maanantai 1. heinäkuuta 2019

Dekadentismista ja elämänväsymyksestä

Dekadentismi yhdistetään kirjallisuudessa etenkin Charles Baudelaireen, Stephane Mallarmeen, Paul Verlaineen ja Arthur Rimbaudiin. Dekadentti tarkoittaa etenkin poikkeavuutta keskiluokkaisesta pikkuporvarillisesta tavallisesta arjesta. Dekadentit etsivät uudenlaisia nautinnon kohteita, jotka eivät ole sidottuina tavanomaisiin ideologisiin nautintoihin. Etenkin absintti ja lsd sekä aiemmin oopiumi ovat olleet tunnettuja hermostoa huumaavia päihteitä näissä piireissä. Dekadentit siis etsivät kaikesta poikkeavaa ja etenkin normista korkeampaa poikkeavaa. Dekadentismi kehittyi symbolismista, jossa etsittiin korkeampia vertauksia ja kielikuvia. Elämänväsymys liittyy merkittävällä tavalla dekadentismiin, koska siinä ihmiset ovat tulleet äärimmäisen kyynillisiksi ja kyllästyneiksi ihmisten tavanomaisiin nautintoihin ja pikkuporvarillisen arjen osiin, jotka eivät näytä  poikkeavan toisistaan minkäänlaisella tavalla. Joris-Karl Huysmans kirjoitti tunnetun kirjansa Vastavirtaan, jonka päähahmosta Jean des Esseintesista, vanhan aatelissuvun viimeisestä rappeutuneesta ja hermoherkästä jäsenestä on tullut klassikko pitkin koko länsimaisen kirjallisuuden historiaa. Etenkin ylikehittynyt hermoston toiminta ja liiallinen aivollisuus on tehnyt dekadenttien keskuudessa kaikesta kyseenalaistettavaa ja sellaista, että sen läpi voi nähdä. Dekadentti näkee tavallisen ihmisen nautintojen läpi ja se saa aikaan sen, että hän kokee itseinhoa kokon ihmissukukunnnan takia ja vuoksi. Oscar Wildekin kuului dekadentteihin ja hänen ystävänsä Lordi Alfred Douglas on kaukaista sukua minun sukuni jäsenille. Dorian Grayn muotokuva ja Totuudellisena pysymisen tärkeys ovat merkittäviä tämän koulun teoksia. Monesti aristokratian vanhat patriisisuvut tuottavat itsestään rappeutuneita jäseniä, jotka ovat tietyllä tavalla renessanssifiguureja, koska koko suvun historia on kirjoitettuna tällaisten ihmisten tajuntaan. Kärsimisessä on jaloutta ja jaloudessa on kärsimystä. Rappeutuminen ja rappio on joskus kaunista ja jaloa.


Olli von Becker
Kirjoittaja on Prahassa asuva kirjailija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti