Teoriasta, komplisiteetistä ja käytännöstä

Teoria tarkoittaa henkistä järjestelmää ja käsitteellisen ajattelun tulosta, jonka on tarkoitus ilmaista jonkinlainen malli, joka kuvaa jonkin todellisuuteen liittyvän järjestelmän toimintaa. Teorialla on tarkoitus ennakoida todellisuutta ja löytää siitä pysyvyyksiä ns. patterns. Käsitteelliseen ajatteluun liittyy aina toistuvuuksien tunnistamista, jolla on tarkoitus antaa pysyvyyttä ja realiteettia käsitteille, joita järjestelmässä käytetään. Kaikilla tieteen aloilla ja tasoilla esitetään teorioita, joita käytetään uudemman ajattelun tuotossa ja noiden uusien teorioiden validiteetin tukena. Kuitenkin on niin, että teoriat ovat pätevämpiä ja todellisempia esimerkiksi fysiikassa ja matematiikassa kuin esimerkiksi psykologiassa tai sosiologiassa, ja sen takia monesti jotkut kovan tieteen harjoittajat joskus väheksyvät ihmistieteiden teorioiden validiteettia tai niiden seisomista omilla jaloillaan. Sanotaan, että ihmistieteissä keskitytään etenkin laadulliseen tutkimukseen, jonka kuvaamistapojen ei katsota kovien tieteiden edustajien mielestä olevan yhtä tarkkoja kuin kovan tieteen määrällisessä tutkimuksessa. Sanotaan myös, että ihmistieteiden on tarkoitus etenkin ymmärtää erilaisia ilmiöitä ja luoda niiden pohjalta teorioita samalla, kun kovien tieteiden katsotaan etenkin selittävän erilaisia ilmiöitä eli hyödyntämään esimerkiksi kausaliteettia tutkimuksissaan. Kuitenkin filosofia ei sijaitse suoranaisesti niin ihmistieteissä kuin kovissa tieteissäkään. Filosofialla on mielestäni suurempi rooli, kuin on millään yksittäisellä tieteen alalla. Sen on tarkoitus esimerkiksi valvoa tieteen periaatteiden toteutumista kaikilla tieteen tekemisen tasoilla. Kuitenkin on sanottava, että filosofian tulisi tukea sitä kehitystä, jonka myötä esimerkiksi ihmistieteen tekemisen paradigma voisi muuttua enemmän filosofia ja tieteen tekijää korostavampaan suuntaan, koska esimerkiksi sosiologian tai sosiaalipolitiikan, jota mielestäni on kyseenalaista nimittää minkäänlaiseksi tieteeksi, aloilla on tyypillistä selittää esimerkiksi vaikka filosofiankin teoriat pelkästään jonkinlaisen sosiaalisen käsitteen sisäseksi asiaksi. Mielestäni ei ole mitään sellaista entiteettiä, jota voitaisiin kutsua sosiaaliseksi. Sosiaalisen käsitteeseen on johtanut vain sellainen välillisyys ihmisten keskuudessa, jotka eivät pysty itsenäiseen päättelyyn ja ajatteluun, ja se on siis vain jonkinlainen evoluution pian ylittämä välivaihe ihmisen kehityksessä. On siis mielestäni esimerkiksi sosialististen ja vasemmistolaisten ajatuksien syytä, että nykypäivänä sosiaalinen on käsitteellistetty, sillä se liittyy ehdottomasti ensisijaisesti jonkinlaisten työläisten solidaarisuuden osoituksiin – porvarit ja aristokraatit eivät ole koskaan tarvinneet minkäänlaista tieteellisesti todistettua sosiaalisuutta. Esimerkiksi David Hume kyseenalaisti kausaliteetin käsitteen, eli hänen mukaansa ei voida suoranaisesti osoittaa minkäänlaista kausaalisuhdetta joidenkin ilmiöiden välillä, ja kausaliteetin käsite liittyy vain ihmisellä ilmenevään tapaan tunnistaa ilmiöitä. Komplisiteetti on aina kaikissa teorioissa oleva piirre, joka tarkoittaa sitä, millaisen vaikeusasteen sisällä teoriaa pyritään tuomaan julki. Mielestäni sosiaalitieteiden tulisi ottaa tieteentekijä oman päättelynsä perusosan alaiseksi, eikä kuvitella olevan olemassa jonkinlaisia sosiaalisuuksia. Tässä mielessä tämä päättely lähenee jonkinlaista Edmund Husserlin julkituomaa fenomenologisen reduktion käsitettä. Komplisiteetti on korkeimmalla asteella silloin, kun ilmiöitä näyttää olevan vaikeata yhdistää jonkinlaisen teorian alaiseksi. Esimerkiksi Mao Tse Tung kirjoitti käytännön olevan tärkeässä roolissa siinä, kun teorioita testataan siten, että nähdään voidaanko teoria ottaa käyttöön. Mielestäni teorioiden pätevyys liittyy suuressa määrin myös osallistumiseen ja luovaan osallistumiseen, teorian on siis myös voitava liittää ihmisiä yhteen, eikä erottaa heitä. Osallistuminen tarkoittaa johonkin pyrkimykseen pääsemisen aietta. Kun kaikki ottaisivat ja opiskelisivat tiedettä ja teorian muodostusta ja samanaikaisesti pyrkisivät hyödyntämään näitä teorioita käytännöllisessä elämässä, voisi se tuoda tieteelle arvostusta ja tarvetta.