Maksimointiavaruudesta ja indeksaalisesta tulkinnasta

Indeksaalinen tulkinta tarkoittaa tilanneyhteyden, tilanteen, ja tilanneyhteyden ja ihmisen välisen suhteen huomioivaa tulkintaa. Maksimointiavaruus tarkoittaa kolmiulotteista puhdasta tilaa, jossa tapahtuu indeksaalisen tulkinnan mukaisen arvopotentiaalin arvottamisen tapahtuma.Totuutta siis määrittää monissa yhteyksissä tilanne ja tilan dynamiikka, jota maksimointiavaruudessa on tarkoitus mitata ja vertailla. Siinä yksilölliset ja subjektiiviset tekijät muuttuvat tulkinnan kautta objektiivisiksi. Eli on totta, että arvot ovat alkukohdassaan tietynlaisia subjektiivisia impulsseja, jotka muuttuvat arvoksi vasta arvojen objektivaation jälkeen, eli voidaan sanoa, että arvottamisen alkukohta ja motiivi syntyy sisältä, ja se vasta henkisellä olemassaolollaan muuttuu näkyväksi silloin, kun  arvotunne on ihmisessä ja hän hakee siihen maailmasta vastinetta. Monestihan ihmiset pyrkivät henkiseen yhteyteen toisten ihmisten kanssa omien arvojensa perusteella, mutta sitäkin tulisi voida motivoida arvotunteiden tunnistamisella, koska jos ajatellaan esimerkiksi että liitytään jonkin puolueen jäseneksi pelkästään reaktiivisten arvojen, eli sellaisten arvojen perusteella, jotka ovat pelkästään ulkomaailmassa, eikä kukaan tunne niitä sisäsyntyisesti, ei tuollaisella arvottamisella ole minkäänlaista merkitystä, ja voidaankin sanoa, että tuossa yhteydessä merkitysvallan käyttäjät manipuloivat ihmisiä uskomaan oman minänsä vastaisia ajatuksia ja arvoja. Maksimointiavaruudessa siis mitataan sitä, voidaanko tietyt arvolliset asiat ja niiden ominaisuudet viedä äärimmäisyyksiin, ja sillä katsotaan sitä, onko arvolla mahdollisuutta pysyä saman määreen sisällä, eli onko se hyvää vai pahaa. Toisaalta kvantitatiivinen tulkinta ei riitä itsessään määrittämään arvon hyvyyttä, vaan tarvitaan myös laadullista eli indeksaalista tulkintaa. Kun ominaisuuus tai arvon  osa viedään äärimmäisyyksiin, niin sen kautta voidaan vertailla sitä, onko jokin todellinen arvo vain onko se pelkästään subjektiivinen mielipide. Tulkinnan tarkoituksena on selvittää millaiset arvot ovat kyvyllisiä pysyvyyteen ja joita voidaan kutsua arvoksi, kun taas subjektiivinen mielipide sisältää maksimoinnissa ristiriitoja, jonka takia sitä ei voida kutsua arvoksi. Nimen omaan ristiriidan puuttuminen edustaa arvossa sitä piirrettä, minkä ansiosta sitä voidaan todella kutsua arvoksi. Näitä kahta käsitettä tarvitaan sen takia, koska siinä voidaan saada enemmän selkoa tärkeään ja monimutkaiseen arvottamisen ja totuuden lajittelun tapahtumaan. Staattinen persoonallisuus tarkoittaa ihmistä, joka ei pysty yleistämään arvojaan ja elämään niiden mukaan, vaan hän ei kasva eikä kehity arvojen tulkitsemisen ja adaptiivisen tulkinnan myötä. Dynaaminen persoonallisuus tarkoittaa ihmistä, joka harrastaa jatkuvasti arvojen uudelleen tulkintaa ja hän myös kasvaa arvottamisen ja arvoista keskustelemisen myötä. Sellainen arvo tai ominaisuus, joka selviytyy arvioinnista ilman ristiriitaa, voi tulla arvoksi vapaasti ja sellainen arvo tai ominaisuus on ansainnut adaptiivisen tulkinnan mukaisen objektiivisuudeksi tulemisen. Arvoilla on siis eroja kuten on myös niitä luovilla emootioilla. Arvo voi olla pysyvä ja objektiivinen, vaikkakin sen sisältö voi muuttua silloin, kun se ei rakenna itselleen ristiriitaa, eli arvon pitää voida olla universaali ja yleistettävissä kaikille. Toisaalta jokin  arvo tai ominaisuus voi sijoittua maksimointiavaruudessa esimerkiksi määreisiin paha tai erittäin paha, ja sen takia arvojen ja etenkin sosiaaliselta kompetenssiltaan kyvykkäiden arvojen tulee olla sellaisia etteivät ne aiheuta suurta haittaa suurelle ihmisten ryhmälle. Preferenssiautonomia on käsite, joka tarkoittaa positiivisella ja negatiivisella vapaudella määriteltävää ihmisen parhainta autonomiaa eli itsemääräämisoikeutta, ja toisaalta sitä, että ihminen saa monissa tilanteissa valita negatiivisen ja positiivisen vapauden väliltä ja nuo valinnat määrittävät sitä, onko ihminen preferenssiensä kautta autonominen. Maksimointiavaruus siis määrittää arvon potentiaalia ja sosiaalista kompetenssia, kun taas indeksaalinen tulkinta tuottaa arvoon sen viitekehyksen ja määrittää myös alustavasti sitä, millaisiin asioihin arvojen mukaista päättelyä voidaan sijoittaa. Tärkeimmät käsitteet ovat kommentaariaatti, joka tarkoittaa kommentointiin ja pintapuoliseen tulkintaan keskittynyttä ihmisten ryhmää, jotka pyrkivät manipuloimaan ihmisten enemmistöä ja saamaan heidät valtansa alle. Vaikutteellisuus tarkoittaa sitä ihmisen olemassaolon tilaa, jossa häneltä on viety henkilökohtaista vapautta ylläpitävä autonomia, eli heidän toiminnastaan on tehty riippuvaista ja heitä ohjataan heitä korkeamman tahon toimesta. Merkitysvalta tarkoittaa sitä kommentaariaatin vallan muotoa, jolla he pyrkivät tuottamaan omia keinotekoisia symboleitaan ja arvojaan, joille he antavat oman käsitteellisen merkityksensä. Merkitysvallalla siis pyritään siihen, että ihmisten käsitteille antaman merkitykset muuttaisivat sisäisesti muotoaan ja alkaisivat muistuttaa kommentaariaatin osoittamaa merkitystä. Vertailukohdallinen symboli tarkoittaa keinotekoista symbolia, joka syntyy ihmisten subjektiivisista emootioista sen jälkeen kun heistä on tullut vaikutteellisia. Tällaiset symbolit ovat täysin reaktiivisia ja ihmisten subjektiivisuudesta syntyviä ja sen takia ne ovatkin vertailukohdallisia. Kommentaariaatti hyödyntää symboleita oman vaikutteellisen maailmansa julkisivuna ja ihmiset alkavat uskomaan näihin, jolloin viimeistään heistä tulee epäautenttisia ja epävapaita. Arvoinstituutio tarkoittaa kommentaariaatin muodostamaa tietyn arvon ympärille rakennettua järjestelmään, joka pyrkii korostamaan jotain arvoa tärkeimpänä, ja tällaiset arvot ilmenevät vertailukohdallisina symboleina. Tuki-instituutio muodostuu asettamiskonstanteista, jotka sitä myöten tukevat arvoinstituutiona ja ohjaavat vaikutteellisten ihmisten emootioita arvoinstituutioiden tueksi. Ideologinen nautinto tarkoittaa poliittisen toiminnan ja ajattelun siirtymistä ihmisen yksityiselämään sillä tavalla, että pian yksityinen nautinto alkaa vaikuttamaan vastaavasti ideologiaan. Kollektiivinen vastaavuus tarkoittaa sitä vertailullista instrumenttia, jonka avulla voidaan määrittää se, miten yksilölliset ja yhteisölliset arvot muodostuvat yhteisössä eri tavoin ja eri järjestyksessä, eli kollektiivisen vastaavuuden kautta voidaan määrittää ja vertailla sitä eri yhteisöjen sisäiseen rakenteeseen. Tunnustushierarkia tarkoittaa järkevintä mahdollista tapaa suhtautua instituutioihin ympärillään ja miten niiden tulisi henkisesti korkeimmassa mahdollisessa yhteisössä järjestyä.