Sivistyksestä, välinpitämättömyydestä, tyhmyydestä ja pahuudesta

Välinpitämättömyys tarkoittaa huolehtimattomuutta ja voidaan sanoa sen tarkoittavan myös sivistyksen puuttumista. Sivistyksellä on tarkoitus vähentää välinpitämättömyyden valtaa ihmisten keskuudessa. Voidaan sanoa myös, että tyhmyys ja pahuuskin ovat välinpitämättömyyden johdannaisia, vaikka tyhmyys tarkoittaa tiedostamatonta välinpitämättömyyttä ja pahuus monessa mielessä usein voluntaarista eli tahdosta riippuvaista välinpitämättömyyttä. Voidaan sanoa esimerkiksi että huonot tavat johtuvat monesti välinpitämättömyydestä. Mielestäni huonoja tapoja ei voida yleistää minkään tietyn ihmisryhmän tai tietyllä alueella asuvien ihmisten ominaisuudeksi. Välinpitämättömyyttä ja sen johdannaisia löytyy varmasti kaikkialta kuin vain jostain. Olen omaksunut elämänasenteen, jonka myötä ihmisen on itse kannettava huolta siitä, että ei ole välinpitämätön ja siinä ei mitään menetäkään, jos on kohtelias, avulias ja diplomaattinen silloinkin kun kaikki toiset ihmiset eivät sitä ole. Monesti ihmisten huonoja tapoja ja tottumuksia ei voi muuttaa kuin kosmeettisesti, joten sivistyneen ihmisen on pidettävä huolta siitä, että kenenkään ei tarvitse kohdata tällaiselta yksilöltä välinpitämätöntä toimintaa ja käytöstä. Mielestäni olen perinyt ominaisuuksiani etenkin äidin suvulta, jossa vielä äitiäni edeltävässä polvessa oli vanhan ajan herrasmiehiä. Noblesse oblige, siitä huolimatta vaikka kuuluisi sukuun ”vain” äidin kautta. Hain vuosia sitten ulkoministeriön diplomaattikouluun mutten päässyt edes ensimmäiseen vaiheeseen. Hyvä diplomaatti minusta olisi kuitenkin tullut. Kreikan seitsemään viisaaseen kuulunut Bias oli sitä mieltä että suurin osa ihmisistä on luonteeltaan pahoja, ja että valta turmelee. Olen huomannut tämän rippikoulussa, kun minun tapaani yksinäinen poika sai yllättäen urheiluleikkiin parin, ja sitten kun hakeuduin heidän luokseen sanoi yksinäinen poika vallantunteen pompöösittämänä että ”hae vaan itse oma paris”. Tämä on osoitus siitä, että kaikki yksinään olevat ihmiset eivät ole välttämättä introverttejä ja sen takia miettiväisempiä asioiden suhteen, vaan voivat epätoivoisesti toivoa, että joku hyväksyisi heidät ja olisivat sen takia sisäpiirissä, aivan kuten tuo poika. Miten ihmisten pahuus ja toisaalta pikkuihmismäisyys ilmenee käy esiin siitä, että suurin osa ihmisistä ei tee elämässään minkäänlaista uniikkia työn tulosta, esimerkiksi ajattelu ei suurimmalta osalta suju. Minäkin kirjoitan tätä blogia pelkästään omien ajatusteni kehittämiseksi ja selventämiseksi enkä sen takia, että minä haluaisin arvostella tai miellyttää joitain ihmisiä. Jos ihmiset alkaisivat arvostaa syvällisyyttä, lisäisi se varmasti sivistyksen määrää ja samalla vähentäisi välinpitämättömyyttä. Mutta rahvas ja massat lyövät aina vyön alle ja keskittyvät epäolennaisuuksiin. Minä ihmettelen näitä kommentaariaatin jäseniä ja heidän tiedottomia manipuloitaviaan, koska he haluavat jauhaa toisten ihmisten asioista ja toisten ihmisten ajattelusta, ilman että he toisivat muiden ihmisten keskuuteen singulaaria oman ajattelun tuotteista tulevaa materiaalia. Jos jonkun yksityinen ajattelu ei miellytä, tulisi siihen vastata omien ajatustensa kehittämisellä, eikä etenkään ad hominem-argumenteilla, jotka ovat yleisiä etenkin nuorten ja kehittymättömien ihmisten keskellä. Tyhmyys on asia, joka poistuu ihmisten keskuudesta ohjaamisella ja ymmärtämisellä. Pahuus ei varmaan poistu suurimmasta osasta ihmisiä koskaan. Välinpitämättömyyden poistamisella voitaisiin kuitenkin helpottaa sitä, ettei ihmisten tarvitsisi koskaan tulla epäinhimillisesti ja kovasti kohdelluiksi. Itsetuntemuksesta on sanottava, että se tulee etenkin yksin olemisen ja itsen kuuntelun ja sivistävien aktiviteettien harrastamisen kautta. Itsetuntemus tarkoittaa sitä, että tajuaa mikä on itselle hyväksi ja mistä tulee kieltäytyä. Itsetuntemus ja henkinen kasvu myös tavan mukaan johtaa siihen, että ihminen näkee itsensä ja toisten ihmisten rajat, jonka myötä esimerkiksi emotionaalisesti epävakaan ihmisen kohtaaminen ei aiheuta samanlaisia reaktioita kuin silloin, kun oman minän ja toisten välinen ero ei ole selkeä, ja tuolloin kehittymättömämpi ihminen voisi olla alttiimpi reagoimaan aggressiivisesti ja impulsiivisesti toisiin ihmisiin. Eli on erotettava oma ja toisten elämä ja tajuttava se, ettei ihmisiin voi vaikuttaa eikä heihin tulekaan yrittää vaikuttaa, sillä tällainen vaikutteellisuus tarkoittaa monesti sitä, että ihmisten valtatasapaino ei ole tasaisessa suhteessa. Ihminen voi vaikuttaa vaan omaan toimintaansa ja ajatteluunsa ja sen takia tärkeintä on pitää oma maali puhtaana, eikä yrittää kontrolloida, säädellä ja määrätä toisia ihmisiä toimimaan ja tekemään niin kuin itse haluaisi. Tällainen asenne antaa ihmisille myös paljon vapautta ja jotta sen voisi ottaa vastaan, tulee olla jossakin määrin kehittynyt itsetuntemuksen ja sivistyneisyyden aloilla.

Suomalaisen filosofian kolmannesta tiestä

Suomalaista filosofiaa on 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa vallinneet kaksi merkityspiirteiltään erilaista ryhmittymää, jotka ovat saaneet jossain mielessä seuraajia ja näkyneet mediassa varsin erilaisilla tavoilla. Ensimmäinen näistä ryhmittymistä on konventionaalisempi ja sisäisiltä piirteiltään sellainen suuntaus, johon suurin osa suomalaisista filosofiaa opiskelleista ja jatko-opintoihin edenneistä on kallistunut. Se on kuiva ja tylsä akateeminen filosofia, jota luonnehtii omanlaisissaan pienissä älyllisissä piireissä ryvettyneet opettajat ja professorit, jotka eivät halua filosofialla mitään muuttaa, eivätkä halua myöskään että filosofia muuttuisi. He kirjoittelevat huvista ja uralla etenemisen mahdollisuuksista erilaisia kuivia ja tylsiä opinnäytetöitä ja pätevöitymisiä, jotka on tarkoitettukin pysymään pienten piirien ja pienellä kategorialla määriteltyjen yhteyksien sisällä ja niissä ei suinkaan suuntauduta monestikaan ulospäin, vaan esimerkiksi jonkin mahdollisesti satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten yksityiseen ajatteluun ja heidän intellektuaaliseen hengitykseensä, joka ei monissa tapauksissa haise kovin hyvältä. Tämän akatemiafilosofian ihmiset nauttivat tulkintojen, analyysien ja reseptioiden tekemisestä toisten ajattelun päälle, ja monesti he voivat kilpailla siinä, millainen tulkinta on oikeanlainen jonkun toisen ihmisen ajattelusta. On mielestäni käsittämättömän tylsää, päätöntä ja myös väärää kilpailla reseptioilla toisten ajattelusta. Mielestäni filosofin tulisi pyrkiä tuomaan esiin omaa ajatteluaan ja omia käsitteitään, eikä jumiutua toisten ajatteluun, koska mielestäni toisten ajattelusta ajatteleminen ei suoranaisessa mielessä ole minkäänlaista ajattelua. Mutta monet voivat luoda uransa akateemisena filosofina sanomatta mitään omasta ajattelustaan ja tällaisia ovat monessa tapauksessa etenkin naispuoliset filosofit, joka voi mielestäni olla jopa kategorinen mahdottomuus itsessään. Kuitenkin naispuoliset akatemian filosofit suosivat omanlaistaan kommentoivaa mussutusta toisten ajattelusta, ja sen takia naispuolisten filosofian opiskelijoiden mutta etenkin sellaisten, jotka myöhemmin jatkavat jatko-opintoihin on noussut massiivisella tavalla. Varmaan naisen luontoon kuuluu toisten ihmisten ajatusten kommentointi ja analysointi lahjakkaallakin tavalla, ja silloin omaa ajattelua ei monestikaan synny. Filosofiaan tulisi mielestäni suhtautua enemmänkin nominalistisella kuin realistisella tavalla, koska ei ole kenenkään syy, mihin aikaan hän on maailmanhistoriassa syntynyt, eli emme ole nykyajassa millään tavalla heikommassa asemassa menneeseen ja menneisiin ajattelijoihin nähden vaikka olemmekin syntyneet myöhemmässä ajassa. Sen takia mielestäni esimerkiksi toisten filosofien ajatteluun perehtyminen tulisikin suorittaa vasta sitten, kun oman ajattelun perustavimmat rakenteet ja käsitteet on luotu. Myös filosofian tulisi olla etenkin dialogista ja osallistuvaa, eli sen avulla pitäisi voida muuttaa myös ympäröivää yhteiskuntaa. Akatemian filosofit eivät siihen pyri ja he mielellään seurustelevatkin vain pienen piirin sisällä, jossa monesti on lähinnä sellaisia henkilöitä, jotka ovat samalla tavalla koulutettuja ja samoista piireistä peräisin. Tällaisella akateemisen filosofin seurueen jäsenenä olemisella ei tehdä muuta kuin ollaan itsetärkeitä ja pyritään toisten ihmisten peräpäiden nuoleskelulla parantamaan itselle tulevia työllistymis ja ansaitsemismahdollisuuksia. Tavallisempaa kuin kapinointi on edelleenkin se, että jossain instituutiossa opiskelevat ihmiset alkavat matkimaan opettajiaan ja mahdollisesti jopa kirjoittamaan turhempaa turhempia kommentaareja omien sattumanvaraisesti valikoituneiden opettajiensa ja akateemisten filosofian omasta ”ajattelusta”. Mihin pyritään sillä, kun kirjoitetaan filosofinen artikkeli tai essee? Voidaanko sillä yleensäkin pyrkiä johonkin? Mielestäni filosofialla tulisi pyrkiä siihen, että mahdollisimman suuri määrä ja kategorisesti leveä joukko lukisi tällaisia kirjoituksia ja voisi saada niistä jotain. On selvää, että akatemian filosofia ei missään nimessä tällaiseen pyri eikä se koskaan tule siihen pystymäänkään. Akatemian filosofialla ei ole muuta tarkoitusta kuin institutionaalinen ja historiallisella tiedon säilytyksen velvoitteella värittynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa pieni piiri ihmisiä jakelee lippusiaan ja lappusiaan toisilleen ja saavat siitä samalla vielä valtion kustantaman elätyksen. Mielestäni akatemian filosofian lisäksi Suomessa on toinenkin siitä poikkeava ryhmittymä, joka alkoi sen myötä, kun yhtä filosofian nousevaa tähteä ei palkittu populaarisista ja paisuneella itsetunnolla töherretyistä törkeyksistään korkealla akateemisella viralla. Tämä sirkusfilosofiaksi kutsumani suuntaus keskittyy etenkin Esa Saarisen ja hänen oppilaidensa ympärille. Tämä filosofia pyrkii antamaan filosofiasta kiinnostuneelle ihmiselle jotain sellaista, mitä hän voisi jostain ja tässä kohdin etenkin filosofiasta hakea. Kuitenkin tämän suuntauksen piirissä olevat ihmiset ovat akatemiafilosofian ohessa pienen ja helposti määriteltävän kategorian sisällä. Samalla kun akatemian filosofit puskevat valtion tarjoamalla jonkun pieneksikin määrittelemällä ansiolla, on Saarisen sirkus sellainen suuntaus, jossa pyritään etenkin ansaitsemaan ja mitä kauheinta, ansaitsemaan sillä, että filosofia kaupallistetaan ennen kuin se annetaan ihmisille heidän haluamassaan muodossa. Mielestäni on selvää, että samalla kun filosofian pitää olla dialogista ja osallistuvaa, ja samalla kun filosofia pyritään jalkauttamaan ihmisten joukkoon, on filosofian klassisesta perinteestä pidettävä kiinni. Perinnettä ei voida määritellä sen kautta kuinka mediaseksikkäitä joidenkin perinteen filosofien ajattelu on esimerkiksi joidenkin pienen kategorian sisäisten uraihmisten mielestä. Eli filosofian pitää olla kuuntelevaa ja osallistuvaa, mutta toisaalta se ei saa kuitenkaan olla täysin irrallaan filosofian klassisesta perinteestä. Paljon 1900-luvun ja 2000-luvun filosofiasta voitaisiin pyyhkäistä pois tästä jatkumosta toisten filosofiaan suuntautuvana kommentoivana roskana ja huuhaana, mutta toisaalta historiaa ei siitä huolimatta saa unohtaa. Filosofialla on mielestäni ehdottomasti myös mahdollisuuksia jonkinlaiseen selfhelpiin, mutta mielestäni se ei ole niin laaja tila, että sillä pitäisi voida ylläpitää uria. Pahasti ongelmaiset ihmiset tulevat onnellisemmaksi jos menevät psykiatrin puheille kuin sillä, että menisivät esimerkiksi kuuntelemaan pahasti saivartavaa kansandemagogia, Saarisen yhtä tähtioppilasta, Frank Martelaa, joka hallitsee tämän rahan tekemisen alan. Toinen ikävä esimerkki Esa Saarisen tallista on valtionfilosofi ja itse nimittämänsä professori Pekka Himanen, joka tunnetulla tavalla myi filosofin ylpeytensä rahasta valtiolle ja c:n ylioppilaalle Jyrki Kataiselle. Tunnen erään Kataisen entisen avustajan, joka vuosia sitten ylpeili sillä, että tuntee Himasen. Nykypäivän politiikka on sen verran henkisesti keveätä, että yksi filosofi, vaikka olisi Himasta korkemmassa henkisessä kategoriassa, ei pystyisi politiikan nykyistä sokkeloa selvittämään, ja on mielestäni itsetärkeätä ja teeskenteleväistä, jos joku politiikan piirissä oleva kuvittelee sen jotenkin hienoksi, jos on tekemisissä Himasen kaltaisen todellisen älynvälkyttimen kanssa. Akatemiafilosofia siis on salakielellä kirjoitettujen, monesti toisten ajatteluun liittyvien lippusten ja lappusten vaihtamista pienessä piirissä, samalla kun opetusministeriön kautta valtio maksaa viulut, ja Leipää ja sirkushuveja tarjoava Saarisen talli on filosofian näennäistä kansanomaistamista loppujen lopuksi myöskin pienelle piirille, joka tässä tapauksessa määräytyy kapitalismin lakien määrittelemien voittajien ja pärjääjien kautta niihin, jotka ovat rahan mielessä voittajia. Toinen Saarisen talliin verrattava ”ajattelija” on Jari Sarasvuo, jonka kukoistus- ja pärjäämisfilosofia muistuttaa paljon Saarisen tienaamisfilosofiaa. Olisi mukavaa nähdä, mitä Saarinen tarjoaisi kuulijoilleen, jos ne koostuisivat esimerkiksi pohjoissuomalaisista pitkäaikaistyöttömistä. Molemmat Suomen tähänastisista filosofian suuntauksista ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle ja Turkuun. Muualle Suomeen ajautuneet filosofit ovat tavallisesti turhautuneita ja VR:n palveluita aktiivisesti harrastavia ”provinssiin lähetettyjä”, joiden silmät ja tavoitteet on suunnattu tiukasti pääkaupunkiseudulle ja Akatemian korkeimmalle lippusten ja lappusten vaihdolla ja korkeampien ylistämisellä ehtineiden ihmisten suosioon. Molemmat näistä suuntauksista ovat keskittyneet siihen, mitä toiset saman piirin kuuntelijat haluavat kuulla, eli molemmissa pärjäämisen pakko on hyvin keskeinen. Toisaalta samaan aikaan pidetään omia kakaroita ja omaa puolisota oman elämänsä tärkeimpänä asiana. Eli voidaan tiivistelmänä sanoa, että akatemian filosofia on juuttunut perinteeseensä ja sen kommentointiin, samalla kun uudenlaista ajattelua ei edes pyritä kehittämään ja filosofiaa ei pyritä muuttamaan, eikä filosofialla myöskään pyritä muuttamaan mitään. Saarisen sirkusfilosofia taas on pyrkinyt käytännönmukaistamaan filosofiaa, mutta se on loppujen lopuksi kategorisoinut itsensä pienen piirin ajatusten kuvaajaksi ja samalla myös unohtanut filosofin roolin ja filosofian klassisen perinteen roolin siinä, kun ajatellaan sitä miten filosofiaa tulisi käsitellä. Filosofian tulisi olla rakastettu viisas, eikä piika kuten nykyaikaisessa Akatemian filosofiassa. Sen ei myöskään tule olla huora, kuten se on Saarisen sirkusfilosofiassa. On myös selvää, että filosofiaa tulisi voida hyödyllistää politiikan tekemisessä, eikä sitä tulisi alistaa minkäänlaiselle politiikalle.Laaja osallistuminen, etenkin Michele Michelettin käsitteellistämän luovan osallistumisen muodossa on asia, jolla filosofiaa voitaisiin muuttaa ja samalla filosofialla voitaisiin muuttaa jotain.

Tähänastisia käsitteitäni

Kommentaariaatti

Vaikutteellisuus

Tunnustushierarkia

Arvoinstituutio

Monimallisemantiikka

Erottelukapasiteetti

Tuki-instituutio

Asettamiskonstantti

Arvopäämäärä

Vertailukohdallinen symboli

Päämäärien kehitystasot

Strateginen arvontavoittelu

Kokemuksen politiikka

Vaivaavuusarvo

Aikomusnegatiivisuus

Aikomuspositiivisuus

Syväsymboli

Preferenssiautonomia

Sosiaalisen median toinen aste

Vapaus ja vastuu yhtenä käsitteenä

Vapaat, riippumattomat, epävapaat ja manipuloivat ihmiset

Adaptiivinen tulkinta

Joukkopriorisointi

Indeksaalinen tulkinta

Kollektiivinen vastaavuus

Genealoginen defisiittiharha

Ontokratia

Olemisen valta

Ideologinen nautinto

Helppousindeksi

Helppousarvot

Maksimointiavaruus

Sosiaalinen menestysilluusio

Lineaarinen transepookkiharha

Tasapainopiste

Binaarisuusharha

Arvon vaihteluväli

Merkitysvalta

Arvotunne

Performatiivinen rooli

Komplisiteetti

Materiaalinen välttämättömyys

Relatiivisuus, reaktiivisuus ja negaatio politiikassa

Epistemologinen paine

Tiedon murtuminen

Vallankäyttö vallantäyttönä

Elintasoesteetikot

Elintasokulttuuri

Kansannollisvaltio

Muodollinen idealismi

Muodoton idealismi

Henkinen evoluutio

Henkinen devoluutio

Henkinen revoluutio

Olemuksellinen eteneminen

Subjektiivinen mielipidekoneisto

Laskelmointihäpeä

Valvonta-aika

Valtailluusio

Merkitysasema

Kehittyneet vähemmistöt

Kehittyvät vähemmistöt

Elintason noususta seuranneet ensimmäisen polven yliopistossa koulutetut piereskelevät feministiharput

Mitä on vapaa ajattelu, jota harrastan

Minä katson vapaan ajattelun olevan ajattelua, joka on vapaata vaikuttimista ja omakohtaisista edun pyrkeistä. Vapaa ajattelu on etenkin ajattelua puhtaimmillaan, silloin kun siitä on Arthur Schopenhauerin ilmaisemalla tavalla poistettu tahdonmukaisuudet, eli ajattelu ei todellakaan pyri minkäänlaiseen tahdon määrittämään päämäärään tai konkreettiseen tavoitteeseen, joka tulisi ennen ajattelua. Ajattelu on silloin vapaata, kun ihminen on poistanut mielestään tavoitteellisuuden eli toisin sanoen minäkeskeisyyden. Ajattelu on aina asia- eikä ihmiskeskeistä, koska se ei liity tahdollisuuteen, joka on aina ihmiskeskeistä. Tarkoituksena vapaalle ajattelulle on se, ettei se tuo hyötyä varsinaisessa mielessä, eikä ainakaan hyötyä itse ajattelun harrastajalle. Monessa tapauksessa ajattelua rajoitetaan valtion tai uskonnon toimesta, ja silloin vapaalle ajattelijalle voi koitua ajattelusta etenkin haittaa hyödyn sijasta. Uskollisuus omalle ajattelulle on etenkin noiden esteiden ja uhkien kohtaamista, koska jos niitä ei kohdattaisi, jouduttaisiin silloin ajattelusta luopumaan. Nykypäivänä ajattelu voidaan suunnata myös sellaisiin kohteisiin, jotka rajoittavat sitä, koska ajattelua voidaan lähestyä myös metatasolta. Eli toisten ihmisten ajattelun lähtökohtia voidaan parantaa, jos vähennetään esimerkiksi uskonnosta, valtiosta tai muusta vakaumuksesta tulevia rajoitteita toisten ajattelulle. Tässä mielessä tällä hetkellä tulisi kiinnittää huomio etenkin valkovenäläisiin yksinvaltaisen Lukashenkan diktatuurin alla, ja maastaan pakoon pyrkiviin länsimaalaistuneisiin ja siksi uuden valtaregiimin tuohtumuksen alle jääneisiin afgaaneihin. Tässä mielessä etenkin NATO.n ja YK:n tulisi olla tällaisia välineitä, joilla ihmisten vapautta ajatteluun voitaisiin koko ajan ympäri maailmaa lisätä. Myös absoluuttisen köyhyyden poistamiseen liittyvät menetelmät Martha Nussbaumin ja Amartya Senin näyttämien toimintamahdollisuuksien lisäämisen periaatteiden mukaisesti, edistävät sitä, että ihmiset saisivat opiskella kaikkialla päin maailmaa ja tulla vähitellen vapaammiksi ja riippumattomammiksi ajattelijoiksi. Myös Peter Singerin utilitarismi on myös yksi vaihtoehto köyhyyden ongelmien tarkastelussa. Singer on mielestäni suorempi ajattelija kuin Nussbaum ja Sen – hän antaisi varmasti paitansakin päältä köyhien hyväksi. Ajattelu on virheellistä silloin, jos sillä pyritään sekundääriseen päämäärään. Kuitenkin tässä voidaan havaita jonkinlaisia epäjatkuvuuksia. Mielestäni esimerkiksi ylimääräistä teknologian kehittymistä on voitava vapaalla ajattelulla hidastaa ja ehkäistä, ja siinä voidaan pyrkiä yksimääräisesti siihen, että teknologiakeskeinen ajattelu yhteiskunnassa loppuisi tai ainakin vähentyisi. Kuitenkin tällainen tavoite on niin sanottu suuremman luokan tavoite, eikä esimerkiksi sellainen omanvoitonpyyteen tavoite, jossa esimerkiksi kirjoituksen julkaisemisesta haluttaisiin saada 200 euron sijaan vaikkapa 1000 euroa. Kuitenkin tavoitteellisuus ei kuulu vapaaseen ajatteluun, vaan siihen kuuluu etenkin eettisen kompassin mukaiset pyrkimykset, joissa oma toiminta hyväksytetään filosofisella etiikalla, jonka avulla voidaan havaita se, onko pyrkimys yleinen ja kunnioitettava vai erityinen ja halveksittava. Ajattelu on asioiden luonnetta havainnoivaa päättelyä, eli voidaan sanoa, että vapaa ajattelu on sellaista ajattelua, joka havainnoi asioiden luonnetta vapaasti esimerkiksi ilman institutionaalisia liitteitä, pidikkeitä tai vahventeita. Tällöin ajattelun tulee tapahtua ilman jonkin instituution vaikutusta siinä mielessä, että se voisi ohjailla sitä muotoa, minkä ajattelu sen alaisena saa. Esimerkiksi voidaan katsoa, että vapaa markkinatalous on sen edistämän ja edustaman vapauden takia paras mahdollinen talousjärjestelmä yhteiskunnassa, mutta kuitenkin ajattelun ei tulisi olla liitteessä ja alistussuhteessa esimerkiksi jonkinlaiseen taloudellisen hyötymisen tarkoituksessa ylläpidettyyn yhteenliittymään ja yhtiöön. Ei esimerkiksi voida pitää ajattelua kovinkaan vapaana, jos ihminen voisi siitä suoraan rahallisesti hyötyä, ja tässä nähdään sen asian hulluus, miten Suomen ”valtionfilosofi” Pekka Himanen myi sielunsa Kataisen, c:n ylioppilaan, hallituksen edustamalle Suomen valtiolle rahasta. Samanlainen omanvoitonpyyde määrittelee myös Himasen opettajaa, jääkaappimagneettifilosofi Esa Saarista, joka lepertelisi ”filosofiaansa” vaikka pää alaspäin käsillä seisoen, jos hänen naispuolisista yritysihmisistä ja teekkareista korostuvat kuulijansa niin haluaisivat. Hän on lanseerannut Jari Sarasvuon ohella jonkinlaisen köykäisistä neologismeista koostuvan kukoistusfilosofiansa, jonka parissa kunnolliset vapaa-ajattelijat voisivat vain vääntää katkeraa itkua – voidaanko filosofia näin alistaa oman voiton halun ja narsismin välineeksi?

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Tiedon murtuminen

Teknologinen kehittyminen johtaa maailmassa massiiviseen resurssien suuntaamiseen jatkuvan kehityksen takaamista johtaviin keinoihin. Voidaan helposti nähdä, että tällä kehittymisellä ihminen vähitellen korvaa oman itsensä toimijana ja kehittäjänä. Teknologisen kehityksen pääpointtina voidaan nähdä keinotekoisen tekoälyn kehittämisen, jonka myötä ihmisten merkitys maan päällä vähenisi huomattavalla tavalla. Jo nykyään koviin tieteisiin suunnataan massiivisia tutkimusmäärärahoja verrattuna siihen, kuinka paljon ihmistieteitä ja yleensä henkisiä periaatteita käsittelevät tieteen alat saavat. Voidaan siis tehdä ero sellaisten tieteen alojen välillä, jotka auttavat teknologian edistämisessä ja sellaisten, jotka antavat ihmisille esimerkiksi etiikan tai historian keinoin tulevia ohjeita elämisen muodon määrittelemisessä. Kun painopiste on teknologiassa, eivät ihmiset lopulta enää osaa ajatella eettisesti tai historiallisesti, ja yleisesti voidaan sanoa, että koko filosofia saa tässä kehityksessä roolia pelkästään kaikenlaisena kukoistus- ja menestys-selfhelppinä, jossa filosofia on tainnutettu olemaan markkinatalouden voimien ja yhteiskunnan materiaalisen kehityksen keppihevosena ja piikatyttönä. Näitä valistuksen aloja harrastavat nykypäivänä Suomessa etenkin Jari Sarasvuo ja Esa Saarinen ja hänen tallinsa, johon kuuluu puhevikainen kansandemagogi Frank Martela ja rahaa arvon mittana käyttävä ”valtionfilosofi” Pekka Himanen. Minä luotan siihen, että tällainen yksisuuntaisuus ja yhden mallin mukaan tehtävä ajattelu ja arvojen määrittäminen ei voi jatkua kauaa, ja ihmiset tulevat lopulta tilanteeseen, jossa monet ihmisistä alkavat ajattelemaan eri tavalla, ja tällöin ihmiset voivat löytää tyydytystä erilaisista elämän- ja maailmankatsomuksista, jotka tarjoavat tällä tavalla jotain perusteellisempaa materiaalisen ja teknisen tyydytyksen sijaan. Tätä muutosta ihmisten asennoitumisessa voidaan kuvata tiedon murtumiseksi, jossa ihmiset alkavat kyseenalaistamaan sen, onko tuollainen tiedon hyödyntäminen hyväksi, ja voidaanko ihmisiä aidosti tulkita voivan korvata koneilla. Koneiden valtaa korostavat teknokraatit ovat viemässä ihmisiä yksioikoiseen arvoajatteluun, jossa vasemmistolaiset haluavat moninkertaistaa esimerkiksi byrokratian teknologian kehittämisellä. Vasemmistolaiset haluavat nimenomaan sopeuttaa ihmistä, ja sopeuttamisella he pyrkivät siihen, että kaikki ihmiset hyväksyisivät kaikki teknologiset edistysaskeleet annettuina ja itsestäänselvinä. Vastustusasenne tässä tilanteessa on tärkeää, koska vain se voi antaa ihmisille muuta ajateltavaa teknologian sijasta. Jonkinlainen ihmisyyden kova ydin tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan, ja ihmiset alkavat taas suhtautua oikealla tavalla liialliseen helppouteen, kaiken kädelläolevuuteen teknologian avulla ja ihmisten massaorjuuttamiseen mielen mataloivalla televisio- ja internetviihteellä. Saksalaisessa elokuvassa Free Rainer – dein Fernseher lügt joukko mielen mataloimiseen kyllästyneitä ihmisiä alkoivat manipuloimaan television katsojalukuja siten, että saisivat ihmiset katsomaan vain henkisesti korkealla tasolla olevia ohjelmia ja elokuvia tai luopumaan kokonaan televisiosta tyhmien tissi- ja viihdeohjelmien avulla. Tuollainen todellisuus voi tulla todeksi, koska ihmiset voivat kasvaa ja sen takia esimerkiksi suomalainen peruskoulu-uudistus vie ihmisiä taaksepäin, koska ei henkisesti korkealla tasolla olevia oppilaita voida pakottaa olemaan samassa koulussa sellaisten nuorten kanssa, jotka eivät tee siellä muuta kuin nahjustelevat ja kiusaavat muita. Tiedon murtuminen johtaa siihen, että elämänkatsomukset tulevat entistä tärkeämpään rooliin ja teknokraatit voidaan hirteenlaittamisen sijaan vaan asettaa jonkinlaiselle uudelleenkoulutusleirille. Tällöin voimavarat esimerkiksi tutkimuksessa tulisi ohjata siihen, että mahdollisimman monenlaisia ajatustapoja katsalteltaisiin yhteiskunnassa ja ei annettaisi yhdelle teknokraattien korostamalle monomaaniselle ja ihmiselle lopullisen vaaralliselle maailmankatsomukselle niin suurta valtaa, kuin mihin teknokraatit olisivat ihmisiä köyttämässä. Ihmisten tulisi tehdä sellaista työtä, jonka lopputuloksen he voisivat nähdä, ja tässä mielessä Pentti Linkolan ajatusten esiintuominen ei olisi mielestäni lainkaan huono keino. Ihmisten tulisi arvostaa enemmän Buddhaa, Immanuel Kantia ja Friedrich Nietzscheä kuin Bill Gatesia, Steve Jobia ja Elon Muskia. Lapset tulisi teknologiaan totuttamisen sijaan johtaamaan koulussa jo varhaisilla asteilla erilaisten ajatusmaailmojen sisälle, niin etteivät he alkaisi arvostamaan pelkästään ”appeja” maailman tärkeimpänä asiana, vaan esimerkiksi Kantin kategorista imperatiivia tai Nietzschen perspektivismiä maailman korkeimpien ajattelijoiden vapaan ja riippumattoman ajattelun, teknologian kehittämistä suuremman aktiviteetin, tuloksina.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Ambivalentista seksuaalisuudesta

Olen monesti miettinyt seksuaalisuuteni kautta paikkaani maailmassa. Nyt olen huomannut selkeitä johtumia ja tapahtumaketjuja, jotka ovat määritelleet sitä tapaa, miten näen sukupuolten välisen vuorovaikutuksen ihmisten keskellä. Olen huomannut sen, että sellaisten ihmisten, jotka määrittelevät sukupuolisia rooleja seksuaalisessa mielessä, eivät monestikaan ole kovinkaan kiinnostavia ihmisiä ja samalla kun he rajoittavat toisten ihmisten asemia ja mahdollisia rooleja, vievät he myös itseltään mahdollisuuden nähdä sukupuolten välinen vuorovaikutus ja ominaisuuksien välinen ambiguiteetti monimuotoisemmalla tavalla. Ala-asteikäisenä en suostunut sitomaan itseäni yhteenkään saman luokan tyttöön, kun pieniä viriäviä alkeita seksuaalisuutensa muodosta tajunneet luokan kovat pojat sitä jokaiselta pojalta tiedustelivat. Varhaisteininä koin jonkinlaisia eroottisia tuntemuksia suhteessa luokkani kauniisiin poikiin, vaikka tämä aavistelu ei kuitenkaan milloinkaan yltänyt tekojen asteelle. Monesti vain heränneissä seksuaalisissa mielikuvissa naisen paikan ottikin luokan kaunis poika. Olen myöhemmin tajunnut, että tällainen ajattelu johtui siitä, etten ollut missään vaiheessa tavanomainen ja Cindy Crawfordin ja Pamela Anderssonin kuvilla huoneensa seinät pinnoittanut kuolaava ja siksi epävarma teinipoika. Suuren osan yläasteesta ja lukiosta olin yksin ja täysin omasta päätöksestä, esimerkiksi tytöt olisivat olleet halukkaita tekemään tuttavuutta, mutta olin omaksunut jonkinlaisen nietzscheläisen ja weiningerilaisen välinpitämättömyyden filosofian opintojen seurauksena jo sillä iällä. Tämän jälkeen tuo päätös tuntui hyvältä: olin välttänyt liialliset ja vähäpätöiset sosiaaliset linkittäytymiset ja sain esimerkiksi yliopiston alussa olla rauhassa aikoja ulkomailla. Monet minusta kiinnostuneet tytöt pahoittivat sydänjuuriaan myöten mielensä siitä, kun jätin heidät tuolloin syvempää huomiota vaille. Minulla ei ole heille muuta sanottavaa kuin että kaikki eivät suhtaudu samalla tavalla joihinkin porvarillisiin virstanpylväisiin, kuten siihen, että jokaisellla pitäisi lukioiässä olla seurustelukumppani, jota ajatusta olen itse asiassa aina vastustanut. Kirjoitin filosofiasta laudaturin miltei täysillä pisteillä, ja luulen jonkinlaisen naisiin suhtautuvan epäluuloisuuden olleen mahdollistamassa tätä. Sittemmin yliopistoiässä tuli harrastettua tiettyjä lyhyitä suhteita, jotka monesti jäivät ensimmäiseen kertaan molemminpuolisen pettymisen ja itselläni siitä seuranneen itseinhon seurauksena. Olen myöhemmin huomannut, että minulla ei oikeastaan ole samanlaisia normiheteron pidikkeitä käyttäytymisessä ja puheessa, jotka luonnehtivat kaikenlaista suorien ihmisten toimintaa. Voin olla kiinnostunut sellaisista asioista, jotka eivät suoranaisesti liity muniaan tuijottavien normiheteroiden rajoittuneen kiinnostuksen kohteisiin. Tästä huolimatta minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tarvetta yhtyä miespuolisten ihmisten kanssa, vaikka on sanottava, että viehätyn edelleen molempiin sukupuoliin kuuluvista ominaisuuksista, olen esimerkiksi huomannut, että isoäitini, joka piti isoisääni tossun alla miltei seitsemänkymmentä vuotta, on tullut minulle jonkinlaiseksi esikuvaksi naiseudesta. Voin varmaan jossakin mielessä olla samanlainen repsukka ja naisen ohjausta haluava kuin millainen suuresti ihailemani aatelinen ja humanistisesti sivistynyt isoisäni oli. Isoäitini oli todellinen voimanpesä ja primus motor, ja mielestäni varhainen osoitus siitä, että voimatasapaino ja ominaisuudet ovat voineet vaihdella sukupuolten välillä jo tuollaisessa viisikymmentäluvulla alkaneessa liitossa. Sittemmin monen syyn takia lihottuani ja ulkonäön muututtua olen tullut onnelliseksi siitä, etten enää herätä pintapuolista huomiota pelkän ulkonäköni takia, ovathan varmaan puoli osaa Suomen kansasta ylipainoisia ja siten joidenkin pintapuolisten hepsankeikkojen mukaan vastenmielisen näköisiä. Mielestäni on rikkaus, jos ihminen voi viehättyä eroottisessa mielessä molempiin sukupuoliin liittyvistä piirteistä, vaikka sitten olisikin mieltynyt seksuaalisessa mielessä vain toisesta sukupuolesta. Mielestäni sukupuolten välisiä rooleja tulisi käsitellä avoimemmin kuin miten tänä päivänä on tehty. Vaikka en nykypäivänä mielelläni korosta Otto Weiningerin olleen joskus filosofinen esikuvani, niin jo hän kirjoitti siitä, että maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole liitteessä pelkästään materiaaliseen sukupuoleen, vaan tuo erotus voi monesti olla etenkin henkinen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvä. Tässä mielessä on hyväksyttävä suorasti asioihin suhtautuvat ronskit naiset ja toisaalta pidättyväiset ja diplomaattiset miehet. Persoonalliset ominaisuudet ovat jotain, mitä ei tulisi sotkea pelkästään sukupuolisiin rooliolettamuksiin.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Runo

 Yksinäisin Suomessa

Ulkona sataa vettä,

kuin kreikkalaisten Jumalten kyyneleitä

Ei Dionysoksen vaan Apollon

tälle menetetylle antisankarille

tälle dekadentille sukunsa viimeiselle

vieressä istuva mies haisee hieltä

takki kiiltää pesemättömyydessään

katson lätäköiden heijastukseen

joka näyttää minulle veden ihmeen

vesi joka on täyttänyt tehtävänsä

laskeutumalla minun päälleni

ja kastelemalla minut yltä päältä

kuin veri joka vuotaa käsilleni

tytöt puhuvat kuin armoitetut nymfit

turhaa ja jotain jostain

mitä miesaivo ei ymmärrä

mummo katsoo paheksuvasti

ja nyrpistää naamaansa

miehelle joka kaivaa muniaan

kissa naukuu häkissä

niin kuin se on

nautinnonhaluinen pieni peto

kuin minä viinin jälkeen

bussikuskilla on hyvä rusketus

ja erottuvat piirteet

kuin miespuolinen Josephine Baker

Keski-Afrikan savanneilta

linja-auto tyhjenee

ja minä jään

viimeinen pysäkki

ja disembarkment

kaduilla kävijät yksinäisiä

kuin sähköjohdolla vaappuva lintu

jolla on vielä siivet

joilla se voi lähteä täältä.

Kuvittelukyvyn rajoista

Kuvittelukyky on olennainen osa kaikenlaista taiteellista ja kirjallista toimintaa. Kuvittelukyky tarkoittaa mielikuvituksen rajoja, eli tarinan kertomisen taitoa. Yksiasenteisuus ei kuulu minkäänlaiseen luovaan toimintaan, koska se rajoittaa ihmisen kuvittelukykyä ja taitoa asettaa asioita erilaiseen järjestykseen. Mielestäni esimerkiksi sellainen asia, jos ihmisen luonnetta kuvailee vain jokin yksioikoinen piirre, niin sen olemassaolo on este siihen, että ihminen osaisi kuvitella ympärilleen useita mahdollisia ja toisista poikkeavia maailmoja. Taiteilijan on osattava tulkita, nähdä ja hyväksyä kaikki muut mahdolliset maailmat. Jos ihminen on yksiasenteinen, eli vaikkapa mielestään kova panomies, ei se anna hänelle kovinkaan laajoja mahdollisuuksia tulkiita todellisuuden monimuotoisia piirteitä ja kuvitella esimerkiksi sellaista tilannetta, jossa ympäröivä maailma ei anna joka tilanteessa hänelle samanlaista vastausta. Tämä on jonkinlaista patsaaksi tulemista, jossa ei osata nähdä erilaisia näkökulmia ja asettua erilaisen ihmisen asemaan ja maailmaan. Epäonnistuminen, vääryyden kokeminen ja tavoitteen saavuttamatta jääminen ovat kaikki kirjallisuuden aiheita. Jos tietyt moraaliset kunnianormit luonnehtivat käyttäytymistä, arvoja ja asenteita, ei tällaisesta ihmisestä voi tulla kirjailijaa tai taiteilijaa. Tässä asenteessa tarkat normit on annettu sellaisille asioille, joita arvostetaan ja joista saa puhua kunnianormien tapaan, ja tässä asenteessa tietyt epä-älylliset rajoitteet kuten esimerkiksi miehisenä miehenä oleminen voivat rajoittaa kykyä luovuuteen ja kaikenlaiseen kauneuden tunnistamiseen. Monesti tällaiset normit toimivat binaarisessa suhteessa kuten vaikkapa esimerkiksi miehinen-naisellinen, uskottava-epäuskottava ja järjellinen-tunteellinen, tieteellinen-huuhaa. Goethe kirjoitti vanhana miehenä, että hän oli alkanut pystyä hyväksymään kaiken lukemansa, ja tällainen asenne on monesti kaikenlaisen taiteen tekemisen pohjana, - omaa maailman katsomisen tapaa ei tule rajoittaa joidenkin kunnianormillisten pidikkeiden takia. Niin sanotut tavalliset ihmiset elävät maailmassa, jota luonnehtii merkittävällä tavalla kaikenlaiset kunnianormit ja kahtiajakoon perustuvat moraaliset viisastelut. Tällainen ajattelu perustuu negaation asettamiseen, eli siihen, että oma minä halutaan perustella suhteessa johonkin vastakohtaan, joka tavallisesti tulkitaan oman minän integriteetin säilyttämiseksi jollain tavalla huonommaksi tai vähemmän kunnioitusta ansaitsevaksi. Kaikki negaatiosta alkava oman minän tai omien arvojen määrittely ja muodostaminen on minun mielestäni este objektiivisesti rakentuvalle minäkäsitykselle ja maailmankatsomukselle. Taiteen, luovuuden ja kauneuden arvostamisen maailma on objektiivinen ja ne pikkuihmiset jotka kiemurtelevat omassa rajoittuneisuudessaan edistävät etenkin subjektiivista mielipidetodellisuutta, jossa he ovat tyytyväisiä vain elintasoonsa tai mahdollisesti siihen, että saavat/saavat antaa keppiä, jonka he kokevat olennaisimmaksi piirteeksi omassa minässään. Sosialistipoliitikot arvostavat subjektiivisia mielipiteitä ja sellaisia ihmisiä, jotka elävät vain viettitodellisuudessaan eivät suuremmin pyri minkäänlaiseen objektiiviseen todellisuuteen tai omaan ajatteluun, koska sosialistit nauttivat siitä, jos ihmiset pysyvät pikkuihmisinä, määrittelevät arvonsa huoneensa koon perusteella ja eivätkä liiemmin kyseenalaista mitään esimerkiksi luovuuden tai taiteen keinoin. Sosialistit haluavat pitää taiteen pienen vähemmistön harrastuksena, koska muussa tapauksessa ihmiset voisivat alkaa priorisoimaan omia arvojaan ja voisivat sitä kautta tulla itsellisemmiksi eläjiksi maailmassa, jolloin esimerkiksi vasemmistolaisten papattama sosiaalisen käsite ei enää saisi minkäänlaista merkitystä. Kuvittelukyvyssä ei voi olla minkäänlaisia kunnianormirajoitteita, sillä taiteilijoille on heidän työnsä luonteen takia annettava enemmän vapautta yhteiskunnassa, mutta tuon vapauden tulisi toimia myös kaikenlaisten muiden ihmisten vapauden puolesta. On voitava nähdä erilaisia asemia ja näkökulmia todellisuuteen, eikä pitäisi juuttua omiin sisäisiin demoneihinsa. Humanistille mikään inhimilllinen ei ole vierasta, ja sen takia pitäisi nähdä kaikki uusi mahdollisuutena eikä jonkinlaisena toivottomuuden jatkumisena. Ihmisen täytyy voida kuvitella todellisuus irrallaan omasta minästään ja asemastaan, ja on voitava jättää epäolennaiseksi sellaiset asiat, joista toiset ihmiset esimerkiksi suuntaavaat arvostusta tällaiselle ihmiselle. On voitava ymmärtää erilaisia ihmisiä ja asioita ainakin siinä mittapuussa, kunhan se ei johda sosialistiseen ja subjektiiviseen mielipidetodellisuuteen – viettitodellisuuteen, jossa ihmisiä ei pidetä apinoita korkeampina. Kuvittelukyky on tärkeä asia siinä, kun ihminen pääsee tekemisiin historian ja kuvittelukyvyn määrittämän tulevaisuuden kanssa.

Runo

Itse asiassa

Olen ihan tavallinen kaveri

en anna arvoa paljon muulle

kuin ajattelulle ja ajatuksille

isotella ei saa koskaan

sillä ylpeys on syntiä

oma ajattelu täytyy löytää

en kommentoi muita

niin opinnäytetöissä

kuin kirjoissanikaan

enkä etenkään yksityiselämässä

on asioita jotka ovat olennaisia

ja muut epäolennaisia

merkitys pitää löytää

ja pysyä lujasti omalla linjalla

ihmisiä ei voi muuttaa

siksi on oltava sellainen kuin on

vaikka muut eivät olisi

et voi pakottaa ihmisiä kohteliaiksi

tai ajattelemaan samalla tavalla

siksi pidä huoli omasta linjastasi!

Kun olet sen valinnut -

älä poikkea siltä koskaan!

Epistemologisesta paineesta ja helppoudesta

Nykyaikainen teknologia ja arjen helpottamiseen tarkoitetut välineet ja niiden kehittäminen on luonut suuren paineen nykyaikaiselle tiedon saamiselle ja sen hyväksikäytölle. Voidaan sanoa, että nykyaikainen helppouteen perustuva teknologian kehittäminen on luonut tiettyjä tieteen aloja, joiden hyväksikäyttämisen takia niitä arvostetaan nykyaikana eniten kaikista tieteenaloista, ja sellaiset tieteenalat, joiden avulla ei samassa mielessä voi saada rahaa ja nykyaikaistumista ovat jääneet syrjemmälle esimerkiksi median välityksessä ja sellaisessa tiedossa, jonka avulla ihmisiä voitaisiiin valistaa ja kannustaa nuoria ihmisiä myöhemmin valitsemaan tietty tieteenala. Esimerkiksi Ranskassa julkaistaan monta eri tieteenalaa käsitteleviä aikakauslehtiä, esimerkiksi vaikka filosofiaa esittelevä lehti ”Philosophie”. Tällä tavalla myös tavallinen kansa on pysynyt sivistyksen piirissä, vaikka on tietysti sanottava, että siellä suuremman väkiluvun johdosta on myös enemmän erilaisten lehtien lukijoita. Kuitenkin myös lehtiin liittyvän tiedonvälityksen osalla tulisi kunnioittaa perinteistä ja klassista länsimaista sivistystä, joka on aina pyrkinyt antamaan ihmisille myös tietoa siitä, kuinka heidän tulisi arkeaan elää. Lehdissä ja muussa tiedonvälityksessä tulisi kuvata ihmisiä, jotka elävät elämiään erilaisten periaatteiden kautta, itsenäisesti ja ylväänä. Nykypäivänä helppousteknologia otetaan annettuna ja siinä myös katsotaan tietyt teknologian tuotteet itsestäänselvinä, ja sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä omaksuneet jonkinlaista tiettyyn asiaan tarkoitettua tarvekalua, pidetään yksinkertaisina tai ajastaan jälkeen jääneinä. Tätä tieteelle tullutta pakkoa päivässämme voidaan kutsua helposti epistemologiseksi paineeksi, jossa tietyt tiedon alat katsotaan niiden käytännöllisen merkityksen takia tärkeämmäksi kuin tietyt ajattomammat tieteenalat, joiden edistäminen antaa tavallisesti ihmisille vaikkapa eettisiä ohjeita sen sijasta, että ne toisivat mahdolliseksi edistää helppousteknologian kehittymistä. Epistemologinen paine siis korostaa tiettyjä tiedon aloja, ja se asettaa tieteen tekemiselle tiettyjä osatehtäviä, jotka määrittävät sitä, mihin suuntaan tieteentekijöitä suunnataan ja millaiselle tutkimukselle annetaan uusia voimavaroja. Mielestäni ihmistieteet ovat jääneet nykypäivänä masentavaan alhoon kaiken tieteen sisällä. Esimerkiksi Esa Saarisen ja Jari Sarasvuon edustama kukoistusfilosofia on esimerkki siitä, miten myös filosofia on nykypäivänä osattu kaupallistaa, ja miten nämä ihmiset näkevät filosofiankin vain välineenä oman materiaalisen elintason kasvattamiselle ja nautiskelulle. On ikävää, jos filosofiaan sotketaan rahaa, mutta jollain tavalla tätäkin tutkimusta on voitava rahoittaa. Olen kuitenkin itse miettinyt, että jos saisin yllättäen suuren määrän rahaa, vaikkapa miljoona euroa, niin antaisin todennäköisesti siitä suuren osan pois, koska mielestäni rahan keskittyminen yhteen paikkaan on nykypäivän näkökulmasta väärin, ja ihmiset voivat tulla muullakin tavalla onnelliseksi, kuin esimerkiksi saamalla miljoona euroa. Nykyään kuitenkin koska rahan saaminen ja teknologian tuoma helppous katsotaan tärkeäksi, ei sellainen filosofia, joka esimerkiksi opettaisi että, vähään materiaaliseen hyvään tyytyminen on oikein, saa kannatusta ja rahoitusta sellaisilta ihmisiltä, jotka todella pyörittävät yhteiskuntaamme. Menestymisen pakko on myös esimerkiksi Saarisen ”filosofian” taustalla, ja sen takia perimmäisiä klassiseen sivistykseen liittyviä arvoja ei nykypäivänä katsota aina tärkeimmäksi asiaksi. Epistemologinen paine siis korostaa sellaisia tieteen ja tiedon aloja, jotka edistävät ihmisten menestymistä ja tiedosta hyötymistä. Perustavin tieto on mielestäni itseisarvoista sinänsä ja sen takia pyrkimykset menestymiseen ja kaiken hyödyntämiseen ja siitä johtuvaan helppouteen tekee ihmisistä myös henkisesti velttoja: katsotaan esimerkiksi itsestäänselväksi ne kaikki implikaatiot, jotka teknologia antaa, eli kaikki uusi ja tehokkaampi on parempaa ja entinen pitää unohtaa heikompana. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, ettei historiaa enää arvosteta ja esimerkiksi etiikasta on tullut vain keppihevonen näiden menestyksen ja kukoistuksen teoreetikkojen harhaanjohtamisen välineenä. Esimerkiksi alakulttuurit ja erilaiset tavat ihmisen elämän tarkoistusta tulkitessa ovat nykypäivänä ehtyneet, ja voidaan varmaan sanoa, että Pentti Linkolassa ihmiset menettivät yhden merkittävimmistä omatunnoista siihen nähden, miten ihminen voi ajatella asioista perin juurin toisin ja olla siitä huolimatta onnellinen. Epistemologinen paine johtaa lopulta tiedon murtumiseen, joka antaa ihmisille kuvan siitä, miten pienin perustein he ovat arvostaneet asioita. Tämä tuo lopulta ihmisille elämänkatsomusvaihtoehdot ja etiikan. Teknologian, menestymisen ja rahan saannin filosofia ei tule kestämään ikuisesti.

Runo

 Kiitos niille, jotka eivät äänestäneet minua

Poliitikot tarvitsevat klikin

ja ne ovat arvokkaita

arvokkaampia kuin muut

heitä kelpaa kiitellä

olla ”tiimin” kanssa kuvissa

ja laajentaa omaa klikkiä

olisi kiva kun kaikki olisivat

yhtä tyhmiä ja tottelevaisia

olisi kuitenkin yhteiskunnalle parasta

kun äänestäjät eivät

tuntisi äänensä saajaa

silloin ei ”Kävin kakalla”

tai "söin ruokaa"

saisi suosiota facebookissa

eikä vitsejä kiiteltäisi

ja ei oltaisi kuin narttukoirat

jotka kiemurtelevat ja matelevat

ja nuolevat vaikka äänensä saajan

peräaukon ympärystä

mutta ihmiset haluavat antaa suosiota

jolle ei olisi monesti aihetta

kansanedustajat ovat superihmisiä

ja he ansaitsevat äänet

jo sen takia

vaikka äo ei todistaisi tätä

eikä integriteetti

jota ilman on poliitikon hyvä olla.

Itsen kaupallistaminen ja sosiaalinen media

Nykypäivänä sosiaalinen media on muuttunut mittariksi siitä, minkä arvoinen ihmisyksilö on. Tämä systeemi toimii samaan tapaan kuin sellainen äänestäminen, jonka mukaan äänestetään sellaista ehdokasta, jonka oletetaan varmasti menevän läpi. Eli tavallinen ihminen ja sosiaalisen median käyttäjä toimii siten, että muiden osoittama kiinnostus nostaa myös heidän kiinnostustaan jotain näkyvässä asemassa toimivaa sosiaalisen median käyttäjää kohtaan. Nämä ihmiset voivat kirjoittaa sosiaaliseen mediaan vaikkapa: ”Kävin kakalla”, ja he saavat siitä huolimatta satoja tai tuhansia tykkäyksiä sen takia, koska he ovat aiemminkin saaneet huomiota ja suosiota päivityksillään. Sosiaalisen median suosio näkyy nykyään suorassa suhteessa myös politiikan kohdalla. Jos on suosiota sosiaalisessa mediassa, niin on suorassa suhteessa paremmat mahdollisuudet pärjätä vaikka kansallisissa vaaleissa kuin silloin, jos olisi sosiaalisessa mediassa näkymättömämpi ihminen. Lukion rehtori puhui ylioppilasjuhlissani verkostoitumisen merkityksestä lukion jälkeen. Monet ihmiset ovat ottaneet tällaisen verkostoitumisen itseisarvoisena asiana, jonka myötä tällainen ihminen haluaa kontakteja sen takia, koska hän voi myöhemmin hyötyä tällaisista ihmisistä. Nykypäivänä on selvää, koska ihmiset ovat tulleet riippuvaiseksi sosiaalisesta mediasta ja sen muodosta siinä mielessä, että tykkäykset ja myönteiset kommentit kiinnostavat, niin ihmisarvoa määrittää suosio sosiaalisessa mediassa. Vaikka epäsuositumpi ihminen kirjoittaisi sosiaaliseen mediaan säkeitä Shakespearen tyyliin saa suositumman ihmisen kakalla käymisestä kertova viesti suurempaa suosiota tavallisten ihmisten piirissä. Minä en paina tykkäysnappia esimerkiksi Facebookissa vain sen perusteella, koska joku ihminen vaikuttaa suositulta sosiaalisessa mediassa. Pikemminkin näiden kansansuosikkien pitäisi päivityksissään miettiä sitä tilannetta, jos yksikään ihminen ei painaisi tykkäystä heidän kohdallaan. Oli hyvin kuvaavaa tähän liittyen, kun eräs tietystä vähäpätöisestä asiasta tunnettu nainen, jolla on yli kaksi tuhatta kaveria facebookissa, ilmoitti tulevansa erääseen Suomen kaupunkiin ja kysyi majapaikkaa. Yllättäen kukaan kavereista ei ollut halukas majoittamaan häntä, ja suurin osa suositti hänelle omena-hotellia. Tässä tuli esiin se, että kuka hyvänsä voi saada näkyvyydellä ja löyhästi kontakteihin suhtautuvalla mielellä tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa. Poliitikolle suosio sosiaalisessa mediassa on tae suosiosta muualla. Ihmettelen kuitenkin monen ihmisen tapaa arvostaa ihmisiä heidän asemansa perusteella. Olisi tosi hauskaa elää yhteiskunnassa, missä ihmiset eivät tuijottaisi asemaa, vaan he arvostaisivat ihmisiä heidän omien ominaisuuksiensa perusteella. Tavallinen ihminen ajattelee, että asema on osoitus siitä, että tällaista ihmistä pitää arvostaa ja seurata hänen tekemisiään tiuhemmalla verkolla. Minulle pikemminkin asema herättää aina ajatuksen siitä, että niihin päästään monesti sellaisten ominaisuuksien avulla, joihin ei esimerkiksi useasti kuulu vaikkapa älykkyyttä tai muita korkeita inhimillisiä lahjoja.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Runo

Jos olisit eläin: Mikä olisit? - Hiiri

Ihmiset isottelevat

etenkin poliitikot

vaikka sellaiset

joilla ei olisi siihen mittaa

kaikki ovat leijonia

vaikka eivät uskalla

kuunnella itseään

ja ajatella – itse

ilman vaikuttajia

Mitä ovat vaikuttajat?

sitä joksi kaikki haluavat

vaikka eivät olisi ajatelleet

koskaan itsenäisesti

halutaan olla

isojen poikien ja tyttöjen

vaikuttamana

ja halutaan leijoniksi

vaikka kapasiteettia ei olisi

edes täiksi tai kirpuksi

Esasta ja Esan tallista

Esa Saarinen ja hänen itse kutsumansa ”filosofia” on osoitus siitä, miten klassinen filosofian perinne voi muuttua rahan tekemisen ja hänen itse nimittämänsä ”Kuningattaren” miellyttämisen takia turhanpäiväisimmäksi hölynpölyksi, sanojen varassa toimivaksi diipadaapaksi, joka ei miellytä kuin henkisestä pääomasta jauhavia naispuolisia uraohjuksia ja miehensä varassa eläviä, itsensä samalla tavoin ”Kuningattareksi” Saarisen lepertelyn takia kokevia töölöläisiä edustusrouvia, jotka eivät jaksa tai ymmärrä välittää mistään filosofian perinteestä. Tätä ”filosofiaa” voidaan hyvin ja perustavien periaatteiden nojalla kutsua esimerkiksi jääkaappimagneeetti-filosofiaksi, joka tarjoaa kaikille jotain riippumatta siitä, onko resipientin älykkyysosamäärä suurempi kuin oma kengännumero. Saarinen pettyi siihen, kun kanssatutkijat saivat kylläkseen miehen pönäköityneestä itsetunnosta ja jättivät hänet virkojen ulkopuolelle. Sen takia hän on aloittanut Suomessa ennennäkemättömän kampanjan, jossa filosofian arvo ja siihen liittyvä vuosituhantinen perinne pyritään lakaisemaan pois tieltä oman Kyproksen Pafoksella (ja muualla) lomailun, ”Kuningattaren” ja rahan saannin tarpeen takia. Koska miehen jo valmiiksi paisunut itsetunto oli Metsätalossa ollessa kasvanut niin suureksi, piti tälle omaehtoiselle projektille löytää purkuväylä, ja on varmasti teekkareiden henkisestä tasoista osoituksena, että tälle hölynpölylle, tälle levennellylle henkisen (ja mahdollisesti myös fyysisen) orgasmin pippelin päästä heruttamiselle, annettiin sijoituspaikka Teknillisestä korkeakoulusta (myöhemmin Aalto-yliopistosta). Ja nämä tallin myöhemmät jäsenet ovat filosofian nykytilaa surkuttelevan itkukohtauksen tai remakan ja samalla huumoriin kuuluvan rankaisevan naurun arvoisia. Frank Martela, jonka kirjoja on wikipedian mukaan käännetty kymmenille kielille. Kun kuuntelee herra Martelan puhumista television hömppäohjelmissa, joihin hän näköjään innolla kutsusta menee, niin voisi luulla että kaikki mikä tulee Martelan suusta ulos pitäisi kääntää jopa suomenkieliselle kuuntelijalle. Olisi ehkä kannattanut ottaa ala-asteen puheterapeutin neuvoista vaari. Ainakaan puhelahjojensa takia hän ei TODELLAKAAN ole ”maineikas luennoitsija ja kouluttaja”. Eikä tuo julkaisulista kerro ainakaan mistään filosofian perinteen kypsyttämisen yrityksistä. Pikemminkin Aristoteles ja Platon on alennettu siihen lattianrajaan, jonne hänen opettajansa on pyrkinyt oppilaitaan ja filosofiaa alentamaan. Entäpäs sitten ”Professori” Himanen, tuo informaatioajan loistelias tutkija, joka samalla syleilee ja suutelee omaa tutkimuskohdettaan, koska ei pystyisi tuottamaan minkäänlaista filosofiaa ilman sitä. Mies joka myy sielunsa ja jonkinlaisella tavalla varmaan hänessäkin elävän filosofin kunnian rahasta establismentille, ja kaveeraa c:n ylioppilaan, papattavan pään, Jyrki Kataisen kanssa kuin olisi itsekin kansakunnan kaapin päällä. Ja Saarinen on puolustanut tätä narria sillä, että hänen kirjojaan luetaan: minä EN ainakaan lue. Entäpäs sitten Heidi Liehu, oliko se ihan naiskirjailija Rakel Liehun tytär? Feministinen pariisilaisia rakkausutopioita oman ilmeisen alemmuudentuntonsa takia kirjoittava "filosofi", joka ei varmasti sopisi samaan huoneeseen suurimman osan tämän maan vakavasti otettavien filosofien kanssa edes pientä hetkeä. Feministinen paatos, mitä hän kirjoissaan jauhaa, ei todellakaan ole lasten silmille sopivaa viihdettä. Saarinen on kuitenkin tyytyväinen kun rahaa tulee ja ”Kuningatar” on tyytyväinen. Enkä yhtään väheksy vaimoa, vaan Saarisen nimitystä hänestä. Kyseessä on varmaankin miehen puolelta morganaattinen avioliitto, koska miehestä ei tullutkaan filosofikuningasta, vaan rahan perässä juokseva jääkaappimagneetti-filosofi, jonka naama loistaa kuin Naantalin aurinko, kun hän pääsee päästelemään suustaan omia älyttömyyksiään muuallakin kuin miehen ilmeistä diplomi-insinöörin nopeutta ja dynaamisuutta kaukaa töllistelevien teekkarien joukossa, joista hänellä on ilmeisesti huonojakin kokemuksia viime vuosilta. EI jatkoon!

Runo

Ei ole aikaa kuolla

Kuolo, sinä syvä uhka

en vain tunne sinua

ei vielä leviä tuhka

kuin muukalaisen keveä luhta

en vielä anna minua

enkä yhä muistuta minä pirua

olet ollut luonani aina

luhnustellut mukanani

painellut selkää tukalasti

kuin kadotettu kaima

kuin loppuun käytetty laina

aina seissyt takanani

kuin suunta suuri

en ole vielä valmis

avautuu vielä reitti uusi

näet vielä avautuvan kuusi

on paljon tehtävää

punnerrusta suurta

monta uutta nähtävää

kaivaa esiin montaa juurta

tuoksua haistella raikasta tuulta

aika meidät laittaa sisäkkäin

ja sitten joskus yhä

monesti vielä peräkkäin

nousee esiin pohjan ryhä

kuin lopullinen, kadotettu pyhä

ei ole aikaa kuolemalle

vartalosi kuumalle nuolemalle

loppuu elo vasta sitten

kun lopulta tulevan edestä kitken

mutta se aika ole vielä

voimme löytää toisemme siellä

missä kuolemattomat kokoontuvat

ja heikot raukat joukosta jakaantuvat!

Miksi henkisesti feminiiniset ihmiset lannistavat ja tekevät arvioita

On selvää, että ihmiset voidaan jakaa ainakin kahteen erilaiseen ryhmään, kun huomioidaan sitä, miten he suhtautuvat epäonnistumiseen, tulevaisuuteen ja suorittamiseen. Mielestäni on niin, että etenkin henkisesti feminiiniset ihmiset arvioivat vain nykyhetkeä ilman että he katsoisivat kehittymisen olevan mahdollista tulevaisuudessa. Henkisesti feminiiniset ihmiset siis ovat lähellä naisen perusluonnetta, joka on ahkeraa mekaanista diligenttiä puurtamista, jossa ne, jotka eivät kiinnitä yhtä paljon huomiota pätemisenhaluun, saavat arvostelevia ja alentavia kommentteja osakseen, ja katsotaan, ettei tällainen ihminen osaa jotain, eli he huomioivat pelkästään nykyhetken arvioinneissaan. Mielestäni humanistiseen elämänasenteeseen liittyy olennaisella tavalla myönteisyys ja optimistisuus suhteessa tulevaan, joka voi muuttaa tilanteen ja esimerkiksi lisätä jonkin ihmisen kyvykkyyttä ja pätevyyttä. Naisilla on kova tarve päteä, sen takia he ovatkin hyvin porvarillisia ja he katsovat koulun olevan jonkinlainen kilpailukenttä, jossa kaikkea on verrattava toisten opiskelijoiden tai oppilaiden menestykseen. Naisten ja henkisesti feminiinisten miesten tarve on ehdottomasti päteminen. Tällä tavalla he pyrkivät asettamaan toiminnalle ja menestymiselle normeja, jotka etenevät loppujen lopuksi kaikkeen toimintaan ja asennoitumiseen suhteessa toisiin opiskelijoihin. Minä sain valitettavasti viettää viimeisen lukiovuoteni Kuopion Lyseossa, jossa hämmästyin siihen, miten alaluokkaisella ja pikkuporvarillisella tavalla minut otettiin vastaan. Kohtelu oli syrjivää sekä oppilaiden että opettajien kohdalta ja tämä kaikki vain sen takia, että satuin olemaan kaksi ensimmäistä lukiovuotta koulussa, jonka keskimääräinen sisäänottokeskiarvo oli jonkin verran matalampi. Juuri nämä henkisesti feminiiniset ihmiset, jotka olivat ottaneet kantaakseen kapon roolin koittivat syrjiä ja arvostella minua, mistä huipennuksena abifresko, jonka vanhempani ja isoäitini näkivät. On selvää, että esimerkiksi Lyseossa suurin osa oppilaista on tulevia insinöörejä ja teekkareita, eikä humanistinen perinne ollut ainakaan minun aikanani siellä sanottavan voimakas. Suorittamisen ja pätemisen halu on joillakin nuorilla kova, joka voi tulla esimerkiksi kotoa, sillä pikkuporvaristosta nämä pahimmat kapot ovat peräisin. He katsovat, että epäonnistuminen on moraalisesti väärin, ja sen takia voidaan väittää, että ne jotka epäonnistuvat ovat samalla aikaa myös epämoraalisia. Kirjailijankutsumus on jotain sellaista, joka antaa ihmiselle aikaa ja opettaa häntä tarkastelemaan itseään eri suunnista ja eriväristen lasien läpi. Nämä teekkarit ja heidän elämänasenteensa, jossa yksikään lasku ei voi olla väärin laskettu, perustuu ulkoa opetteluun ja toisten sanomisten papukaijamaiseen toisteluun. Sanoisin, että minun aikanani Kuopion Lyseossa oli aika vähän ihmisiä, joista sittemmin olisi tullut itsenäisiä ja omaperäisiä ajattelijoita. Henkisesti feminiininen ihminen on yliherkkä, turvallisuushakuinen, samanlaistensa seuraan hakeutuva, ei koskaan opettajaa kyseenalaistava, mielistelevä ja pikkuporvarillinen pikkuihminen. Ja näitä Kuopion Lyseosta oli suurin osa. Henkisesti feminiininen ihminen pelkää epäonnistumista, koska siihen hänelle ei koskaan ole annettu oikeutta. Henkisesti feminiininen ihminen on ylineuroottinen, hän analysoi itseään korjattujen kokeiden ja opettajien sanomisten perusteella. Henkisesti feminiinisessä ihmisessä ei ole särmää eikä karismaa, koska hän ei loppujen lopuksi uskalla nousta minkäänlaisen yhteenliittymän johtajaksi. Priimukseksi pääsee helposti. Niitä on joka vuosi erilaisia.

Runo

Odotan sinua kun aurinko laskeutuu

jotta voin olla meressä kanssasi

niin että merivesi huuhtelee pois syntini

suolavesi joka tasapainottaa kaiken makean

sillä jos kaikki olisi valmista

ei rakkaudentunteella olisi mitään väliä

makeaa rakkautta

jonka tuloa en ole voinut estää

- en halua rimpuilla vastaan!

Spykologien päivät

Minä osaan tulkita sinua

paremmin kuin itse osaat

teen päätelmiä nopeita ja paljon

tunnistan mitä haluat ja etenkin keneltä

vahvistamme yhteisöllisyyttä valheilla

ja naisettunut spykologia

ennen miesten psykologiasta rakennettu

oli objektiivisempi kuin hupakkojen

kaikessa tulkinnassa on marginaali

jonka spykologit siihen vetävät

etenkin halu on monesti tulkinnan kohde

kaikki naiset ovat spykologeja

niin herkkävaistoisia ja diligenttejä

jo koulussa pyydettiin tietoja kyselytutkimukseen

ja muistettiin kuka oli lähestynyt ja ketä

PSYKOLOGIN ja spykologin välillä on ero

Kaikki eivät pysty ensimmäiseen.

Olet aina rajalla

Meitä ei erota monta asiaa

me olemme aina rajalla

kaikki tekomme on rajalla olemista

Iloisella Buddhalla on iso maha

ja kuitenkin kaikki voimansa

ei iso maha erota miestä

eikä jutut älyttömät

jos joukonhenki ei ole suurinta

ihmiselle ajattelukykyiselle

ovat maan ja taivaan portit auki

kaikki tiet ovat hänelle siloitetut

mutta raja on aina näkyvissä

kaikkien edessä on oma rajansa

ja se yhteinen

joka korjaa satonsa

raja, joka ei kysy saapumisaikaa

Väärinkäsityksistä ja oikein toimimisen mahdollisuudesta

Olen huomannut sen, että naisten toiminta vaikuttaa monissa tapauksissa todella irrationaaliselta. Varmaan karismani on niin valtava, että jotkut naiset tekevät väistöliikkeitä ja juoksevat karkuun, vaikka olisin vaihtanut tällaisen naisen kanssa vain tervehdykset kaupan kassalla. Hyvin monet naiset ovat tehneet tällaisia kuvitelman varassa olevia päätelmiä minusta aivan teinistä keski-ikäisiin naisiin. Joillakin naisilla on tämän valossa jotain vikaa siinä, kun he eivät voi suhtautua välittömästi ja ystävällisesti miehiin, vaan kuvitelma siitä, että mies on kiinnostunut hänestä tai voisi sanoa jotain intiimiä hänelle, riittää materiaaliksi väistämiseen alkaessa. Minulla on vain harvoin ollut tarvetta lähestyä naisia, tavallisesti he ovat tulleet itse tarjolle. Minulla ei siis suurimmalta osalta ole koskaan ollut tarvetta alkaa leperrellä naisille tai edes sanoa jollekin hyvän päivän tutuille päivää, mutta siitä huolimatta monet ihmiset ovat sukupuolestaan välittämättä alttiita ryhtymään väistökäyttäytymiseen. Minulla ei kuulkaa ole minkäänlaista tarvetta sanoa kaupan kassalle muuta kuin päivää ja näkemiin, enkä minä tavallisesti tervehdi kuin lähintä kaveripiiriä ja sekin siinä tapauksessa, jos satun ihmisen huomaamaan. Jotkut keskinkertaiset ja siksi sosiaalista korostavat ihmiset ovat monesti alkaneet väistökäyttäytymisen kun ovat näköjään kuvitelleet minun haluavan heidän keskinkertaisuutta korostaviin ryhmiinsä. Minun on aivan hyvä olla yksin, vaikka siinäkin on varjopuolensa, Levinas käytti termiä toinen kuvaamaan sitä, miten ihminen suhtautuu erilaisuuteen ja poikkeavuuteen. Olen havainnut monesti, että ryhmä alentaa siinä toimivien ihmisten älykkyyttä, mutta tietysti tyhmä pitää olla jo silloin, jos korostaa ryhmäsolidariteettia yksilöllisyyden korostamisen sijasta. Monesti etenkin keskenkasvuiset teinit ja nuoret naiset ovat juoruamassa toisista ihmisistä. Naiset sen takia, koska monesti he nauttivat erilaisten ihmisten nöyryyttämisestä ja harrastavat juoruilua, joka ei tunne minkäänlaisia soveliaisuuden rajoja. Kaikki on heille sallittua. Keskenkasvuiset taas suhtautuvat ilkeästi sen takia, koska heidän ei vielä missään vaiheessa ole tarvinnut olla yksilöitä, joka taas monessa tapauksessa liittyy Suomen sosialistiseen koulujärjestelmään, jossa sosialismin periaattein samanlaiset tallukat pääsevät nöyryyttämään, haukkumaan ja häpäisemään erilaisia ihmisiä. Myös nykyaikainen teknologia on mahdollistanut sen, että ihmiset ilman epäröintiä ja häpeää pääsevät käsiksi ihmisten yksityiselämään, jonka tulisi olla lainvastaista. Ja jos nämä ihmiset pitävät kirjoituksiani niin naurettavina tai minua ihmisenä jotenkin poikkeavana, on kyseenalaista, minkä takia he jatkavat kirjoitusteni ja yleisesti minäni kyyläämistä. Minä en ole mikään narri tai klovni, sillä vakavammanluonteista ja yhtä syvällistä ihmistä on varmasti vaikeaa löytää. Minä en tiedä olenko niin introvertti luonne vai mitä, mutta sen olen huomannut selkeänä erona minun ja rahvaan välillä, etten minä koe tarvetta ihmetellä ja suhtautua alentavasti toisiin ihmisiin – en yleensäkään keneenkään ihmiseen. Kuten olen monasti sanonut, nauravat pikkuporvariston jäsenet enemmänkin sille, kun he havaitsevat omat aitansa ympärillään. He ovat siis niin tottuneet samaan, etteivät he pysty käsittämään saati hyväksymään itsestään jollain tavalla poikkeavia yksilöitä. Tästä alkaa henkisesti keskenkasvuisten ja nuorten naisten huvittuneisuus. Heillä on niin raskaat moraaliset pidikkeet, jotka he yleistävät kaikille, joten seurauksena on nauru ja erilaisen yksilön henkinen alistaminen. Tähän liittyy merkittävällä tavalla seurue. Sellainen ihminen on kunnollinen, hyväksytty ja saa etenkin naisilta sympatiaa ja empatiaa, joka on seurueen jäsen. Tavallisesti tällaisiin feminiinisyyden piirteiden takia muodostettuihin seurueisiin kuuluu henkisesti feminiinisiä naisia ja henkisesti feminiinisiä miehiä. Tällä tavalla naiset etenkin haluavat pönkitystä itseisarvolleen ja itsetunnolleen, ja mikä olisi parempaa kuin seurueen jäsenenä oleva mies, joka haluaisi pohjimmiltaan seksiä naisen kanssa, mutta on tyytynyt opportunistisesti ja miehisen ylpeytensä unohtaen seurueen jäsenen rooliin harrastamaan älyllistä huoraamista. Monesti seurueen jäsen on näille ihmisille arvokkaampi kuin ihminen, joka ei ole seurueen jäsen. Sellaisiin ihmisin, jotka eivät kuulu seurueeseen ja eivät näytä haluavankaan siihen, kohdellaan eri tavalla kuin seurueen sisäisiä jäseniä. Jos joku puhuu voimakkaasti yksilöllisyyden puolesta ja haluaa todistaa sen toimimalla sen mukaisesti, on tyyppi, jonka seurueet kokevat uhkana : Jos et kuulu seurueeseen ja et haluakaan siihen, tulkitsevat henkisesti feminiiniset ihmiset tällaisen ihmisen uhkana seurueille, ja sen takia tällaista ihmistä kohtaan ei tarvitse tuntea sympatiaa tai empatiaa. Nämä eukkojen kuvittelut ovat hulluja: esimerkiksi kun jäin junasta äskettäin ja seisoin oven edessä junassa, korjasin paitani kaulusta ja sitten huomasin asemalla,, että joku nainen juoksee suorastaan karkuun. Hän varmasti kuvitteli, että olisin halunnut tervehtiä häntä käsiliikkeelläni. Naisten seksuaalinen itsetunto hipoo pilviä, ja he saattavat saada tuollaisia väistöliikekohtauksia pienenkin kuvittelun kohdalla. On monesti tavallista, että koskaan, ainakaan ns. hyvännäköiset naiset, eivät kyseenalaista sitä, kun he tulkitsevat jonkun miehen olevan kiinnostunut heistä ja haluavan lähestyä heitä. Eli sisäinen motiivi miehellä on monesti sellainen, että siitä naiset eivät saa tai halua tarttua kiinni. Minäkin sanoin kerran linja-autossa vieressäni istuneelle tyttöselle, kun huomasin hänen lukevan latinan oppikirjaa, että voisimme joskus tavata ja keskustella antiikin klassikoista, niin näin selkeästi, että tytteli kuvitteli minun hakevan häneltä jotain muuta asiaa ja ilmiselvästi mielessään kuvitteli, etten tiedä aiheesta mitään, vaikka olen suorittanut pitkät sivuaineopinnot antiikin kulttuurissa. Minä en kelpaa teille, naiset, ja sen takia olisi parasta ymmärtää, etten minä ole pitkään aikaan kokenut tarvetta lähestyä minkäänlaista naista. Toivoo vain, ettei enää loukattaisi yhtä pahasti kuin aiemmin. Lukioiässä kysyin yhtä tytteliä Milanon La Scalaan, ja hän alkoi heti kirjoittaa poikaystävästään, ja tätä seurasi väistökäyttäytymistä, vaikka ei ollut aiettakaan pyytää häntä seksikumppaniksi. Toivoisi ainakin, että sellaiseen tarkoitettu nainen olisi ainakin muutaman sentin itseä lyhyempi. Kirjoitin jossain novellissani tai näytelmässä toimintaterapeutista puleroituun sävyyn, ja sitten huomasin aikaisemmin Siilinjärvellä asuessani, että minut tunteva keski-ikäinen toiminterapeutti aloitti väistökäyttäytymisen kadulla vastaan tullessa. On tietysti liikuttavaa, että te haluatte lukea tekstini niin tarkkaan, että joudutte etsimään sieltä itseänne, ja tämäkin nainen varmasti haluaisi, että kirjoittaisin hänestä. Toisten ihmisten kommentointi ja heidän motiivien alaluokkainen tulkinta ovat asioita, joista tulisi päästä eroon. Loppujen lopuksi, vaikka naiset kokevat olevansa niin hyviä kyökkipsykologiassa, ihmisillä voi olla monia erilaisia syitä toimia jollain tavalla tai toimia jollain tavalla suhteessa naisiin. Ihmiset kunnioittaisivat toisiaan, jos he korostaisivat yksilöä kollektiivin sijaan ja eivät harrastaisi toisten ihmisten henkistä alentamista ja poikkeaville ihmisille nauramista ja poikkeavista yksilöistä juoruamista. Eikö näillä ihmisillä ole lainkaan sisäistä elämää? Minulla on sisäinen elämä ja koen sen olevan paljon arvokkaampi kuin mitä on turhanpäiväinen ja juvenaali sosiaalinen höröttäminen ja näin ollen tuollaisten siteiden vahvistaminen, koska se johtaa siihen, ettei kukaan saa olla yksilö. Jos ihmiset pyrkisivät henkiseen kasvuun, eivät he pitäisi sosiaalisuutta ja kavereiden kanssa juoruamista arvokkaimpana asiana maailmassa.

Teoriasta, komplisiteetistä ja käytännöstä

Teoria tarkoittaa henkistä järjestelmää ja käsitteellisen ajattelun tulosta, jonka on tarkoitus ilmaista jonkinlainen malli, joka kuvaa jonkin todellisuuteen liittyvän järjestelmän toimintaa. Teorialla on tarkoitus ennakoida todellisuutta ja löytää siitä pysyvyyksiä ns. patterns. Käsitteelliseen ajatteluun liittyy aina toistuvuuksien tunnistamista, jolla on tarkoitus antaa pysyvyyttä ja realiteettia käsitteille, joita järjestelmässä käytetään. Kaikilla tieteen aloilla ja tasoilla esitetään teorioita, joita käytetään uudemman ajattelun tuotossa ja noiden uusien teorioiden validiteetin tukena. Kuitenkin on niin, että teoriat ovat pätevämpiä ja todellisempia esimerkiksi fysiikassa ja matematiikassa kuin esimerkiksi psykologiassa tai sosiologiassa, ja sen takia monesti jotkut kovan tieteen harjoittajat joskus väheksyvät ihmistieteiden teorioiden validiteettia tai niiden seisomista omilla jaloillaan. Sanotaan, että ihmistieteissä keskitytään etenkin laadulliseen tutkimukseen, jonka kuvaamistapojen ei katsota kovien tieteiden edustajien mielestä olevan yhtä tarkkoja kuin kovan tieteen määrällisessä tutkimuksessa. Sanotaan myös, että ihmistieteiden on tarkoitus etenkin ymmärtää erilaisia ilmiöitä ja luoda niiden pohjalta teorioita samalla, kun kovien tieteiden katsotaan etenkin selittävän erilaisia ilmiöitä eli hyödyntämään esimerkiksi kausaliteettia tutkimuksissaan. Kuitenkin filosofia ei sijaitse suoranaisesti niin ihmistieteissä kuin kovissa tieteissäkään. Filosofialla on mielestäni suurempi rooli, kuin on millään yksittäisellä tieteen alalla. Sen on tarkoitus esimerkiksi valvoa tieteen periaatteiden toteutumista kaikilla tieteen tekemisen tasoilla. Kuitenkin on sanottava, että filosofian tulisi tukea sitä kehitystä, jonka myötä esimerkiksi ihmistieteen tekemisen paradigma voisi muuttua enemmän filosofia ja tieteen tekijää korostavampaan suuntaan, koska esimerkiksi sosiologian tai sosiaalipolitiikan, jota mielestäni on kyseenalaista nimittää minkäänlaiseksi tieteeksi, aloilla on tyypillistä selittää esimerkiksi vaikka filosofiankin teoriat pelkästään jonkinlaisen sosiaalisen käsitteen sisäseksi asiaksi. Mielestäni ei ole mitään sellaista entiteettiä, jota voitaisiin kutsua sosiaaliseksi. Sosiaalisen käsitteeseen on johtanut vain sellainen välillisyys ihmisten keskuudessa, jotka eivät pysty itsenäiseen päättelyyn ja ajatteluun, ja se on siis vain jonkinlainen evoluution pian ylittämä välivaihe ihmisen kehityksessä. On siis mielestäni esimerkiksi sosialististen ja vasemmistolaisten ajatuksien syytä, että nykypäivänä sosiaalinen on käsitteellistetty, sillä se liittyy ehdottomasti ensisijaisesti jonkinlaisten työläisten solidaarisuuden osoituksiin – porvarit ja aristokraatit eivät ole koskaan tarvinneet minkäänlaista tieteellisesti todistettua sosiaalisuutta. Esimerkiksi David Hume kyseenalaisti kausaliteetin käsitteen, eli hänen mukaansa ei voida suoranaisesti osoittaa minkäänlaista kausaalisuhdetta joidenkin ilmiöiden välillä, ja kausaliteetin käsite liittyy vain ihmisellä ilmenevään tapaan tunnistaa ilmiöitä. Komplisiteetti on aina kaikissa teorioissa oleva piirre, joka tarkoittaa sitä, millaisen vaikeusasteen sisällä teoriaa pyritään tuomaan julki. Mielestäni sosiaalitieteiden tulisi ottaa tieteentekijä oman päättelynsä perusosan alaiseksi, eikä kuvitella olevan olemassa jonkinlaisia sosiaalisuuksia. Tässä mielessä tämä päättely lähenee jonkinlaista Edmund Husserlin julkituomaa fenomenologisen reduktion käsitettä. Komplisiteetti on korkeimmalla asteella silloin, kun ilmiöitä näyttää olevan vaikeata yhdistää jonkinlaisen teorian alaiseksi. Esimerkiksi Mao Tse Tung kirjoitti käytännön olevan tärkeässä roolissa siinä, kun teorioita testataan siten, että nähdään voidaanko teoria ottaa käyttöön. Mielestäni teorioiden pätevyys liittyy suuressa määrin myös osallistumiseen ja luovaan osallistumiseen, teorian on siis myös voitava liittää ihmisiä yhteen, eikä erottaa heitä. Osallistuminen tarkoittaa johonkin pyrkimykseen pääsemisen aietta. Kun kaikki ottaisivat ja opiskelisivat tiedettä ja teorian muodostusta ja samanaikaisesti pyrkisivät hyödyntämään näitä teorioita käytännöllisessä elämässä, voisi se tuoda tieteelle arvostusta ja tarvetta.

Teette minusta numeron

Teette minusta numeron

vaikka en ole sitä pyytänyt

oli päällä väri minkä tahansa puseron

olette aina hihasta nykäissyt

minä olen vain ihminen

ehkä vain jokseenkin erilainen

mutta niin on meistä jokainen

aina on raja joku perimmäinen

aina annetaan raja johonkin

ilmiöitä tutkitaan ja tutkitaan

jotkut tarttuvat jopa kohoonkin

helposti erilaista hutkitaan ja hutkitaan

aina mutta vielä sanotaan

puututaan ajatukseen puhtaaseen

vallasta almuja anotaan

takerrutaan ylempään nuhteeseen

minä olen kuitenkin vain yksi monista

mies joka osaa ajatella

eikä halua aina leikkiä kovista

eikä ihmisiä jatkuvasti rajatella

Onko luonteeltaan feminiinisiä piirteitä omaava mies aina homo?

Nykypäivän seksualisoitunut kulttuuri ja yhteiskunta kannustaa ajattelemaan seuraavalla tavalla: jos mies ei ole kiinnostunut naisista tai ei osaa toimia heidän kanssaan, on mies silloin homo. Tämä on alkukantaista ajattelua, joka liittyy suhde- ja seksimarkkinoilla toimivien ihmisten ajatusrakenteeseen, jossa pyritään suojaamaan etenkin oma pääty. Se jos ajatellaan, että mies joka osoittaa joitakin feminiinisyyteen liittyviä piirteitä, on homo ja haluaa yhtyä miesten kanssa, on peräisin feministeiltä, jotka katsovat, että naisilla on täydet oikeudet osallistua miehiseen maailmaan ja toimia ja ajatella kuin mies, mutta miehellä ei ole mitään asiaa naisten tunnemaailmaan. Itse olen ollut selibaatissa jo vuosia, ja suoraan sanoen, tämä on ollut parasta aikaa koko tähänastisessa elämässäni. Ei ainakaan tarvitse pettyä vastakkaisen sukupuolen edustajiin, kun ei ole missään tekemisissä koko sukupuolen kanssa. Kuitenkin naisilla on tyypillistä, että jos mies ei osoita kiinnostusta, kun nainen asettaa itsensä esille, on silloin miehessä jotain vikaa. Ja niin sanotut miehiset miehet ovat kiinnostuneita miehessä vain siitä, miten seksimarkkinoilla on pärjäilty, kertoo se todellisuudessa siitä, että tällaiset ihmiset ovat kiinnostuneita vain siitä, miten mies vastaa siihen, kun nainen asettaa itsensä tarjolle, ja tämä osoittaa sen, että nämä ovat kiinnostuneita vain naisen kommunikoimista seksihaluista. Kun aivot eivät sijaitse vyötärön alapuolella, on silloin mahdollista, että voi nähdä nämä asiat vähän selkeämmässä valossa. Vaikka minä en olekaan mikään moderni mies, että esimerkiksi voisin puhua naisten kanssa meikeistä ja kuukautisista, on minulla kuitenkin monesti tarvetta ilmentää välittämistä muutenkin kuin työntämällä hattivatti hilloviivaan. Minulla on myös aina ollut varsin korkeat standardit naisseuran suhteen, enkä ole vähääkään pettynyt siihen, jos olen joskus jättänyt jonkin epäsopivan lyylin huomiotta. Periaatteeni on aina ollut: vain paras kelpaa, ja jos sitä ei ole, voi olla hyvin ilman. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista tarvetta panna tietyin väliajoin, jolloin seuraa ei tarvitse olla koko ajan. Monet tyttelit, jotka ovat ilmaisseet kiinnostusta ja olleet vailla jotain, ovat jälkikäteen vihjailleet minun olevan homo. Selibaatti kestää kyllä, jos tarvittavaa tasoa ei löydy. Nämä ajatukset joiden mukaan, jos mies ei ole kiinnostunut akkojen köyrimisestä, on hän silloin auttamatta homo, on virheellinen ajatus, koska nykyaikana myös mies voi olla riittävän hyvän seuran puuttuessa täysin ilman. Feminiiniset piirteet kuuluvat monesti luovalle miehelle, ja luulisi kai, että nainenkin olisi tyytyväinen, jos mies ei ole jokaisen reiän jyvittämisen tarpeessa koko aikaa.

Miksi kaikki ei ole poliittista

On täysin oman valtani alaista, millaista arkea elän, mitä teen ja sanon. Tämä taas ei tarkoita sitä, että olisin yleistämässä omat mielipiteeni ja mieltymykset toisille ihmisille jaettuun todellisuuteen. On varsin naiivia ja alkukantaista, jos ajateltaisiin että kaikki ihmiset toimisivat mallin: koska minä teen, suosittelen myös muille samalla tavalla tekemistä. Kaikki ei ole moraalin alaista, ja ihmisillä on oikeus toimia yksityisesti sillä tavalla kuin haluaa kunhan se ei haittaa toisten ihmisten samanlaista oikeutta. Yksityisen ja julkisen piirin välille on tehtävä selkeä jaottelu: asia ei ole niin kuin feministit väittävät: kaikki ei ole poliittista eikä edes lähelle politiikan piiriä kuuluvaa. Mutta suomalaisessa körttiläiskulttuurissa alkukantaiset ihmiset kuvittelevat, että toimiessaan tietyllä tavalla, ihmisyksilö kannattaa samalla tavalla toimimista kaikissa tilanteissa ja kaikkien ihmisten kohdalla. Mielestäni vapautta on se, jos pystyy toimimaan yksityisellä tasolla niin kuin itse haluaa, eikä sen kohdalla tarvitse olettaa, että moralisoivat körttiläiset samalla kertaa nostaisivat ylös moralisoivan kepin päähän julkiseen piiriin oletuksia siitä, miten ihminen ajattelee julkisessa piirissä. On todella vanhanaikaista moralisointia, jos kuvitellaan, että yksityinen ja julkinen piiri liittyisivät toisiinsa, ja että niissä ilmaistuja asioita voitaisiin vertailla toisiinsa ja nostaa jokin yhdessä piirissä oleva asia esiin toisen kautta. Ihmisille on annettava mahdollisuus nautintoihin ja paheeseen niin kauan kuin se ei vioita toisten oikeutta samanlaiseen vapauteen. Erotiikka ja alkoholi liittyvät paheisiin, ja olisi väärin väittää, että nämä asiat eivät saisi ilmetä niin kauan kuin tällainen toiminta ei haittaa toisten ihmisten toimintaa. Tällainen haittaava toiminta voi olla vain toisten toimintaa yksityisen piirissä, sillä julkiselta puolelta ei voida moralisoida ihmisyksilöiden yksityistä puolta, koska se rajoittaisi ihmisten vapautta ja tuollainen ajattelu kuuluu menneeseen aikaan. Poltettiinhan noitiakin heidän yksityisen piiriin kuuluvien asioiden takia ja samanlainen moraalinen indignaatio saa Suomessa vieläkin valtaa sen takia, koska kansa on vielä niin moralisoivaa, ja tuo moraali on alkuperältään etenkin kiihkouskovaista. Ihmiset myös kuvittelevat, että he voivat massan runnovalla voimalla ottaa kantaa sellaisten ihmisten tekemisiin, jotka jotenkin poikkeavat joukosta ja etenkin silloin, jos heillä on paljon voimakkaita mielipiteitä ja halua muodostaa ajatuksia. Hirnuvat teiniporukat – niissä on kaikkein vähiten vapautta, ja ihmiset, jotka nauravat julkisella paikalla päin naamaa saadakseen toisen ihmisen henkisesti alistettua ovat syvintä paariaa ja rahvasta. Mielestäni olisi asiallista, jos keskusteltaisiin kysymyksistä asiaperustein ja esitettäisiin kritiikkiä, jotta kaiken palautteen ei tarvitsisi olla porukalla päin naamaa nauramista. Mielestäni ihmisille tulisi antaa kiitosta heidän hyvien piirteidensä takia, eikä väheksyä, vähätellä ja lyödä leikiksi.