Kolumni

”Olet mukava ihminen, mutta neekeri?”

”Minäkin pidän sinusta, mutten siitä, että olet nainen”. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten ihmiset arvioivat toisiaan. Mielestäni sellaisen yhteiskunnan ja maailman luominen, jossa ennakkoluuloja ei ole, olisi täysin mahdotonta vaaleanpunaista höttöä. Sillä itse asiassa ihmiskunta pyrkii säilyttämään muotonsa sen hallinnoimien ennakkoluulojen kautta. Mainitut esimerkit ovat tietysti liioiteltuja, mutta ne kuvaavat täysin tietyn ihmisten osan ennakkoajatuksia toisista ihmisistä. Avoimuus on piirre, jota pitäisi etenkin lasten ja nuorten ihmisten joukossa korostaa, koska se edistää oppimista ja merkittävää älyllistä suoriutumista. Kuitenkin on varmaan niin, että mielipiteet suhteessa niihin ihmisiin, jotka eivät ominaisuuksiensa perusteella voi olla samassa viiteryhmässä, ovat terveitä ja niitä ei tulisi pyrkiä muuttamaan, koska se olisi varsinaista tuulimyllyjen kanssa taistelemista.

”Stipendin saivat lahjakas ja värillinen”, totesi eräs aiemmin viisaana ja järkevänä pitämäni ihminen nähtyään dokumentin, jossa kaksi eriväristä poikaa pääsivät perheensä tuloluokan yläpuolella olevaan eksklusiivisuudeltaan maineikkaiseen eliittikouluun. Mielestäni on toki niin, että koulun tietyillä asteilla tulisi huippuarvosanojen saamisen lisäksi kiinnittää huomiota siihen, millaista kehitystä tietyt yksilöidyt oppilaat saavat esimerkiksi kykyprofiilinsa alapäässä olevissa aineissa. Liiallinen kilpailu on omiaan luomaan ennakkoluuloja ihmisten välille ja lopulta ne voivat olla leviämässä kaikkeen siihen, mitä jotkut yksilöt esimerkiksi taustansa kanssa edustavat. Muistaakseni joku konservatiivien kabinettiministeri Englannissa (olisiko ollut Oliver Letwin) kertoi jossain haastattelussa, että hän menisi mielummin kadulle kerjäämään kuin lähettäisi lapsensa Lontoon kotialueensa julkisiin kouluihin. Tietysti Britannia onkin luokkayhteiskunta, ja julkisissa kouluissa katsotaan varmasti valkoista hyvästä taustasta tulevaa lahjakasta lasta yhtä poikkeavalla tavalla kuin Etonissa tai Harrowssa katsotaan pigmentiltään värillistä ihmistä, jolla on vesimelonihymy ja siivojina tai työttöminä toimivat vanhemmat. Suomessa ei osata ajatellakaan sitä, kuinka ankaraa ja julmaa kiusaaminen on sellaisissa kulttuureissa, joissa ei ole kehittynyt yhtä hyvää oppilaiden hallussa pitämisen tapaa kuin miten esin monessa tapauksessa Suomessa on onnistuttu.

Britannia on luokkayhteiskuntalaadustaan huolimatta hyvin kehittynyt yhteiskunta, joka on syntynyt yli tuhannen vuoden ajan ylläpidetyistä periaatteista. Joku nepalilainen tuttava sanoi joskus, että Lontoo on hänen mielestään maailman rasistisin kaupunki. Ja kyllähän se on niin, että vaikka ihmisiä tulisi paikalle mistä koloista hyvänsä, osaavat britit määritellä suhteensa heihin. On varmaankin niin, että jotkut erot ihmisten välillä ovat niin suuria, ettei etenkään suurissa sivistyskulttuureissa voida ohittaa niitä eroja, jotka ihmiset elämässään tunnistavat. Esimerkiksi minä aloittaessani vaihto-oppilasvuoden runsaat kymmenen vuotta sitten sain jo valmentavalla leirillä Wiltshiressa sellaisen leiman itseeni, että kun lapset pakattiin linja-autoihin menemään vaihto-oppilasloukkoihinsa, pyysi minut autoon ohjannut täti anteeksi vieressäni istuneelta espanjalaistytöltä, joka kuitenkin vaikutti keskustelun kautta mielestäni mukavalta. Mutta minä olin inhottava foreigner, voi kuitenkin luulla että erilaiset taidot ovat jo sen verran kehittyneet, että en ole saanut samanlaista kohtelua Britanniassa sen jälkeen.

Olli von Becker

Kirjoittaja on monisatavuotisesta monikulttuurisesta taustasta tuleva pälliäinen, jolla on soft spotteja ainakin Suomea, Englantia, Saksaa, Viroa, Tanskaa ja Ruotsia kohtaan