Doc Martinin ymmärtämisestä

Suomessakin TV-ykkösellä on useiden vuosien ajan näytetty englantilaista fiktiiviseen cornwallilaiseen Portwennin kylään sijoittuvaa draamakomediaa Doc Martin. Sarjan nimi tulee kirurgina ensin toimineesta huippulahjakkaasta ja aina varhaiskypsyyttä ilmentäneestä Martin Ellinghamista, joka siirtyy sarjan alussa asumaan ja työskentelemään lapsuudenmaisemiinsa Portwenniin, joka on todellisuudessa oikea pieni Port Isaacin kalastajakylä Cornwallissa Englannissa. Ellingham oli sarjan alussa joutunut lopettamaan kirurgina toimimisen psyykkisten ongelmien takia ja alkoi toimimaan Portwennissä yleislääkärinä (general practitioner). Tarkemmin sanoen psyykkiset ongelmat olivat hemofobiaan liittyviä, joka tarkoittaa veren pelkoa. Sarjan alusta alkaen käy ilmi, että Doc Martinin asiakkaat eivät ole täysin samanlaisia kuin mitä Doc Martin on. Monet kokevat hänen smalltalkittoman ja suoran ja kulmikkaan luonteen loukkaavana, vaikka hän itse haluaa vain keskittyä asioiden ympärille, eikä tekemään lääkärintoiminnasta minkäänlaista terapeutin toimintaa. Englanniksi voisi siis sanoa, että hänellä ei ole bedside manneria, eli siis suoranaisesti ilmaisten potilaille lepertelemisen taitoa. Monessa yhteydessä esimerkiksi Doc Martinia näyttelevä Martin Clunes ja muut sarjan näyttelijät ovat kuvanneet skriptin mukaista lääkäriä aspergerpiirteiseksi, ja itse asiassa sarjan alkuvaiheissa kylään muuttanut psykologi olisi halunnut tehdä tälle aspergerdiagnoosin. Koska itse ilmennän samankaltaisia piirteitä, on sarjasta ja Clunesin esittämästä lääkärihahmosta tullut minulle tärkeä samaistumisen kohde. Samoin kuin Doc Martinin aiemmasta urasta kerrotaan, ja miten muut ihmiset häntä tulkitsevat, on minuakin monissa yhteyksissä kuvattu lahjakkaaksi. Myös minulla on varsin selkeänä esiintyvä taipumus olla harrastamatta smalltalkia ja jotkut voivat varmasti kuvata minua poikkeuksellisen suoraksi ihmiseksi monissa eri tilanteissa. Minulla on myös taipumus olla olematta kiinnostunut toisten ihmisten omasta ajattelusta, vaikka olenkin mielestäni huomattavasti normalisoitunut tässä mielessä viime vuosina. Muiden ihmisten käsittäminen on tullut itselleni etenkin kognitiivisesti ja älyllisesti, monesti itse kehitettyjen käsitteiden kautta asioita ymmärtäen. Koen suurta mieltymystä Doc Martinin hahmoa kohtaan, koska olen samankaltainen ihminen itsekin, ja voin syvästi ymmärtää hänen kaltaisiaan ihmisiä. Ja vaikka hahmon tunteettomuudesta on jauhettu, koin syvästi empatiaa häntä kohtaan etenkin kuudennen kauden jaksossa, jossa hänelle kerrottiin lapsuudestaan asti tärkeän Joan-tätinsä kuolemasta. Hän aivan selkeästi tuossa tilanteessa koki syvää surua, joka näkyi hänen reaktioistaan ja ilmeestään, vaikka hän alkoikin tätinsä hautajaisissa luennoimaan terveydestä vieraille, mikä toistuu monissa kohdissa tätä sarjaa. Doc Martin kuitenkin rakasti etenkin Joan-tätiään syvästi, koska hän oli sarjan tarinassa oleskellut nuorena miehenä usein tämän luona, maatilalla lähellä Portwenniä. Lisäksi Martin osoittaa empatian ja toisen ihmisen arvostamisen kykyä suhteessa vaimoonsa Louisaan, johon hän sarjan kuluessa kiintyy niin syvästi kuin avioparit tavallisestikin toisiinsa kiintyvät. Pojalleen James Henrylle Doc on vaativa ja tarkkaavainen mutta myös syvästi empatiaa tätä kohtaan kokeva isä. On sanottava, että kävin pari viikkoa sitten Port Isaacissa eli fiktiivisessä Portwennissä. Matka sinne oli pitkä ja moniosainen. Lähin rautatieasema oli Bodminissa ja sieltä piti jatkaa matkaa kahdella eri linja-autolla paikkakunnalle Cornwallin pohjoisrannikolle. On sanottava, että kokonaisuudessaan paluumatka Port Isaacista Lontooseen kesti yli kuusi tuntia. Huono sää yllätti minut paikan päällä ja räntää ja jäätä tuli tuulemalla miltei vaakatasossa ja lämpötila oli varmasti alle kymmenen astetta. Kylässä ei juurikaan ollut palveluita, ja myös viina, jota täytyi ostaa hotellin baarista, oli kallista ja ylihinnoiteltua. Huono ja kolea sää ei parantanut kokemusta. Lisäksi minulle tuli kylään tutustuessa ikävä tunne siitä, koska Doc Martin, Louisa, Al ja Bert Large tai Ruth Ellingham eivät tietystikään tulleet siellä vastaan, ja kylä vaikutti kulissilta, jossa ei enää asunut näyttelijöiden ja sarjan tekijöiden henkeä. On sanottava, että kylässä oli paljon etenkin keski-ikäisen näköisiä turisteja, jotka olivat tulleet patikoimaan ja katselemaan Doc Martinista kuuluisaksi tullutta kylää. Kuulin hotellissa englannin lisäksi ainakin saksaa, norjaa ja ruotsia. Jotkut ovat sanoneet minua militantiksi ja asialliseksi, ja ehkä myös suoraksi ja jämptiksi ihmiseksi, minkä takia ymmärrän syvästi Doc Martinin hahmoa, ja voin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan siitä, miten pinta- ja pikkumielisesti tavalliset pikkuihmiset häneen sarjassa suhtautuvat. Se on sanottava tohtorin hahmosta, että hän huolehtii ja auttaa sukulaisiaan pyyteettömästi, ja näinkin ja kävinkin tuolla mainitulla matkalla Bodminin juna-asemalla, joka näkyy esimerkiksi eräässä jaksossa, kun tohtori käy hakemassa Ruth-tätinsä asemalta saatuaan selville, että tällä oli eräs työskentelyä haittaava sairaus, kun Ruth oli ollut lähtemässä Lontooseen ennen sitä. Äärimmäisyysihmiset ovat mielestäni miltei aina mielenkiintoisia, ja sen takia koen suurta kiintymystä ja ymmärrystä Doc Martinin hahmoa kohtaan. Ja on sanottava, että vaikka hän herättää pahennusta suoruudellaan etenkin naispuolisten ihmisten ja potilaiden osalla, arvostavat lähes kaikki hänen potilaansa ja hänet pidemmältä ajalta tuntevat ihmiset hänen perusteellista ammattitaitoaan ja kykyä diagnosoida potilaat oikeaoppisesti, jossa yhteydessä hän on sarjan aikana paljastanut kymmeniä potilaidensa muualta saamia vääriä diagnooseja. Lahjakkailla aspergerihmisillä on monesti mielestäni sellaista karismaa, joka kiinnittää huomioni, ja ehkä asiassa on jotain tekemistä siinä, koska menen monesti muiden ihmisten mielestä tuohon samaan kategoriaan. Voi olla niin, että lahjakkaiden aspergerihmisten piirre, jota voitaisiin kuvata englannin kielen termillä aloofness, aiheuttaa monesti sen, että televisiossa ja elokuvissa miespuolinen aspergerihminen menee paremmin antagonistin rooliin kuin minkäänlaiseen protagonistin romanttisen sankarin rooliin. Protagonisti lepertelee ja tekee vaikutuksen emotionaalisella läsnäolollaan, mutta antagonisti kertoo suoraan totuuksia eikä kaunistele asioita. Varmaan Doc Martinin hahmon lisäksi tuon roolin esittäjänä on profiloitunut etenkin Jack Nicholson, jonka yksittäisistä rooleista voitaisiin mainita esimerkiksi sosiaalisesti taitamaton misantrooppinen kirjailija Melvin Udall ja maverickmainen terapeutti Buddy Rydell. Protagonistit kaunistelevat monesti naisten ja muiden ihmisten suosion saamisen takia, mutta antagonisti kertoo totuuksia monesti vielä jonkinlaisesta itse itselleen rakentamasta poterosta, kuten esimerkiksi Martin suoran ja kaunistelemattoman no-nonsense-asenteensa sisältä ja takaa. Doc Martin-sarjassa on siis aiemmin mainitun tapaisesti nähty joskus päähenkilön ilmentävän emootioita, joita aspergerien arvostelijat eivät tunnista meillä olevan. Esimerkiksi on jäänyt mieleeni sarjan seitsemännen kauden ensimmäinen jakso ”Rescue Me”, joka näyttää vaimoaan ja poikaansa kaipaavan Martinin yksin Portwennissä vaimon ja pojan ollessa Espanjassa vaimon äidin luona. Martin on sarjan aikana myös auttanut vaimoaan terveydellisissä asioissa ja huomannut ajoissa terveysongelmia vaimossaan, jota muut lääkärit eivät olleet pystyneet tekemään. Voi olla niin, että fiktiivisen Portwennin asukkaat maalaisuudessaan eivät voi ymmärtää lääkäriä, joka ei halua leperrellä ja kertoa vitsejä asiakkailleen työnsä lomassa. Kuitenkin on totta, kuten esimerkiksi amerikkalaista turistia parissa jaksossa näytellyt Sigourney Weaverin hahmo Martinille sanoo, että joissain paikoissa arvostetaan etenkin Martinin tapaista lääkärihahmoa, ja sisällöttömät kohteliaisuudet ovat vain jonkinlainen muodollisuus, minkä ei pitäisi olla keskeisellä sijalla lääketieteellisen ammatin harjoittajalla. Olen suunnitellut muuttavani tekemään väitöskirjaa Englantiin. Olen myös jo aikoja sitten suunnitellut listaa sellaisista taiteilijoista, joita haluaisin haastatella. Doc Martinin näyttelijä Martin Clunes on tuolla listalla kärkipäässä.