Yksinäisin Suomessa
Ulkona sataa vettä,
kuin kreikkalaisten Jumalten kyyneleitä
Ei Dionysoksen vaan Apollon
tälle menetetylle antisankarille
tälle dekadentille sukunsa viimeiselle
vieressä istuva mies haisee hieltä
takki kiiltää pesemättömyydessään
katson lätäköiden heijastukseen
joka näyttää minulle veden ihmeen
vesi joka on täyttänyt tehtävänsä
laskeutumalla minun päälleni
ja kastelemalla minut yltä päältä
kuin veri joka vuotaa käsilleni
tytöt puhuvat kuin armoitetut nymfit
turhaa ja jotain jostain
mitä miesaivo ei ymmärrä
mummo katsoo paheksuvasti
ja nyrpistää naamaansa
miehelle joka kaivaa muniaan
kissa naukuu häkissä
niin kuin se on
nautinnonhaluinen pieni peto
kuin minä viinin jälkeen
bussikuskilla on hyvä rusketus
ja erottuvat piirteet
kuin miespuolinen Josephine Baker
Keski-Afrikan savanneilta
linja-auto tyhjenee
ja minä jään
viimeinen pysäkki
ja disembarkment
kaduilla kävijät yksinäisiä
kuin sähköjohdolla vaappuva lintu
jolla on vielä siivet
joilla se voi lähteä täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti