Tiellä kävelee
rikkaudeton
rakkaudeton mies
kukaan ei auttaa häntä voi
ei muut kuin kuoleman
kellot hänelle soi
ei nosta hän tervehdykseen kättään
on halvaantunut kuin kanto mättään
toivoisi hän jotain merkittävää
jotain, joka olisi kaiken näyttävää
ei kuitenkaan lähde käden oman kautta
siksi koska ei olisi itselleen sen tautta
näkee hän kauneuden rumuuteen
vakiintuu se hänelle mielen lujuuteen
isoisän äitiä istutettiin penkissä huoran
toi lehtolapsi mukanaan tapansa luojan
ei pääty tämä lopulta hyvin
vaikka aneltaisiin kaikki sitä,
kultaisin jyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti