sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
Vallan myytistä ja vallan symboleista
Vallan olemus on todella tärkeä
moneen eri asiaan liityvä kysymys. Voidaan katsoa, että vallan
hallitseminen on nykypäivänä etenkin sopimisen kautta saavutettua
valtaa. Toki joillakin yhteiskuntaelämän osa-alueilla vallan
tavoittaminen vaatii etenkin hierarkiassa etenemistä ja hyvin
matalalta asteelta korkeammalle nousemista. Kuitenkin voidaan
sanoa, että niin sanottu rahvas ei ymmärrä vallan olemusta, sillä
he monesti kokevat, että jonkinlainen saavutettu asema tai vallan
symboli näyttää heille sen, että tällaista ihmistä pitää
kunnioittaa enemmän ja antaa hänelle enemmän puheenvaltaa ja
oikeuksia kuin muille. Monet ihmiset eivät havaitse tätä vallan
sopimusluonnetta, ja kuvittelevat, että valta-asemassa oleva ihminen
on siinä etenkin omien huippuominaisuuksiensa ja ihmisyydellisen
paremmuuden ansiosta. Minkä takia ihmiset siis kiinnittävät
enemmän huomiota etenkin esimerkiksi kansanedustajiin. Se johtuu
siitä, koska tällaiset ihmiset ovat auktoriteettiuskoisia ja
luottavat hierarkkiseen tapaan hahmottaa yhteiskuntaa. Minun
mielestäni suomalaiseen johtamiskulttuuriin tulisi tuoda totaalinen
muutos. Myös kansanedustajien seremoniallisuutta tulisi alkaa
vähentämään. Suomalaisen demokratian ja tasavallan säilyttämisen
takia, tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia asioita ihmiset
tapaavat arvostaa. Jos valtaa ihaillaan vallan itsensä takia tulee
se monesti johtamaan korruptioon ja stagnatisoitumiseen eli muutoksen
ja dynaamisen eteenpäin menemisen häviämiseen. Myös vallan
symbolit jo kalliista puvusta ja silkkisolmiosta lähtien on myös
yksi huolen aihe nykaikaisessa yhteiskunnassame. Tämä liittyy rahan
ja maun ylikorostamiseen, jossa pääkohta on rahassa. Millainen
sitten on ihminen joka on tyytyväinen omaan olemiseensa ja joka ei
anna sen suurempaa arvoa kenellekään tai millekään ilman
perusteita. Sellainen on etenkin itselleen ja totuudelle uskollinen
ihminen. Eli ihmisen tekee onnelliseksi etenkin se, kun hän kokee
olonsa hyväksi ja perustarpeiltaan tyydytetyksi ja ei katso, että
hänen tulisi pyrkiä entistä korkeampaan elintasoon ja
vaikutusvaltaan. Olen huomannut, että etenkin vanhoilla ihmisillä
on etenkin maaseudulla tapa arvostaa kansanedustajia korkeampina
herroina, joille voidaan ihan vahingossakin heittää ääniä
esimerkiksi sen perusteella, kun jotkut kuvittelevat hullusti ja
absurdisti, että on parasta äänestää istuvaa kansanedustajaa,
koska ”se pääsee kuitenkin läpi. Mielestäni kansanedustajien
vaalikausien määrästä tulisi keskustella ja vähentää niitä.
Tämä sen takia, että kymmeniä vuosia eduskunnassa olleet
edustajat tulevat pompööseiksi ja varmasti ajan myötä myös
mukavuudenhaluisiksi, jolloin voi lainsäädäntötyön sijasta
nauttia enemmän liian korkeata palkkaa ja muita luontaisetuja,
lentokoneella lentämistä ja taksilla ajamista. Revan saaminenkin
voi joskus olla mahdollista ministerin tai kansanedustajan
statuksella. Organisaatioissa joissa on johtajia, tulisi alkaa
Brittiläisen imperiumin Intian korkeimman hallitsijan Viceroy of
India mukaisesti kutsumaan varajohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi.
Tämä sen takia, koska absoluuttinen keskitetty valta saa monesti
organisaatiossa aikaan sen, että johtajan ominaisuuksia aletaan
liioittelemaan, eikä kaikissa tapauksissa uskota edes siihen, että
voitaisiin vastata johtajalle tai keskustella hänen kanssaan
vallankäytöstä. Johtajan roolin tai kansanedustajan roolin ei
tulisi olla ominaisuuksiltaan poiketa millään tavalla tavallisen
virkamiehen roolista. Voitaisiin jopa väittää, että hyväksi
organisaatioiden kannalta olisi se, jos korkeinta valtaa niissä
käyttävät ihmiset vaihtuisivat organisaatiossa tietynlaisen
reshufflen kautta aina tietyin väliajoin. Organisaatioiden
vallankäyttäjien tulisi myös käydä jatkuvaa vuorovaikutusta
matalemmalla asteella organisaatiossa olevien ihmisten kanssa. Minkä
takia rahvas siis monesti ajattelee, että esimerkiksi kansanedustaja
tarvitsee erityiskohtelun ja kunnioitusta. Se liittyy varmasti
etenkin sihen,että heillä ei ole paljon itseluottamusta eivätkä
he varsinaisesti pysty tunnistamaan sitä, mitä yhteiskunnallinen ja
poliittinen valta tarkoittavat. Tällaiset ihmiset ovat
vaikutteellisia eivätkä he voi itse päättää edustajaansa –
monesti lämmin kupponen hernekeittoa ratkaisee joillekin
äänestyspäätöksen. No tietysti tällainen väki kuuluu
tavallisesti kepulaisiin tai sosialisteihin, heidän vaalikarjaansa.
Ihmiset eivät ajattele valta-asemia näin: entä jos kaikki
kansanedustajan kannattajat päättäisivätkin yhtä äkkiä että
hei eivät enää haluakaan kannattaa edustajaa? Säilyisikö vallan
leima tuollaisessa ihmisessä vai olisiko hän sittenkin paljaaksi
riisuttu nakke, jolla ei enää ole valtaa? Mielestäni ihmiset
voisivat tuolla tavalla sisäistää itselleen sen, mitä valta on.
Se on riippuvaista meistä kaikista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti