Ulkosuomalaisena, taas

Olen taas jättänyt kotimaan tomut taakseni ja muuttanut ulkomaille, Asun nykyään Prahassa, joka on mielestäni erittäin kiehtova ja keskieurooppalainen metropoli ja kaupunki. Tarkoituksenani ulkomailla on kirjoittaa ensimmäistä romaaniani, tehdä väitöskirjaa, kirjoitella lehtiin ja kääntää etenkin ranskalaisten ja saksalaisten runoilijoiden tekstejä sekä myös kääntää antiikin klassikkoja, kuten esimerkiksi Sofokleeta ja Aristofanesta. Luulen, etten enää palaa pysyvästi Suomeen, vaikka tietysti vierailenkin vanhempieni ja veljeni luona sekä vanhempieni kesäasunnolla Kaavilla.

Monet taiteilijat ja kirjailijat ovat jo ennen minua lähteneet hakemaan suurempaa inspiraatiota ja suurempia tuulia oman taiteellisen ja kirjallisen työnsä inspiraatioksi. Esimerkiksi Pentti Saarikoski vietti joskus 1960-luvulla aikaa Prahassa ja sen oleskelun tuotoksena syntyi myöhemmin Pekka Tarkan julkaisemat Prahan päiväkirjat. Vaikka Saarikoskea voisi pitää esikuvana kirjallisessa työskentelyssä on kuitenkin muistettava, että hän joi itsensä hengiltä ja tuon takia onkin syntynyt sanonta, jonka mukaan Saarikoskea lukiessa alkaa henki haista viinalta. Voi ajatella miten suuria töitä hänkin olisi saanut tuotettua, ellei hän olisi liottanut aivosolujaan viinassa koko aikuisikänsä. On siis muistettava, ettei ulkomailla asuminen ja ryyppääminen riitä itsessään siihen, että voisi saada jonkinlaisia kirjallisia tuotoksia kasaan, vaan työtä on tehtävä kovasti ja mieluiten päiväjärjestyksen mukaisesti.

Olen miettinyt viime aikoina divergentin ja konvergentin ajattelun erottelua. Konvergentti ajattelu tarkoittaa siis tyypillisintä tapaa päätellä luonnontieteiden yksinkertaistetulla metodilla, kun taas divergentti ajattelu ottaa huomioon luovuuden ja epäsovinnaisen ongelmien ratkaisun tavan. Divergenttiä ajattelua tulisi opettaa lapsille ja nuorille jo koulussa, koska konvergentti ajattelu on liian tyypillistä, samalla kun divergentti ajattelu vaatii luovuutta ja päättelyn arviointia metatasolla. Jos haluaa olla luova ja jos siihen on kanttia, niin kannattaa ehdottomasti kirjoittaa ja luoda taidetta mahdollisimman vapaasti ja omaa inspiraatiota ja kokemusta huomioonottavalla tavalla. Ei kannata rajoittua tiukkiin sääntöihin, koska oma tuotos tulee esiin vaan olemalla rehellinen itselleen sekä totuudelle.

 Ihmisten tulisi mielestäni asua mahdollisuuksien mukaan ulkomailla etenkin nuoruutensa aikana, koska silloin avautuu näkökulma siihen, millaista elämä on muualla kuin omassa pienessä Suomessa. Esimerkiksi Erasmus-vaihtoa tulisi tukea ja promotoida näkyvästi, vaikkakin siinäkin on tärkeää, että pystyy sopeutumaan jollain asteella opiskelijakulttuuriin, koska muussa tapauksessa suhteellisesti halvemmat päihteet saattavat vetää suuntaansa. Alkoholisoituminen on monesti ulkomailla uhkana, ja siihen auttaa vain se, että tekee aktiivisesti töitä ja ei anna rännin vetää itseään. Kun asuin 2009-2010 Düsseldorfissa ja Pariisissa ja vuonna 2015 taas ensiksi mainitussa, olin vielä niin heikkoluonteinen, että annoin viinan viedä. Nyt ei käy samalla tavalla.

Olli von Becker

Kirjoittaja on Prahassa asuva kirjailija