Uudistus kieltenopetukseen

Kielten opiskelu kouluissa ja lukioissa kaipaa uudenlaista oppimisjärjestelmää. On mielestäni väärin, että kieliä koulussa opiskelevat oppilaat pakotetaan ottamaan osaa samanaikaisille eri kielten kursseille. Kielten opiskelussa tulisi korostaa nykyistä enemmän vertailevaa kielitiedettä, kielten genealogiaa ja kielten historiaa. Tämä sen takia, että nykyinen heittelevyys eri kielten arvosanoissa ei näkyisi yhtä selvänä.

Kaikkia indoeurooppalaisia kieliä voitaisiin opettaa saman oppiaineen alla, jossa kursseja olisi nykyistä enemmän, ja siinä pyrittäisiin lähestymään Noam Chomskyn ja Kalevi Wiikin käsitteellistämää eri kielten välistä (Wiikin tapauksessa suomen kielen) protokieltä. Suomen kielen opiskelun yhteydessä tulisi korostaa kokonaista finnougristen kielten kokoelmaa, mutta painottaen etenkin niihin kieliin, joiden puhujat asuvat lähellä maamme rajoja. Samalla kun tässä oppiaineessa opetettaisiin kaikkia kieliä, saisivat oppilaat keskittyä kaikkien kielten tosiasiallisuuden, historian ja vertailuvuuden oppimiseen.

Vertaileva kielitiede tarkoittaa kielten ominaispiirteiden vertailua toisten kielten ominaispiirteiden kanssa. Ei todellakaan tarvittaisi useita oman nimensä alla opetettavia kielikursseja, kun kaikkia voitaisiin opiskella yhden nimikkeen alla, sillä esimerkiksi indoeurooppalaisissa kielissähän on paljon yhtäläisyyksiä toistensa välillä. Samalla kun perehdyttäisiin kielten historiaan ja etenkin niiden yhteiseen historiaan, voitaisiin saada käsitys kaikkien kielten pohjalla olevista erityispiirteistä.

Esimerkiksi englannin opiskelussa tulisi keskittyä esimerkiksi Beowulfin opiskeluun, ja ranskassa voitaisiin hyödyntää mm. Rabelaisin renessanssin aikaista kieltä. Samalla kun keskeisimmät kieliaineet ovat ruotsi, englanti ja saksa; mutta mahdollisuuksien mukaan myös ranska, jos voitaisiin opettaa myös romaanisten kielten historiaa, jota kautta avautuisi tie myös espanjaan, italiaan ja romaniaan; niin voitaisiin myös opettaa muinaiskreikkaa ja latinaa, samalla kun niidenkin yhtäläisyyksiä voitaisiin pohtia vertailevan kielitieteen avulla.

Nuorisokulttuuri tulisi poistaa kielten opetuksesta, koska se passivoi ja ei edistä nuorten aikuistumista. Samalla tulisi poistaa tuohon nuorisokulttuuriin perustuvat pikkutehtävät, jotka edistävät vain koulumestariloimista. Oppilaat tulisi laittaa lukemaan klassikoita, kuten saksassa esimerkiksi Niebelungeinlaulua, ranskassa Rolandin laulua ja sukulaiskielemme viron opiskelussa Kalevipoegia. Ja mielestäni myös kääntämistä opeteltavalta kieleltä vastaanottajakielelle tulisi arvostaa nykyistä enemmän, sillä sehän on perusmerkityksessään tärkein opeteltavan kielen funktio.

Olli von Becker

YTM