arvostan korkeaa koulutusta, älykkyyttä ja sitä kohentavia harrasteita. Myös itsetuntemus on mielestäni todella tärkeää, ja omat verelliset esi-isät ja -äidit voivat kertoa paljon ajassa elävän sukulaisen omista ominaisuuksista. Olen täysin vakuuttunut siitä, että älykkyys ja muut ominaisuudet mutta etenkin henkiset ominaisuudet ovat perinnöllisiä. Minun suvussani on ollut paljon taiteellisilla aloilla työskennelleitä ja sen ohessa myös autismin kirjolla olevia ihmisiä, jolla silläkin on suora yhteys korkeaan älykkyyteen ja taiteelliseen ja luovaan lahjakkuuteen. Ihmisen pitäisi pyrkiä hakemaan itselleen jonkinlaisen yhteyden menneisiin sukupolviin, vaikka tietysti esi-isien ja historian tuntemus on pitkään korostunut etenkin aatelisten yms. sivistys- ja kulttuurisukujen jälkeläisten keskuudessa. Onhan se ihan selvää, että jos ihmisen edeltäjissä on ollut esimerkiksi vaikka pienviljelijöitä ja torppareita, ei silloin ole varmasti suurta aihetta korostaa edeltäjiään kuin jos esivanhemmat ovat poikkeuksetta olleet ainakin paikallisesti suurmiehiä. Minun suvullani on historia, joka on kirjattu ylös monipuolisesti jo ennen omia tutkimuksiani. Perinnöksi äitini kulttuurisuvusta olen saanut etenkin historian tuntemisen ja historian arvostamisen geenit. Muutamat ihmiset ovat kyselleet minulta, pitäisikö minun mennä avioon jonkun naisen kanssa. On sanottava, etten voisi harkitakaan puolisokseni sellaista naista, jonka suvuilla ei ole historiaa. Olen huomannut, että etenkin nuoret naiset eivät arvosta historiaa tai koe sitä merkityksellisenä, ja tämähän lähes aina liittyy siihen, ettei tällaisilla naisilla ole minkäänlaista sukuhistoriaa, ja sen takia sitä ei haluta muistella ja monesti sen takia, koska tällaisten naisten sukulaisetkaan eivät ole koskaan historiaa arvostaneet ja korostaneet sen merkitystä. Ukkini oli koko elämänsä itseni myöhemmällä tavalla kiinnostunut Mannerheimista, jota voidaan pitää Suomen aatelin suurimpana miehenä, samaan tapaan kuin Ruotsissa on korostettu Axel Oxenstiernaa. Mielestäni on ihmisen yhteydessä todella tärkeää se, onko yksilöllä ja hänen verellisellä viiteryhmällään historia vai ei. Onhan se aivan selvää, jos miehen esi-isät ovat olleet polvesta polveen varakkaita ja itsenäisiä pomomiehiä – upseereita, tieteilijöitä, taiteilijoita ja tilanherroja, on tällaisella ihmisellä suuremmat mahdollisuudet edetä elämässään. Tämä on korostunut aina etenkin suomenruotsalaisten piirissä, ja on sanottava omalta kohdaltani, vaikka en ole ensisijaisesti ruotsinkielinen, koska sukuhaarani viimeinen mies, joka oli vahvasti kaksikielinen oli isoisoisäni Frans Edvard, että minussakin on ruotsalaista dna:ta runsas määrä. Olen itse mielestäni kehittynyt ruotsin kielessä, vaikka kaikki sukulaiseni, jotka liittyvät tähän samaan dna:han, ovat tänään suomenkielisiä. Toisaalta hallitsen esimerkiksi saksan kielen paremmin kuin ruotsin. On kuitenkin mainittava, että toisessa sukuhaarassa kaksi Alexander von Beckerin tytärtä, vanhaa armoa, puhuivat ruotsia ensimmäisenä kielenä kuolemiinsa vuonna 1986 ja 1987. Viimeinen ensisijaisesti ruotsinkielinen kantaisäni Beckerien linjasta oli isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker, joka kävi mm. vielä tuohon aikaan ruotsinkielisen Hämeenlinnan lyseon. Mielestäni kehittyneet ominaisuudet toisten ihmisten kanssa tekemisissä olon suhteen, johon liittyy sivistys, historian ja perinteiden tuntemus laajan kielitaidon lisäksi, ovat sellaisia, joiden kautta voidaan arvioida ihmistä perusteellisimpien asioiden suhteen. Sivistys, historian tuntemus, avoimuus, kielitaito ja tiettyjen perinteiden kuten sukukeskeisyyden ja perhekeskeskeisyyden kunnioittaminen ovat niitä ominaisuuksia, joiden kautta voidaan määritellä ihmisen tasoa tai arvoa. Vaikka tiettyjen asioiden tekeminen nykymaailmassa vaatii tiettyä varallisuutta, voidaan aidosti yläluokkainen ihminen tunnistaa etenkin henkisen horisontin laajuudesta ja esimerkiksi käytöstavoista. Jos ajatellaan tällaisia ryhmiä kuten aatelisia, niin on sanottava, että nykyisin tämä ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen ja esimerkkinä tästä on sanottava, että olen nähnyt erääseen ylhäisaateliseen sukuun kuuluvan tekevän töitä nuohoojana. Esimerkiksi minunkin suvussani on ollut ja on aivan tavallisia duunareita, ja on sanottava, että olen ehkä joidenkin mielestä päässyt eksplikoimaan paljon aateliseen perimään liittyviä arvoja ja arvostuksia, koska olen korkeasti koulutettu ja aina arvostanut vapautta enemmän kuin minkäänlaista työntekoa sellaisilla aloilla, jotka eivät itseäni kiinnosta. Tietyillä duunarialoilla on varmaan niin, että sen sisäiset ihmiset pakotetaan johonkin rajoitettuun henkiseen horisonttiin, vaikka alalla olisikin perinnölliseen aateliin kuuluvia yksilöitä. Aion kirjoittaa seuraavaksi Adolf von Beckerin elämäkerran ja täydennysosan sukuhistoriikkiin, ja nämä eivät ole ainoita projekteja, jotka minua nyt odottavat ja kahta edellistä ei ole kerrottu tärkeimmyysjärjestyksessä, vaan mainitsin ne sen takia, koska ne liittyvät sukuuni, josta olen tässä nyt toista liuskaa jaaritellut. Yksi kaveri mainitsi minulle, että minun tulisi alkaa Suomen kansallisfilosofiksi, johon minulla ei ole haluja. Siitä saman kaverin mainitsemasta kohteliaisuudesta olen enemmän kiinnostunut, kun alan saada valmiiksi väitöskirjani, joka käsittelee köyhyyttä ja köyhyyden ja siihen johtavien asemien ja menetelmien etiikkaa: hän sanoi, että kun keksin tavan jolla köyhyys poistetaan maailmasta tai asennoituminen siihen saa uudenlaisia positioita – niin minulle annetaan siitä Nobelin palkinto.