On selvää, että ihmiset voidaan jakaa ainakin kahteen erilaiseen ryhmään, kun huomioidaan sitä, miten he suhtautuvat epäonnistumiseen, tulevaisuuteen ja suorittamiseen. Mielestäni on niin, että etenkin henkisesti feminiiniset ihmiset arvioivat vain nykyhetkeä ilman että he katsoisivat kehittymisen olevan mahdollista tulevaisuudessa. Henkisesti feminiiniset ihmiset siis ovat lähellä naisen perusluonnetta, joka on ahkeraa mekaanista diligenttiä puurtamista, jossa ne, jotka eivät kiinnitä yhtä paljon huomiota pätemisenhaluun, saavat arvostelevia ja alentavia kommentteja osakseen, ja katsotaan, ettei tällainen ihminen osaa jotain, eli he huomioivat pelkästään nykyhetken arvioinneissaan. Mielestäni humanistiseen elämänasenteeseen liittyy olennaisella tavalla myönteisyys ja optimistisuus suhteessa tulevaan, joka voi muuttaa tilanteen ja esimerkiksi lisätä jonkin ihmisen kyvykkyyttä ja pätevyyttä. Naisilla on kova tarve päteä, sen takia he ovatkin hyvin porvarillisia ja he katsovat koulun olevan jonkinlainen kilpailukenttä, jossa kaikkea on verrattava toisten opiskelijoiden tai oppilaiden menestykseen. Naisten ja henkisesti feminiinisten miesten tarve on ehdottomasti päteminen. Tällä tavalla he pyrkivät asettamaan toiminnalle ja menestymiselle normeja, jotka etenevät loppujen lopuksi kaikkeen toimintaan ja asennoitumiseen suhteessa toisiin opiskelijoihin. Minä sain valitettavasti viettää viimeisen lukiovuoteni Kuopion Lyseossa, jossa hämmästyin siihen, miten alaluokkaisella ja pikkuporvarillisella tavalla minut otettiin vastaan. Kohtelu oli syrjivää sekä oppilaiden että opettajien kohdalta ja tämä kaikki vain sen takia, että satuin olemaan kaksi ensimmäistä lukiovuotta koulussa, jonka keskimääräinen sisäänottokeskiarvo oli jonkin verran matalampi. Juuri nämä henkisesti feminiiniset ihmiset, jotka olivat ottaneet kantaakseen kapon roolin koittivat syrjiä ja arvostella minua, mistä huipennuksena abifresko, jonka vanhempani ja isoäitini näkivät. On selvää, että esimerkiksi Lyseossa suurin osa oppilaista on tulevia insinöörejä ja teekkareita, eikä humanistinen perinne ollut ainakaan minun aikanani siellä sanottavan voimakas. Suorittamisen ja pätemisen halu on joillakin nuorilla kova, joka voi tulla esimerkiksi kotoa, sillä pikkuporvaristosta nämä pahimmat kapot ovat peräisin. He katsovat, että epäonnistuminen on moraalisesti väärin, ja sen takia voidaan väittää, että ne jotka epäonnistuvat ovat samalla aikaa myös epämoraalisia. Kirjailijankutsumus on jotain sellaista, joka antaa ihmiselle aikaa ja opettaa häntä tarkastelemaan itseään eri suunnista ja eriväristen lasien läpi. Nämä teekkarit ja heidän elämänasenteensa, jossa yksikään lasku ei voi olla väärin laskettu, perustuu ulkoa opetteluun ja toisten sanomisten papukaijamaiseen toisteluun. Sanoisin, että minun aikanani Kuopion Lyseossa oli aika vähän ihmisiä, joista sittemmin olisi tullut itsenäisiä ja omaperäisiä ajattelijoita. Henkisesti feminiininen ihminen on yliherkkä, turvallisuushakuinen, samanlaistensa seuraan hakeutuva, ei koskaan opettajaa kyseenalaistava, mielistelevä ja pikkuporvarillinen pikkuihminen. Ja näitä Kuopion Lyseosta oli suurin osa. Henkisesti feminiininen ihminen pelkää epäonnistumista, koska siihen hänelle ei koskaan ole annettu oikeutta. Henkisesti feminiininen ihminen on ylineuroottinen, hän analysoi itseään korjattujen kokeiden ja opettajien sanomisten perusteella. Henkisesti feminiinisessä ihmisessä ei ole särmää eikä karismaa, koska hän ei loppujen lopuksi uskalla nousta minkäänlaisen yhteenliittymän johtajaksi. Priimukseksi pääsee helposti. Niitä on joka vuosi erilaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti