Mies pakeni kadulla takanaan juoksevaa
ihmistä. Mies oli kuvitellut sen olevan poliisi, mutta hän
ihmetteli sitten sitä, minkä takia poliisi juoksisi hänen
takanaan, koska hän ei ollut tehnyt koskaan mitään pahaa. Takana
juossut ihminen pysähtyi, ja mies ajatteli, että hänen tulisi
mennä katsomaan paikalleen jumiutunutta takaa-ajajaansa. Kun hän
tuli miehen luokse, oli siltä ilmeisesti mennyt henki, koska se
muistutti kääreliinatonta muumiota, aivan kuten Bergmanin
Mansikkapaikassa professori oli nähnyt kaikkien ympärillä olevien
ihmisten muuttuvan samanlaisiksi ilmeettömiksi patsaiksi. Olisiko se
niin, että minulla olisi jotain selitettävää tämän asian
kanssa, miksi kaikki ympärillä muuttuu ja vanhenee. Minun ei tulisi
juosta takaa-ajattevana vaan takaa-ajajana. Mies oli pitkään
halunnut ostaa sinkon ja puoliautomaattisen kiväärin, että olisi
voinut valmistautua siihen, jota hän oli pitkään fundeerannut. Hän
halusi näyttää ihmisille, ettei hänen kanssaan leikitä. Kun mies
oli menossa asekauppaan, kulki häntä vastaan nainen ja katseet
kohtasivat. Sekunninosan jälkeen mies rynkytti naista takaapäin
tämän asunnolla ja perseposkien läiske ja naisen voihke kuuluivat
asunnosta pitkälle kadulle asti. Mies nosti housunsa ylös ja
poistui takaisin kadulle asekauppa mielessään. Panosta hän oli
tyytyväinen, mies oli alkanut ajatella, että seksi täysin
vieraiden ihmisten kanssa ilman imartelua niin aktia ennen kuin myös
sen jälkeen, oli todellisinta seksiä ja sitä, mistä ihminen vielä
pystyi saamaan nautintoa. Kun mies oli jo menossa asekauppaan tuli
hänen mieleensä se, millaiset seuraamukset sillä olisi, jos hän
nyt lopultakin tappaisi kaikki entiset vihamiehensä. Hän päättikin
mennä asekaupan sijasta kirjakauppaan lukemaan Jari T. Sokean
uusinta runokirjaa. Hän suuntasi kohti kaupan ovea, päästi
kovaäänisen pierun ja astui sisään, hän noukki kirjan hyllystä
ja istuutui lukunurkan nojatuoliin. Hän pieraisi uudestaan ja luki
kirjan ilmeisesti paljon aliarvostettua lyriikkaa. Kuitenkin mies ei
vaikuttunut kirjan tasosta, pieraisi, ja siirtyi takaisin kadulle.
Hän halusi kirjoittaa omaan elämäänsä perustuvan romaanin, jossa
kerrottaisiin kaikki ne tuskalliset vaiheet, jotka olivat johtaneet
siihen, mitä hän oli ja miksi hän koki elämässään ja
yhteiskunnassa olemisessaan olevansa. Mies meni kirkkoon ja tapasi
siellä pastori Tomas Ericssonin. Ericsson oli vaipunut masennukseen
jo vuosia sitten, ja saarnankin pitäminen oli vaikeaa. Kun mies tuli
Ericssonin luokse kertomaan synneistään, ei kirkkoherra jaksanut
ottaa häntä vastaan. Mitä minun tulisi teille sanoa, kun en
itsekään nykyisin tiedä kaikkea Herran olemassaolosta tai
olemattomuudesta. Piispa oli ollut Ericssonia kohtaan ankara, ja
kerrottiin, että hän kohteli kotonaan olevia vaimon aiemmasta
avioliitosta tulleita lapsiakin todella ankaralla ja väärällä
tavalla. Olisiko minun saatava käsitys siitä, mitä Jeesus teki ja
minkä takia hän joutui kokemaan elämässään niin paljon vaikeita
ja vääriä asioita. Hän meni ulos ja sytytti savukkeensa. Hän
poltti nykyisin ainoastaan mentoolisavukkeita. Hänen äänensä oli
mennyt niin matalaksi, että monesti kun hän avasi suunsa, vaikka
esimerkiksi baaritiskillä, kääntyivät ihmiset sukupuolesta
riippumatta katsomaan häntä. Miehen isä oli pyrkinyt parlamenttiin
useita kertoja ilman tulosta, ehkä lähinnä sen takia, että puolue
oli asettanut miehen aina sellaiseen constituencyyn, jossa
labourvoittoisuuden takia ei ollut mahdollisuutta päästä
parlamenttiin konservatiivina. Tältä voimakastahtoiselta mieheltä
hän oli perinyt ehdottomuutensa ja rautaisuutensa. Vaikka monet
olisivat jo vastoinkäymisten takia luovuttamaan ei hän antanut
periksi ja halusi jatkaa niin pitkälle kuin miten se oli
mahdollista. Hän oli suunnitellut tappavansa ne vihamiehensä, jotka
eivät olleet antaneet hänen olla rauhassa. Hänen ainoa mottonsa ja
toiveensa toisten ihmisten suhteen oli pitkän aikaa ollut se, että
hän halusi tulla jätettävän rauhaan. Nyt hän käveli kadulla ja
vastaan tuli Martin von Essenbeck. Onko niin, että jokaisesta voi
tulla natsi Martin? Minä en tiedä miten se kävi, olisin
mahdollisesti vieläkin natsi, ellei Saksa olisi hävinnyt Saksaa.
Essenbeckin selän takaa tuli esiin Luchino Visconti, kuuluisa
aristokraatti ja kommunisti. Hän oli pitkän aikaa ollut
kiinnostunut eliitin rappiota kuvaavista elokuvistaan. Hyvä Visconti
olen aina kiitollinen elokuvistanne, sillä te olette selvästi
itsekin elänyt läpi tuon dekadenssin, joka elokuvianne luonnehtii.
Olen teille ikuisesti kiitollinen, että olette todellisuudessa
kuvannut minut ja perheeni historian elokuvienne kautta. Mutta sitten
Viscontin seurana ollut nainen tuli kauempaa esiin, ja sekunninosan
jälkeen mies pamputti naista takaapäin tämän hotellihuoneessa, ja
naisen voihkeet ja perseposkien pauke kuului pitkälle hotellin
pihalle asti. Mies oli joskus aiemmin kärsinyt ennenaikaisesta
laukeamisesta, mutta tämä akti kesti lähes puolitoista minuuttia,
joka oli miehen aikaisemmista ennätyksellisen kauan kestänyt
pamputus. Mies veti housut ylös, vältti naisen yrityksen suudella
häntä poskelle ja palasi takaisin hotellin pihalle. Hotellin
pihalla häntä vastaan tuli Kaurismäki, joka oli pitkän aikaan
kuulunut hänen suosikkeihinsa elokuvaohjaajien ja -käsikirjoittajien
keskuudessa. Mies antoi Kaurismäelle röökin, niitä Turkista
peräisin olevia, samoja, joita Ian Fleming poltti ketjussa. Mies
ehdotti Kaurimäelle paukkuja hotellin baarissa, ja näin miehet
siirtyivät vähitellen sinne. Pidän suuresti elokuvastanne La vie
de boheme, oletteko aina halunnut tehdä elokuvia. Kaurismäki
vastasi miehelle, että hän oli alunperin halunnut kirvesmieheksi,
mutta toisaalta elätellyt haaveita kirjailijan urasta. Miehet
erosivat ja mies sanoi Kaurismäelle odottavansa tämän uusinta
elokuvaa. Vallankumous oli tulossa ja kaikkien piti valmistella
itseään niihin olosuhteisiin, jotka ilmenivät sen jälkeen kun
valta oli kumottu. Mies matkusti junalla maan itäosaan. Juna
pysähtyi matkalla sotilaiden joukon vaadittua junan pysähtymistä.
Estettyään pidätetyksi joutumisen, jatkoi hän vanhempiensa luokse
pienessä kaupungissa. Mies tuli kohti vanhempiensa taloa, ja näki
sen edessä vieraan ihmisen. Vieras kertoi miehelle, että hän oli
lähtenyt kotoaan, koska hän oli alkanut ajattelemaan, että
sisäänmeno mihin tahansa taloon olisi samanlaista kuin se, jos hän
olisi palannut kotiinsa. Tästä liikuttuneena mies otti vieraan
mukaansa kun kulki kotitaloonsa, jossa isä mölysi ja äiti siivoili
hiljaa ollen keittiön nurkkia. He kaikki neljä joivat iltakahvin,
ja sen takia mies ja vieras poistuivat, koska mies ei ollut enää
pitkään aikaan tuntenut oloansa lapsuudenkodissaan kotoisalta. Mies
ja vieras päättivät lähteä ostamaan kokaiinia, sillä he
tiesivät, että sitä sai lähimmän kaupungin keskustasta.
Kuitenkin kun he tulivat sille kadulle, jolla diilereitä olisi
tavallisesti ollut, eivät he nähneet ristin sielua. Kuitenkin
lopulta miestä ja vierasta tuli nainen vastaan, ja parin sekunnin
kymmenesosan jälkeen he olivat hotellihuoneessa, jossa mies rynkytti
naista takaapäin, niin että naisen voihkeet, perseposkien läiske
ja huonokuntoisen sängyn natina kuuluivat viidennestä kerroksesta
alakerran respaan. Mies nosti housunsa ylös ja lähti kadulle, jossa
vieras odotti. Koska he olivat olleet tekemisissä toistensa kanssa
jo toista tuntia, päätti vieras esittäytyä: Minun nimeni on
Rodolfo ja sinä?: minun nimeni on Ludwig II von Auerback. Miehet
kokivat, että esittäytyminen oli rikkonut jään heidän välillään.
He kävelivät kaupungin autioilla kaduilla, jossa nainen tuli
Rodolfoa kohti ja heidän katseensa kohtasivat: sekunninosan jälkeen
Rodolfo paukutti naista takaapäin, niin että perseposkien läiske
ja naisen teeskentelevät voihkeet kuuluivat pitkälle kadulle asti,
jossa Ludwig II seisoi pyrskähtelevää nauruaan pidätellen.
Rodolfo nosti housunsa alas ja palasi kadulle Ludwig II:n luokse. He
menivät etsimään yleistä vessaa, koska pissihätä oli
yllättänyt, kun miehet tulivat erään kahvilan vessaan jäi
Rodolfo pisuaarille ja Ludwig siirtyi etsimään tyhjää koppia. Kun
mies aukaisi oven vessaan, kuului sieltä piereskelyä ja kun hän
katsoi wcssä pytyllä istuvaa naista, oli se kuin kuka tahansa
hienostorouva, joka oli suorittamassa isoa hätäänsä. Nainen
muistutti Liisa Jaakonsaarta, ja se alkoi välittömästi mylvimään
miehelle: ”Teillä ei ole oikeutta tähän, OMG, minua ei ole
koskaan näin nöyryytetty, menkää pois!”Naisen jaloissa oli
valkoiset alushousut, joista erottui ruskeat jarrutusjäljet. Samalla
miehen päästä kuului ”Hyvää päivää tämä on
linja-autonkuljettaja Mara Markinen ja toimin teidän kuljettajananne
tällä matkalla. Auton perästä löytyy wc, ja jos koette
lämpötilan matkustamossa kaipaavan korjaamista, niin tulkaa vain
sanomaan minulle. Toivotan teille miellyttävää matkaa.”
Kuitenkaan hän ei ollut linja-autossa. Hän sulki vessan oven ja
toivotti Jaakonsaarelle hyvää päivänjatkoa. Hän meni toiseen
koppiin ja päästi kakat pönttöön suurella paineella, hän oli jo
kuitenkin joutunut pidättelemään kakkoshätää jo monta tuntia.
Vessan seinästä hän löysi puhelinnumeron, johon hän päätti
soittaa. Naisääni vastasi ja sekunninosan jälkeen Ludwig pani
naista takaapäin niin että voihkeet ja perseenpauke kuuluivat
pitkälle muihin asuntoihin. Mies nosti housunsa ylös ja palasi
yleiseen vessaan jossa Rodolfo häntä odotti. Ludwig ajatteli, että
seksi ilman imartelua, niin ennen aktin kuin myös aktin jälkeen oli
paras tapa harrastaa tämänkaltaisia seksuaalisia relaatioita.
Miestä pieretti ja hän päästeli koko ajan lujia ääniä
perseestään, samalla kun hän kertoi kokemuksestaan Rodolfolle. He
päättivät käydä ostamassa pastaa ja menevänsä sen jälkeen
juomaan viiniä, ennen kuin he hakisivat tunnetulta ilotyttökadulta
prostituoidut itselleen. Minä olen ammatiltani taidemaalari, Rodolfo
kertoi. Ahaa, minä taas olen ammatiltani kuningas, vaikka olenkin
tällä hetkellä pienellä lomalla. Miehet menivät Ludwigin
palatsiin ja ottivat eteensä kasallisen tuota valkoista kultaa.
Rodolfo hienonsi aineen luottokortillaan ja muodosti kasan viivoiksi.
Sen jälkeen miehet imppasivat pienen osan aineesta neniinsä, ja
niin olo alkoi helpottua. Vahvempia aineita Ludwig ei ollut koskaan
sanonut käyttäneensä, sillä tämä kultainen pöly oli parasta
mitä saattoi toivoa. Silloin palatsiin tuli Märta ja hän kysyi
hädissään pastori Ericssonista: pastori Ericsson ei ole täällä,
me tapasimme hänet aiemmin ja silloin hän vaikutti mielestämme
varsin sekavalta ja suisidaaliselta. Ellemme olisi tienneet hänen
olevan pappi, olisimme toimittaneet hänet arvioitavaksi
mielisairaalaan, Ludwig selvitti. Märta lähti, hänen mukanaan
huoneesta katosi pierun haju, joka oli tullut siihen hänen mukanaan.
Samalla kartano rämähti täyteen helvetillistä meteliä ja Ludwig
kysyi miespalvelijaltaan, mistä se johtui. Euer Excellenz, te
jouduitte panttaamaan kartanon pellot ja nyt tuolla nurmella on
esiintymässä metalliyhtye Megadeth. Tämä on sietämätöntä
miten voin enää koskaan olla tässä paikassa kesällä? Ludwig
mietti mielessään. Rodolfo sanoi olevansa Albaniasta, ja sen takia
he päättivät lähteä tämän kotikonnuilla lähelle Tiranaa.
Vuoden päästä he totesivat kahdestaan, ettei Enver Hoxha enää
ollut sopiva ihminen johtamaan Albaniaa. Sen takia he päättivät
murhata Hoxhan. Hoxha on todella hyvin vartioitu, miten me voisimme
päästä käsiksi häneen? Ainakaan silloin kun hän ei ole jossain
julkisessa tilanteessa on suunnitelmamme täysin toivoton. Tämä
keskustelu tapahtui huhtikuussa 1981, kun miehet olivat suunnitelleet
attentaattia jo useita vuosia. He päättivät että heidän ainoa
mahdollisuutensa olisi tappaa Hoxha vapun juhlallisuuksien aikana.
Hoxha tulee seisomaan korokkeellaan upseerien ja valtiomiesten
keskellä. Ainoa kunnollinen mahdollisuus meille olisi vastakkaisesta
talosta ammuttu luoti, ainoa harmi siinä vain on se, että sotilaat
tarkastavat kaikki vastakkaisen puolen talot tarkka-ampujia varten.
Meidän pitää siis lahjoa joku upseeri, vaikka se tulee olemaan
hyvin vaikeaa, koska ne ovat tiukimpia stalinisteja, onhan Hoxhakin
puhdistanut monta kertaa upseereita. Kuitenkin parin päivän päästä
he löysivät juuri oikeassa tehtävässä olevan miehen. Maksoin
sille lihavalle sialle hänen muutamaa vuosipalkkaansa vastaavan
summan, ja hän lupasi, että yksi kunniakorokkeen vastapuolella
olevan talon rappukäytävistä jätettäisiin tutkimatta. Ja niin
tuli vappu, ja miehet olivat asunnossa, ja kun Hoxha ja pioneerit
aloittivat Internationaalin laulamisen, täräytti Rodolfo yhden
laukauksen kohti seisovaa Hoxhaa, joka kaatui selälleen luodinreikä
otsassaan. Parin päivän päästä Rodolfo julisti ystävänsä
auttamana Albanian tv:ssä olevansa edustamansa ryhmän kanssa Hoxhan
surmasta. Samalla Rodolfo julisti itsensä Albanian johtajaksi, ja
pian häntä tultiinkin hakemaan jatketulla mersulla tv-studion
etuovelta. Hoxhan leski ja lapset tulivat Rodolfoa vastaan, ja he
vannoivat tälle ikuista uskollisuutta. Samalla Rodolfo soitti
takaisin Saksaan ja pyysi lähettämään kissansa Baronetin
Tiranaan. Hän ei ollut tuonut Baronettia aikaisemmin Albaniaan,
koska hän pelkäsi kissan turvallisuuden puolesta. Samalla hän
ilmoitti tyttöystävälleen, että tästä tulisi Albanian
ensimmäinen nainen ja pyysi häntä tulemaan pikimmiten Tiranaan,
jonka nimi kuitenkin muutettiin pian Rodolfaksi. Kuitenkin Baronetti
matkusti lentokoneen ensimmäisessä luokassa ja muija muuliluokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti