Kaupunki Böömin, keskieurooppalainen
avaa samalla ovensa minulle, vaivaiselle,
mutta kuitenkin jokin pysyy salassa
ei nämä lääkkeet riitä minulle
absintti, tuo vihreä keiju, vaikuttaa eri tavoin
en ole kuitenkaan vielä oksentanut verta¨
kurlannut sitä pitkin vaaleita sohvia
jotka ovat puhdistaneet slaavilaiset seireenit
en minä ymmärrä näiden slaavilaista mussutusta
kirjakaupoissa kuljen miettien suuntaani ja kohtaloani
nämäkään rivit eivät sitä lopulta muuta
Putoan lopulta taivaalta kuin langennut enkeli
Minun skyfallini
Putoan kuin katoliset viestimiehet Prahan vanhan linnan
ikkunasta
EI tämä seutu riitä minulle
Minun on lähdettävä takaisin
ja mietittävä uudestaan sopivampia metropoleja,
joissa voi kävellä violetit housut jalassaan
ilman slaavilaista mölkötystä
jota minun ei tarvitse oppia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti