Miten Kokoomus uudistetaan

Kokoomus tarvitsee uudenlaista suuntaa, johtajaa ja ideologiaa. Nykyaikainen Kokoomus on jumittunut paikalleen, koska se ei ole kehittänyt itselleen sellaisia poliittisia päämääriä, joiden avulla se olisi voinut todistaa äänestäjille, että Kokoomus kuitenkin merkitsee jotain todellista poliittista ideologiaa. Uuden suunnan hankkiminen ja siihen pyrkiminen vaatii uudenlaista puoluejohtoa, uudenlaista ideologiaa ja uudenlaista mediakuvaa. Myös vasemmiston suhteellinen nouseva kannatus antaa Kokoomukselle velvoitteen oikeistolaisten arvojen kehittämisestä ja toteuttamisesta. Petteri Orpo ei ole älyllisesti eikä poliittisesti tarpeeksi vakuuttava hahmo siihen asemaan, jossa hän tällä hetkellä on. Hän ei myöskään edusta sellaista poliittista ideologiaa, jonka pitäisi olla todellista puolueen äänestäjien takia. Enemmänkin tulee mieleen vasemmistolaisten mielistelijät Suominen ja Kanerva. Jos vertaamme häntä esimerkiksi sellaisiin entisiin kokoomuspoliitikkoihin kuin Jan Vapaavuori, Raimo Ilaskivi ja Tuure Junnila, voimme havaita sen millainen kevytsarjalainen hän todellisuudessa on monessakin mielessä. Puoluejohtajalta vaaditaan särmikkyyttä, joka auttaa siinä, kun pyritään ilmaisemaan poliittisia mielipiteitä asioista ja johtamaan puoluetta tavalla, jossa kannattajien ei tarvitse kokea suuttumusta ja hämmentyneisyyttä sen takia, että puoluejohtaja haluaa muuttaa puolueen sisällön ja sen idean. Voi kysyä, onko laiva, kun siitä otetaan kaikki osat pois ja laitetaan uudet tilalle, enää sama laiva? Aivan kuten Jan Vapaavuori, niin myös esimerkiksi sellainen edesmennyt huippuälykäs ja korkeasti sivistynyt englantilaispoliitikko kuin Enoch Powell, ovat esimerkkejä siitä, miten keskinkertaisella älyllä johdettu politiikka ei suosi älykkäitä poliitikkoja, ja heistä tulee vain äärimmäisen harvoin puoluejohtajia, koska äänestäjiä miellyttää enemmän jossain tilanteissa sellaiset poliitikot, jotka eivät ole selkeästi heitä älykkäämpiä. Tähän on saatava muutos, sillä tällä hetkellä uusi Kokoomuksen puheenjohtaja tarvitsee etenkin tehdä työtä arvottamisen ja puolueen arvopohjan herättämisen ja nostamisen eteen. Objektiiviset arvot ovat sellaisia arvoja, jotka tarjoavat kaikille samankaltaista vapautta. Ja tämän takia Kokoomukseen on saatava objektiivinen ja älykäs puoluejohtaja, koska objektiivisuuksien ja ristiriitaisten subjektiivisuuksien erottaminen on puoluejohtajan tärkeä tehtävä. Todelliset arvot ovat objektiivisia, kun taas reaktiiviset subjektiiviset arvot jäävät monesti pelkästään triviaaleiksi mielipiteiksi. Olisi perustettava kansanedustajien äänestäjien piirissä eräänlaisia työpajoja tai kokoontumisia, jotka pidettäisiin edustajan kotipaikkakunnalla, jossa yhteydessä poliitikko saisi tietää enemmän siitä, millaisia arvoja hän voisi parhaimmassa tapauksessa arvostaa. Arvojen luominen ja ilmituominen vaatii itsen tutkiskelua ja erilaisten käsitteellisten yhteyksien muodostelua ja kritisoimista mutta myös toisaalta nämä arvot on voitava tuoda ihmisten keskuuteen, jolloin niitä pitää vertailla toisiinsa kollektiivisen vastaavuuden tulkinnalla, jossa yhteydessä tulisi tulkita myös arvojen ristiriitaisuutta ja ristiriidattomuutta maksimointiavaruuden tarjoamalla avulla.  Orpo eli tämä vuokra-asuntovälittäjä on liian keskinkertainen ja pitää Kokoomusta kallellaan vasemmalle. Koska Suomessa ei enää ole muita traditionalistisesti sosialistivastaisia puolueita kuin Kokoomus, pitäisi puolueen erottautua porvarillisen aatemaailman kannattajana. Kokoomuslaisuus tarkoittaa sosiaalista ja taloudellista liberalismia, ja sen tulisi mieluiten ottaa oppia kansallisliberalismi nimellä tunnetusta poliittisesta ideologiasta, jonka mukaan samalla kun suvaitaan seksuaalisia vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja vammaisia, niin samalla arvostetaan ja varjellaan myös oman kansallisen ja konservatiivisen kulttuurin piirteitä. Kokoomuksessa tulisi siis korostaa myös vapaata taloutta ja suojella yksilönsuojaa ja yksilönvapauksia, eli siinä sen tulisi ottaa enemmän oppia esimerkiksi liberaalipuolueelta. Kokoomuksen johto tarvitsee nuoruusleikkausta ja mikä olisikaan parempi tapa suorittaa tämä muutos, kuin oppositiosta käsin. Triumviraatti, jonka soisi johtaa Kokoomusta pitkälle tulevaisuuteen löytyy Kokoomuksen oikeistosiiven lahjakkaimmalta puolelta. He ovat Antti Häkkänen, Elina Lepomäki ja Wille Rydman. Oppositiokauden aikana Kokoomuksen on tarkasteltava arvojaan, ja sen takia mielestäni, koska Orpon keskustavasemmistolainen politiikka ei ole sanottavasti nostanut puolueen menestystä, pitäisi menestystä hakea puolueen perustavimmasta ja yksiselitteisimmästä osasta, sen oikeistosiivestä. Häkkänen, Lepomäki ja Rydman ovat älykkäitä nuoria ihmisiä, ja heidän avullaan puolue voisi tavoitella pian taas kiinteätä oikeistolaisuutta tämän juoksevan kokoomuslaisuuden sijaan. Kokoomus ei voi menestyä, jos puolueen puheenjohtaja arvostaa enemmän toisten puolueiden arvoja ja ideologiaa, kuin omaansa. Kokoomuksen ei tulisi säikähtää oikeistolaisleimaa, koska meidän puolueemme on ja me itse edustamme oikeistolaisuutta, ja on monta kertaa sanottu, että se politiikka, jota Kokoomuksen viimeaikojen heikot johtajat ovat ajaneet, on ollut paljon vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin mitä puolueen kannattajat edustavat. Kokoomuksen on etenkin tuettava yksilönvapautta ja oikeuksia sekä yksilönsuojaa, jota se ei ole mielestäni Orpon aikana tehnyt. Myös erilaisten eri tarkoituksia palvelevien yhteisöjen perustaminen tulisi tehdä yhteiskunnan sisällä helpommaksi. Mielestäni anarkokapitalismin on loppujen lopuksi, vaikken sanokaan, että sekään pitäisi toteuttaa absoluuttisesti, kuitenkin oikeanlaisia suunta tästä puolueen ideologian toteutuksesta. Kokoomuksen tulisi korostaa yövartijavaltion oikeutuksellisuutta, vaikka samalla sitä mukaan, kun yksilöiden vapauksia lisätään, tulisi myös lisätä sellaisia viranomaistahoja, jotka edistävät tällaisen järjestelmän pysyvää olemassaoloa, vaikka nekin tulisi kuitenkin pysyttää positiossa, jossa ne eivät ole haitaksi yksilönvapauksien varjelussa. Jan Vapaavuoren poliittinen ideologia tulisi nostaa uuden kiinteätä oikeistolaisuutta edistävän Kokoomuspuolueen huoneentauluksi. Kertoo tiettyjen piirien kevytkenkäisyydestä, että niin moni puolueen jäsen halusi mieluummin puheenjohtajaksi siihen tehtävään liian kepeän ja epäuskottavan Alexander Stubbin. Kokoomuksen tulisi myös ylläpitää tärkeätä oikeusvaltion ideaaliamme, jonka myötä voimme luottaa siihen, että kaikki saamme elää oikeudenmukaisesti ja ilman vainoa Suomessamme, ja toisaalta estää tiettyjen maahanmuuttajatahojen pyrkimykset siinä, miten he voivat ylläpitää oman kulttuurinsa piirteitä ja rutiineita suomalaisen yhteiskunnan sisällä. Yhteisöjen suojaa tulisi voida ylläpitää sekä yritysten ja vapaaehtoisten järjestöjen perustamisen ja niiden sisäisen koheesion toteutumisen helpottamisella. Instituutioiden tulisi olla itseriippuvaisia, jossa niiden koostumusta tulisi voida vartioida niistä itsestään käsin. Eli tulisi ehkäistä se, että instituutiot alkaisivat suhtautua pyyteellisen vihamielisesti toisiin instituutioihin, jossa tilanteessa ne alkaisivat kilpailemaan keskenään vaikutusvallasta ja alasta. Vakaumus on valtaa, ja sen takia tulisi ruveta tulkitsemaan politiikkaa sen alkukohdasta eli arvoista, eikä arvostella poliitikkoja siten, miten he ovat käsitelleet jonkin yksittäisen poliittisen päätöksentekotilanteen, joka on monesti kepin päähän nostettua oman poliittisen ideologiansa kohdalla hämmentynyttä ja mykkää henkispoliittista nylkyttämistä.