Kaksinaamaisuudesta

Mielestäni kaksinaamaisuus on suurin mahdollinen pahe. Tämä sen takia, koska kommunikaatio vaatii etenkin suoruutta ja rehellisyyttä. Immanuel Kant on kuvannut tätäkin asiaa niin, että kun mies on kiinteämmässä suhteessa naiseen, menettää mies silloin suuren osan sydämestään. Kant kuvasi myös, että monesti ystävän avioliitto irrottaa tällaisen ystävän entisestä ystävästään. Olen huomannut tietynkaltaisissa tyypeissä, joita olen sietänyt heidän puutteellisuuksistaan huolimatta, juuri tällaista, että he ovat esimerkiksi naiselle pätemisen takia arvostellut minua ja ominaisuuksiani. Minä ihmettelen, mitä ihmiset hakevat ihmissuhteistaan, jos he eivät arvosta jotain ihmistä siinä mielessä, ettei tarvitsisi olla kaksinaamainen. Monesti on näin, että jotkut ihmiset, mutta etenkin miehet, harrastavat jonkinlaista voimatasapainon säilyttämiseen pyrkivää toimintaa ja vihjailevat koko ajan mahdolliselle ystävälleen sitä, missä he kokevat olevansa parempia. Mielestäni pyyteettömyys, suoruus, aitous ja rehellisyys ovat ehdottomasti tärkeitä piirteitä ystävässä, ja kaikki tuon vastainen on omanvoitonpyydettä ja banaalia pahuutta ja välinpitämättömyyttä. Mielestäni se, jos ihminen suhtautuu kaksinaaamaisesti ystäväänsä tai sukulaiseensa, pyrkii hän saamaan silloin itselleen valtaa ja se ilmenee etenkin siinä, jos ns. ystävä riepottelee ja repostelee ystävänsä ongelmia vauva-lehden keskustelupalstalla ja kaikkien sellaisten kanssa, jotka vain näyttävät olevan jotenkin vähänkin kiinnostuneita tällaisista varsin merkityksettömistä asioista, joita enemmän inhimillisesti suhtautuvat ihmiset eivät pitäisi minkäänlaisena naurun ja pilkan aiheina. Monesti miespuolisilla ystävillä ei tietyssä henkisessä tasossa ole minkäänlaista tavoitettakaan suhtautua toisiin miehiin filian, veljeyden, kautta. Heidän naisen kanssa harrastettu panosuhde on tärkeämpää, koska entistä enemmän nuoret ja vanhemmat miehet kokevat tärkeäksi osoittaa erilaisen ihmisen suuntaan sen, kenellä on enemmän seksuaalista ”vaikutusvaltaa”. Viisas ja älykäs ihminen suuntautuu tavallisesti ajattomiin asioihin ja periaatteisiin, eikä esimerkiksi siementen jakoon, joka kuitenkin on vain tavallista ja ajallista maintenance-toimintaa. Ei ole pienempää asiaa kehuskella kuin mitä on pippelin koolla päteminen. Mielestäni seksuaalisuus on enemmänkin turha asia, koska poikkeukselliset ihmiset ovat aina syvällisempiä ja erilaisia standardeja parisuhteelta hakevia. Minä esimerkiksi olen aina pitänyt tärkeämpänä naistenkin kanssa henkistä ja älyllistä yhteyttä, minkä lisäksi minulle on olennaisen tärkeää kielellinen lahjakkuus naisessa. Minulla on aina ollut kovat henkiset ja älylliset kriteerit, ja sen takia pidempiä parisuhteita ei ole päässyt syntymään. Pintapuoliset ja sivistymättömät hempukat, jotka voivat olla hyvinkin tyhmiä, eivät hae miehestä muuta kuin pippeliä, koska viimeaikaiset currents ovat tukeneet naisen seksuaalista valtaa ja yleensäkin naisen seksuaalista vapautta, jonka yhteydessä tällaiset tyhmät hempukat vaihtavat miestä kuin paitaa. Mielestäni voidaan erottaa aika helposti banaali ja syvällinen tai poikkeuksellinen. Seksuaalisuus on yhden kulttuurin mukaista yhtenäiskulttuuria, jossa vallitsee henkisesti alhaisten ihmisten valta. Mielestäni voidaan sanoa, että jonkin kokoisen pippelin omaaminen ei ole vaatinut ihmiseltä itseltään kovin paljon – sitä ei voida sanoa mitenkään kovinkaan omaperäiseksi suoritukseksi tai luovaksi saaavutukseksi. Miesten keskenään harrastamissa valtajärjestelmissä totellaan sellaisia, joilla kuvitellaan olevan jonkinlaista helposti ja vaatimattomasti ymmärrettävää valtaa. Miesten muodostamat arvojärjestelmät tuottavat epä-älyllisyyttä ja yksinkertaisuutta – ja tämä sen takia, koska periaatteiden tulee olla tyhmille ihmisille riittävän ymmärrettävää. Minuun on kohdistettu seksuaalista väkivaltaa useissa tilanteissa, ja kaikesta olen saanut palkkioksi vain jonkinlaisen säälittävän miehen nimikkeen. Tärkeintä on alistaa ja saada muna mahdollisin monenlaisiin aukkoihin – silloin on arvot kohdallaan ja mies kunnioitettu ja arvostettu. Minulla on aina ollut varsin mittava historian- ja kulttuurintaju. Suomessa vallitsee nykyään sellainen kulttuuribolsevismi, joka nimenomaan korostaa pimppiin työnnettyä pippeliä suurimpana inhimillisenä saavutuksena. Minä olen aristokraatti ja kosmopoliitti, ja minun arvoni tulevat sellaisesta kulttuuri- ja historiataustasta, joita käytännössä ei Suomessa kukaan muu ymmärrä. Minä olen aina ollut rauhallinen ihminen, ja en ole koskaan halunnut vahingoittaa yhtään ihmistä. Tietysti jotkut naiset ajattelevat, että mies, joka ei halua vahingoittaa ja ei vahingoita ketään, ei voi olla mies. Minulla on hyvin pieni serkku, joka menee hyvin kaksinaamaisuuden kategoriaan. Muistan esimerkiksi, miten mummon hautajaisissa hän tuli virallisesti kättelemään ja virnisti sen jälkeen käännyttyään omalla välinaurajan ja pienen miehen tavalla. Tämä ihminen ei halunnut joukon paineen ja sen takia, koska hän pelkäsi itseään kiusattavan vastaavasti, olla minun kanssani tekemisissä edes lukiossa. Kerran kun tapasimme Kuopiossa, ostin hänelle 20 euroa maksavan viskipaukun, jonka tämä pikkumies jätti juomatta. Kun on pieni ja täytyy näytellä voimakasta, katsoi hän tärkeämmäksi sen, kuten pikkuihmiset tekevät, ettei hän halunnut jäädä palvelusta velkaa minulle. Tällaiset ihmiset eivät tunnista pyyteetöntä joviaalisuutta edes sukulaiseltaan, koska kaikessa tekemisessä pitää heidän mukaan pyrkiä johonkin provinsiaaliseen ja triviaaliseen päämäärään. Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä anteliaisuutta, koska he kuvittelevat kaikilla olevan yhtä matalat ja kaksinaamaiset päämäärät, mitkä heillä itsellään on. Suoruus ja pyyteettömyys, eli se, ettei ihminen hae hyötyä toisista ihmisistä itsekkäällä tavalla, ovat kaksi tärkeintä periaatetta ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Nykyajan kulttuuribolsevismissa ajatellaan, että ihmisten täytyy suhtautua tiettyihin yhteiskunnallisiin tabuihin normeina. Eli toisin sanoen, jos ihminen haluaa olla yhteiskunnan kunnioitettu jäsen, pitää tietyt valheet, joita ontokraatit vaativat ihmisiä ryhmän paineen takia hyväksymään, leimata ilman tarkempaa katsomista. Tässä on esimerkiksi jotain, mikä liittyy naisten ja maahanmuuttajien väitettyyn kyvyllisyyteen olla mukana yhteiskunnan muuttamisessa ja kansakunnan kehittymisessä. Ihmisen, joka voi ottaa itselleen valtaa, on oltava perinpohjaisesti eettinen ja hänen eettisen harkintonsa tulee olla kokoaikaista eikä selektiivistä. Tämä poliitikko, joka juoksi minua karkuun vuosi sitten, on esimerkki sellaisesta poliikosta, joka ei halua ottaa kantaa liian vaikeisiin asioihin. Jos on paljon valtaa, tulisi vallankäytön olla kokoaikaista ja jokaiseen ihmisee ulottuvaa. Vallaton nainen ei tee muuta kuin reagoi ja päästää mahdollisesti muutaman kyynelkarpalon joskus, mutta kun riittävän moni ihminen ei toimi kunniallisesti ja näillä ihmisillä on valtaa, tunnistaa vallaton nainen muiden vallan ja mukautuu heidän käsityksiinsä olivat ne sitten kuinka epärehellisiä yleensä. Merkittävä mannermaisen filosofian periaate tulee Emmanuel Levinaalta, joka kirjoitti, että jokainen ihminen on yhdessä ja erikseen vastuussa kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta. Ja kyllä on mielestäni niin, että tuota periaatetta tulisi teroittaa etenkin sellaisille ihmisille, joille kansa on antanut yhteiskunnan sisällä valtaa. Mutta ei! Tälle minua karkuun juosseelle poliitikolle tärkeämpää on lisäillä instagramiin kuvia, brunssilla käyminen, ulkonäön kohentaminen, kovan mehun juhlat itsensä kanssa samalla tasolla olevien viihdetaiteilijoiden kanssa ja periaatteen vuoksi Kokoomukselle rätkyttäminen mahdollisen useassa tilanteessa, kuin se, että otettaisiin kantaa vaikeampiin asioihin. Kansalaisen tulisi suojella yhteiskuntaa, mutta kyllä yhteiskunnan täytyy myös suojella kansalaista. Kaksinaamaisuus voi siis olla myös tiedostamatonta, kuten tuon poliitikon tapauksessa. Herd instincti kun vie eteenpäin, jätetään silloin yksilö huomiotta. Hurskastellaan ja harrastetaan vallan symbolien korostamista, ja samalla suhtaudutaan valikoivasti todellisuuteen ja politiikkaan, jossa pitäisi ottaa periaatteellisesti kantaa. Mielestäni politiikassa olennaista ovat periaatteet, joiden on oltava objektiivisia ja yleisyyteen perustuvia. Kaksinaamaisus on siis etenkin epärehellisyyttä, joka voi olla joko tietoista, kuten narsisteilla, tai toisaalta tiedostamatonta selkärangasta tulevaa pelkoa, kuten tuolla mainitulla vallattomalla naisella.