Sosiaalisen elämän ja seuraelämän mullistus

Ihmiset ovat nykyaikaisessa yhteiskunnassa monesti tekemisissä toisten ihmisten kanssa, joko valinnan takia tai ilman omaa mielipidettä. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat saaneet enemmän valinnan vapautta sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa he ovat ja haluavat olla tekemisissä. Näin ollen kontingenssi sen suhteen miten läheiset ihmiset valitaan on laajentunut ja voidaan epäillä, että se laajentuu tulevaisuudessa vielä enemmän nykyiseen verrattuna. Eli tästä voidaan sanoa, että aikaisempi agraarinen elämä tarkasti määritellyssä ympäristössä on muuttunut elintason nousun ja teknologian kehittämisen myötä. Kuitenkin on niin, että monessa mielessä aikaisemmassa järjestelmässä oli paljon hyvää, koska se piti silloin huolta ihmisten läheisimmästä sosiaalisuudesta ja yhteisöelämästä. Kuitenkin nykyaikainen järjestelmä sallii paremmin esimerkiksi sosiaalisen mobilisaation. Mielestäni on niin, että etenkin nykyaikainen teknologia on aiheuttanut sen, että monet saavat sen tarjoaman vapauden myötä oikeutuksen omalle töykeydelleen ja epäkohteliaisuudelleen. Minä en esimerkiksi pidä Helsingistä yhtä paljon kuin Keski-Euroopan suurkaupungeista, ja se saattaa liittyä siihen, miten Helsinki on Suomen tapaan nuori ja suurin osa siellä asuvista ihmisistä ei ole omaksunut muiden kehittyneempien kulttuureiden tavalla suurkaupungissa elämisen kulttuuria. Monissa kehittyneissä eurooppalaisissa kulttuureissa on ihmetelty sitä, miten suomalainen kulttuuri on teknologian kehittymisen myötä muuttunut aiempaankin nähden epäsosiaalisemmaksi, ja ihmiset eivät enää usein puhu toisilleen paitsi silloin kun on välttämätön pakko. On toisaalta myös niin, että sosiaalinen media on mahdollistanut ihmisten nolaamisen ja kiusaamisen ja monesti sen saa tehdä netissä anonyymisesti, samalla kun aiemmin kiusaajat jäivät kiinni toimintansa näkyvän luonteen ja itselähtöisyyden takia. Pitäisi miettiä sitä, miten sosiaalisesta elämästä tulisi tehdä enemmän eettinen. Etiikka sosiaalisen elämän yhteydessä tarkoittaa etenkin sitä, miten vastakkaiset mielipiteet voidaan yhdistää synteesiksi, joka palvelee moraalisuutta ja ihmisten henkilökohtaisia tarpeita ja ihanteita. Kun nykyaikainen monikulttuurinen yhteiskunta on tuonut samojen rajojen sisään suuren määrän toisistaan poikkeavia ihmisiä, voidaan sanoa, että eettisyys sosiaalisessa elämässä on tullut entistä vaikeammin tavoiteltava päämäärä. Koska enemmistön ei tarvitse missään yhteiskunnassa omaksua vähemmistöjen ominaisuuksia, jonka pitäisi olla aivan selvästi nähtävissä selväjärkiselle ihmiselle, on siis mietittävä sitä, miten vähemmistöt tulisi integroida enemmistön arvoihin ja tapoihin. Mielestäni on täysin virheellistä ajatella, että vähemmistöille voitaisiin sallia kaikkien kulttuuristen piirteidensä säilyttäminen länsimaisessa yhteiskunnassa. Koska kulttuurin omaksuttaminen vähemmistöille on vaikea homma, tulisi alkaa miettiä sitä, millaisella tavalla yhteiskunnassa voitaisiin mahdollistaa kaikkien kesken vallitseva ymmärrys. Voidaan katsoa, että suurin osa siitä puheesta ja kommunikatiivisesta toiminnasta, voitaisiin poistaa, koska se ei palvele koskaan kenenkään etua, sillä esimerkiksi monessa tapauksessa esimerkiksi vihapuheen tai kiusaamisen yhteydessä puheella vaurioitetaan jotain kommunikaation osapuolta. Yhteiskunnan tulisi sosiaalisuuden periaatteiden myötä suojella ihmisiä tietynkaltaiselta puheelta. Tämän takia koko yhteiskunnan kattavan kommunikaation yhteydessä tulisi korostaa tietynlaista leibnizilaista universaalikieltä, tai ainakin sellaista kieltä, joka ilmaisee jotain ja joka voidaan tarkasti formuloida nuhteellisen kielenkäytön rajojen mukaan, Yhteiskunnassa ei siis tulisi sallia esimerkiksi kiusaamista, liian väkevää sarkasmia, panettelua, tai toisten yläpuolelle asettumista. Ironia, satiiri ja itseironia tulisi säilyttää sen takia, koska ne pitävät yhteiskunnan johtohenkilöt ruodussa, ja sen takia niitä tulisi tarkoituksellisesti lietsoakin. Kommunikaation tulisi olla etenkin tiedon- ja mielipiteiden vaihtoa, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voitaisiin hyväksyä toisten haukkuminen. Monesti provinsiaaliset tavat suhtautua puheeseen ja kommunikaatioon ovat peräisin siitä, kun ihminen ei ole ottanut selvää, koko kielen kokonaisuudesta ja sen funktiosta. Tämän takia kouluissa kaikkia kieliä tulisi opettaa saman oppiaineen sisällä, jossa kurssit vaihtelisivat esimerkiksi lauseopin, kielten historian ja vertailevan kielitieteen mukaisina. Kun ihmisten kielitaito nousisi, voitaisiin mahdollistaa se, että kielten korkeimmat piirteet muodostuisivat loogisesti formuloiduksi symbolikieleksi. Ihmisille tulisi siis opettaa logiikka ja logiikan historiaa jo ala.asteelta alkaen. Luonnolliset kielet kuten suomi tai ruotsi, tulisi jättää kommunikaation välineiksi, ja siinäkin olisi kritisoitava tiettyjä alaluokkaisia ilmaisutapoja, ja myöskään kaunokirjallisuutta ei tulisi sensuroida, vaan kielen käyttöä tulisi siis vartioida etenkin nuorisokulttuurin ja erilaisten hierarkkisten yhteisöjen sisällä. Kun kouluihin lisättäisiin vertailevaa kielitiedettä, eivät kielet kuten ruotsi vaikuttaisi passiivisten opiskelijoiden keskuudessa niin vastenmieliseltä opiskella. Kielten tutkimisessa ja opiskelussa tulisi korostaa universaalisuutta ja loogisuutta, ja tulisi Chomskyn esimerkin mukaisesti etsiä universaalista kielioppia ja protokieltä. Universaalinen kielioppi joka vallitsee kielten välillä olisi yksi tapa opiskella kaikkia kieliä samanaikaisesti, esimerkiksi sanaston oppiminen voitaisiin antaa nykyistä enemmän oppilaiden itsensä opiskeltavaksi (ja sen takia kustantamojen tulisi tuottaa opiskelijoille nykyistä edullisempia ja kattavampia sanakirjoja), ja kieliä tulisi opiskella kielten historian kielten genealogian ja universaaligrammatiikan mukaisesti. Mitkä puheyhteydet tulisi siis poistaa? Mielestäni aina jotakin yhtenäistä ryhmää korostavat tapahtumat perustuvat aina siihen, että siinä irrotetaan oma porukka muiden porukoista. Sen takia tällainen toiminta ei ole epäsosiaalisuudessaan sosiaalisuuden periaatteet huomioon ottavaa toimintaa. Lapset tulisi laittaa lukemaan alkukielistä kirjallisuutta, ja Panu Höglundin sanoin tulevaisuudessa ei tulisi pitää seitsemän kielen hallitsemista minkäänlaisena suurenmoisena kielellisenä oppineisuutena. Kielen ja sosiaalisen elämän uudelleen järjestämisellä tulisi etenkin vähentää toisten ihmisten arvostelua ja yleensäkin ihmisistä puhumista, ainakin siinä tapauksessa, jos tuo puhe on omiaan loukkaamaan jotain yksilöä tai yksilöiden ryhmää. Kielestä tulisi siis poistaa panettelu, vihapuhe ja loukkaavat ilmaisut, ja tämä onnistuu etenkin sillä, kun ihmisille tullaan opettamaan jo alaluokilta lähtien sitä, että kiusaaminen ei ole missään tilanteessa sallittua toimintaa, ja tuon varmistamiseksi ja estämiseksi tulisi sallia esimerkiksi piiskaaminen kiusaajien kohdalla. Ja sen varmistamiseksi, että se toimisi, voitaisiin piiskaus toimittaa esimerkiksi luokan edessä. Kielipolitiikalla ja sen varmistamisella, ettei huonostikäyttäytyviä klikkejä muodostuisi voitaisiin estää kiusaaminen. Esimerkiksi kun minä olin yläasteella, joukko omasta mielestään kovia poikia meni aina lunkisti jonon ohi, vaikka jonossa olisi ollut kolmisenkymmentä paremmin käyttäytyvää ihmistä, ja opettajat eivät tavallisesti puuttuneet millään tavalla siihen. Sosiaalisessa elämässä ja kouluissa tulisi estää se, että primitiivisimmät ja aikaisin pitkäksi kasvaneet voisivat muodostaa luokassa hierarkioita jonka mukaan he jaottelisivat ihmiset parhaimmuusjärjestykseen esimerkiksi sen mukaan, kenellä olisi oikeutta puhua ja arvostella näitä pikkuhitlereitä. Mielestäni puheoikeus ja kielellisen leikittelyn oikeus tulisi sallia tässä maailmassa etenkin henkisesti korkeimmalla tasolla oleville ja koulutetuimmille ihmisille. Rahvaalle kuuluva viihde tulisi poistaa, koska tällaiset sarjat ja elokuvat lietsovat nuoremmissa häiriökäyttäytymistä.