Nykypäivänä sosiaalinen media on muuttunut mittariksi siitä, minkä arvoinen ihmisyksilö on. Tämä systeemi toimii samaan tapaan kuin sellainen äänestäminen, jonka mukaan äänestetään sellaista ehdokasta, jonka oletetaan varmasti menevän läpi. Eli tavallinen ihminen ja sosiaalisen median käyttäjä toimii siten, että muiden osoittama kiinnostus nostaa myös heidän kiinnostustaan jotain näkyvässä asemassa toimivaa sosiaalisen median käyttäjää kohtaan. Nämä ihmiset voivat kirjoittaa sosiaaliseen mediaan vaikkapa: ”Kävin kakalla”, ja he saavat siitä huolimatta satoja tai tuhansia tykkäyksiä sen takia, koska he ovat aiemminkin saaneet huomiota ja suosiota päivityksillään. Sosiaalisen median suosio näkyy nykyään suorassa suhteessa myös politiikan kohdalla. Jos on suosiota sosiaalisessa mediassa, niin on suorassa suhteessa paremmat mahdollisuudet pärjätä vaikka kansallisissa vaaleissa kuin silloin, jos olisi sosiaalisessa mediassa näkymättömämpi ihminen. Lukion rehtori puhui ylioppilasjuhlissani verkostoitumisen merkityksestä lukion jälkeen. Monet ihmiset ovat ottaneet tällaisen verkostoitumisen itseisarvoisena asiana, jonka myötä tällainen ihminen haluaa kontakteja sen takia, koska hän voi myöhemmin hyötyä tällaisista ihmisistä. Nykypäivänä on selvää, koska ihmiset ovat tulleet riippuvaiseksi sosiaalisesta mediasta ja sen muodosta siinä mielessä, että tykkäykset ja myönteiset kommentit kiinnostavat, niin ihmisarvoa määrittää suosio sosiaalisessa mediassa. Vaikka epäsuositumpi ihminen kirjoittaisi sosiaaliseen mediaan säkeitä Shakespearen tyyliin saa suositumman ihmisen kakalla käymisestä kertova viesti suurempaa suosiota tavallisten ihmisten piirissä. Minä en paina tykkäysnappia esimerkiksi Facebookissa vain sen perusteella, koska joku ihminen vaikuttaa suositulta sosiaalisessa mediassa. Pikemminkin näiden kansansuosikkien pitäisi päivityksissään miettiä sitä tilannetta, jos yksikään ihminen ei painaisi tykkäystä heidän kohdallaan. Oli hyvin kuvaavaa tähän liittyen, kun eräs tietystä vähäpätöisestä asiasta tunnettu nainen, jolla on yli kaksi tuhatta kaveria facebookissa, ilmoitti tulevansa erääseen Suomen kaupunkiin ja kysyi majapaikkaa. Yllättäen kukaan kavereista ei ollut halukas majoittamaan häntä, ja suurin osa suositti hänelle omena-hotellia. Tässä tuli esiin se, että kuka hyvänsä voi saada näkyvyydellä ja löyhästi kontakteihin suhtautuvalla mielellä tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa. Poliitikolle suosio sosiaalisessa mediassa on tae suosiosta muualla. Ihmettelen kuitenkin monen ihmisen tapaa arvostaa ihmisiä heidän asemansa perusteella. Olisi tosi hauskaa elää yhteiskunnassa, missä ihmiset eivät tuijottaisi asemaa, vaan he arvostaisivat ihmisiä heidän omien ominaisuuksiensa perusteella. Tavallinen ihminen ajattelee, että asema on osoitus siitä, että tällaista ihmistä pitää arvostaa ja seurata hänen tekemisiään tiuhemmalla verkolla. Minulle pikemminkin asema herättää aina ajatuksen siitä, että niihin päästään monesti sellaisten ominaisuuksien avulla, joihin ei esimerkiksi useasti kuulu vaikkapa älykkyyttä tai muita korkeita inhimillisiä lahjoja.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti