Adaptiivisesta tulkinnasta

 Adaptiivinen tulkinta tarkoittaa tulkinnallista sopeuttamista. Sen voidaan toimenpiteenä nähdä muuttavan subjektiivisen tulkinnan mukana tulleet arvot objektiiviseen arvosymbolistoon. Adaptiivinen tulkinta tarkoittaa prosessia jossa arvot realisoidaan niiden tulkittavaan muotoon – eli se tarkoittaa arvorealisaatiota. Adaptio siis tarkoittaa sopeuttamista ja siinä etsitään käsitteille ja arvoille niille kuuluva merkitys, joka kuitenkin useimmissa tapauksissa on vain muuttuva tulkinta. Tulkinnassa siis etsitään jonkinlaista merkitystä, joka ei kuitenkaan voi olla vaikuttunut kommentaariaatin hamuamasta merkitysvallasta. Tulkinnassa siis ollaan alkuperäisen arvotunteista vaikuttuneiden arvojen ja niiden yhteiskuntaan realisoitumisen välissä, ja sen takia onkin tärkeää, että tulkitsija on mahdollisimman hyvin tekemisissä näiden kahden ilmiön pohjan välissä. Tulkinta on monissa tapauksissa hyvin erilaisiin tuloksiin tuleva järjestelmä riippuen siitä, millaisessa kulttuurissa ilmiöiden tulkitseminen tapahtuu. Kuitenkin uusien arvojen tuleminen yhteiskuntaan ja yhteisöihin vaatii sitä, että adaptiivinen tulkinta on avoin uusille ilmiöille ja niiden tulkinnalle. Adaptiivista tulkintaa voi takapajuistaa, ehdottomuudellistaa ja rajoittaa se, jos yhteiskunta ei ole avoin arvoille tai sen jaettu maailmankuva ei jostain syystä jollakin hetkellä voi sallia sitä, että yhteiskuntaan tulevat arvot olisivat peräisin subjektiivisesta atvotustoiminnasta. Tällaisiksi voidaan ehkä laskea Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa. Totalitarianismissa uusien ideoiden ja arvojen kehittäjät tavallisesti tapetaan, hitaasti tai nopeasti. Arvot tulevat ihmisen tietoisuuteen tiedostamattomasta prosessista, jossa arvot tulevat ei-sentimentaalisista tunteista, eli arvotunteista. Arvo on arvotunteen funktio. Arvot edustavat erilaisia yksilöiden ja yhteiskuntien tärkeinä pitämiä asioita. Kuitenkin vaikka yksilöt ovat kehittäneet ja jotkut kehittävät vielä tänäkin päivänä uudenlaisia arvokäsitteitä, niin niistä vain pieni osa pystyy etenemään siihen vaiheeseen, jossa ne voisivat vapaasti realisoitua. On tärkeätä tässä kohdassa tarkastella perenniaalisen filosofian vieläkin ylläpitämiä käsitteitä ulkoinen ja sisäinen. Voidaan sanoa, että jos tavoitteeksi otetaan se, että ulkoinen ja sisäinen sulautuvat yhteen, suorittaa adaptiivinen tulkinta tämän toimenpiteen, koska sen tehtävä on välittää merkityksiä, käsitteitä, arvoja ja symboleita. Adaptiivinen tulkinta siis suorittaa synteesin ulkoisen ja sisäisen välillä, ne siis sulautuvat yhteen ja sen jälkeen jotkut prosessista selvinneet subjektiiviset arvot alkavat elää yhteiskunnassa ja yhteisöissä objektiivisina arvoina. Siis arvojen objektiivisuus on kuitenkin yhteiskunnankin tasolla valetta, mutta tämä ei nyt liity siihen. Adaptiivisen tulkinnan käsite on tärkeä etenkin siinä, kun selvitetään ihmisten ja yhteisöjen välisiä arvoristiriitoja. Adaptiivinen tulkinta ei kuitenkaan ole tavallisesti mielen ulkopuolinen toiminta, vaan se tapahtuu silloin kun ihmiset alkavat ajattelemaan arvojaan ja perustelemaan omaa toimintaansa arvokäsitteillä. Adaptiivinen tulkinta on tärkeä käsite myös siinä, kun asiasisältöjä käsitteellistetään arvokäsitteiksi yhteiskunnassa. Adaptiivisen tulkinnan pyrkimys on siis välittää yksilön mielen sisäinen toimenpide yhteiskunnalle ja yhteisölle mahdollisimman puhtaana ja muuttumattomana. Adaptiivisen tulkinnan käsitettä voidaan siis soveltaa etenkin arvoteoriaan mutta myös esimerkiksi populaaritieteeseen. Adaptiivinen tulkinta on kuitenkin etenkin arvofilosofiaan mutta myös psykologiaan liittyvä käsite. Adaptiivinen tulkinta käsittää etenkin arvojen välittämisen ihmisen mielen ja yhteiskunnan välillä. Sen takia sen pitää olla selvillä ihmisten ajatustoiminnoista ja niiden muodoista. Sen kuitenkin pitää lisäksi olla selvillä siitä, millaisessa kehitysvaiheessa yhteiskunta on, jotta se voisi tietää sen, millaisia arvoja yhteiskunta voi hyväksyä noudatettavakseen. Adaptiivinen tulkinta ottaa huomioon kehitysasteen ja sen takia arvoja luovan yksilön mieli ei voi olla vertailullisesti huomattavasti yhteiskuntaa korkeammalla henkisellä asteella, ja tämä on se dilemma mikä adaptiiviseen tulkintaan liittyy. Samalla kun jotkut esimerkiksi älykkäimpien ihmisten luomat arvot voivat elää pienessä tai keskikokoisessa yhteisössä eivät ne välttämättä saa suosiota tavallisten ihmisten piirissä, ja tämän takia älykkäimmät voivat kokea ettei heitä ymmärretä, eikä heidän luovan työn tulokset välttämättä saa osakseen ansaitsemaansa huomiota ja tunnustusta. Kuitenkin yhteiskunta voi vaikuttaa adaptiiviseen tulkintaan sillä tavalla, että se alkaa kiinnittää järjestyksessään huomiota siihen, kuinka paljon yhteiskunta voi sallia monenlaisia arvoja keskuudessaan. Kuitenkin on sanottava, että on olemassa sellaisia arvoja, jotka voidaan todeta korkea-arvoisemmaksi kuin jotkut toiset mahdolliset arvot. Yhteiskunnan tulisi edistää näitä arvoja ja antaa palautetta yksilöille siitä arvojen muodosta, jota yhteiskunta toivoo noudatettavan. Adaptiivinen tulkinta on tärkeä käsite myös siinä, kun ajatellaan enemmistö- ja vähemmistöpolitiikkaa ja yleensäkin kaikkea sellaista, jossa pyritään edustamaan jotain. Mielestäni Suomessa tulisi siirtyä suoraan demokratiaan ja silloin voitaisiin mahdollistaa se, ettei tärkeitä ja arvokkaita arvoja omaavien ihmisten tulisi tulla täysin unohdetuksi ja pelkistetyksi. Kaikki ihmiset voisivat tuoda omimpia arvojaan esiin päätöksentekoon, eikä enää tarvittaisi parlamentaristista välitysjärjestelmää ja politiikkaa joka tapansa mukaisesti pelkistää ihmisten arvoja viemällä ne alimpiin mahdollisiin tarpeenilmaisuihin. Poliitikot turvautuvat monesti vähäsisältöisiin reaktiivisiin käsitteisiin tulkitessaan ihmisten arvoja, mikä on väärin sen takia, koska silloin arvot eivät tule todellisuuteen ilman välittäjää.