Ei ole aikaa kuolla
Kuolo, sinä syvä uhka
en vain tunne sinua
ei vielä leviä tuhka
kuin muukalaisen keveä luhta
en vielä anna minua
enkä yhä muistuta minä pirua
olet ollut luonani aina
luhnustellut mukanani
painellut selkää tukalasti
kuin kadotettu kaima
kuin loppuun käytetty laina
aina seissyt takanani
kuin suunta suuri
en ole vielä valmis
avautuu vielä reitti uusi
näet vielä avautuvan kuusi
on paljon tehtävää
punnerrusta suurta
monta uutta nähtävää
kaivaa esiin montaa juurta
tuoksua haistella raikasta tuulta
aika meidät laittaa sisäkkäin
ja sitten joskus yhä
monesti vielä peräkkäin
nousee esiin pohjan ryhä
kuin lopullinen, kadotettu pyhä
ei ole aikaa kuolemalle
vartalosi kuumalle nuolemalle
loppuu elo vasta sitten
kun lopulta tulevan edestä kitken
mutta se aika ole vielä
voimme löytää toisemme siellä
missä kuolemattomat kokoontuvat
ja heikot raukat joukosta jakaantuvat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti