Von Becker-suvun vaiheiden hahmotusta

Tarkoitukseni on tässä alustuksessa tuoda esiin muutamia asioita, jotka ovat olennaisia tämän suvun ja suvun historian kannalta. Tietenkin suurin osa tässä alustuksessa kerrotuista asioista löytyvät myös tämän uuden kirjan sivuilta. Olen otsikoinut tämän lyhyen esityksen nimellä von Becker-suvun vaiheiden hahmotusta.

Von Becker-suku on aateloitu vuonna 1653 Ruotsissa ja uudelleen Sysmän haaran jäsenten toimesta ensin vuonna 1762 ja se jälkeen uusien perusteluiden avulla lopullisesti vuonna 1769. Suomen ritarihuoneella suvun järjestysnumero on 52. Suvun vaakunassa on kaksiosaisella sinikeltaisella pohjalla kolme ruusuketta ja kaksi karhunkäpälää. Kokonaisuudessaan vaakunassa on lisäksi sirppiä kohottava haarniskainen käsivarsi. Suvun alkuperä on johdettu lähteestä riippuen Saksaan, Ruotsiin ja Tanskaan.

Von Becker-suvun alkuperä ei näin ollen ole tähänastisen tutkimuksen mukaan täysin varma, vaikkakin Tor Carpelanin teoria on nykytietämyksen valossa selvin. Kuitenkin uutta tietoa on varmasti saatavilla riittävän uutteraalle tutkijalle. Ennen ritarihuonegenealogi Tor Carpelanin tutkimuksia aatelisten sukutaulujen kirjaajat kuten Elgenstierna, Wasastjerna ja Stackelberg, ovat ottaneet todesta todennäköisesti Carl Hugo von Beckerin 1800-luvun puolivälissä luoman ja historiallisista tiedoista konstruoiman teorian, jonka mukaan suvun alkuperä olisi keskiaikaisessa tanskalaisessa Hallandian maakunnassa, joka on nykyisin Ruotsia. Sieltä suku olisi ajautunut Baltiaan, Kalmarin Unionia kohtaan tunnetun epäluottamuksen takia, ja sieltä edelleen joidenkin suvun jäsenten toimesta uudestaan Ruotsiin ja Ruotsin armeijan palvelukseen. Ruotsissa aateloitu Johan von Becker palveli mm. Englannin protektori Oliver Cromwellin henkikaartissa ja seurasi tämän asiamiesta Bulstrode Whitelockea Ruotsiin vuonna 1653.

Elgenstierna on väittänyt, että suvun Ruotsissa aateloitu kantaisä Johan von Becker olisi ollut Sysmässä 1701 syntyneen ja vuonna 1762 kuolleen furiiri ja tilanomistaja Axel von Beckerin isoisä, ja tämän isä olisi Johanin poika, kenraalimajuriksi urallaan kohonnut Johan Wilhelm von Beckern. On siis huomioitava, ettei Axel aina kirjoittanut nimeään aatelisesta alkuperästä kertovalla prepositiolla von. Tuo ei nyt kuitenkaan ole varmin merkki siitä, että he eivät olisi olleet aatelisia. Monet muutkin myöhemmän suvun jäsenet kirjoittivat nimensä ilman etuliitettä von. Kuitenkin on toisaalta sanottava että myös kenraalimajuri Johan Wilhelm kirjoitti nimensä von Beckern eikä von Becker. On olemassa kuulijantodistus ja kirjallinen todistus siitä, kun Johan Wilhelm von Beckern on sanonut, ettei hänellä ole miespuolista suvun jatkajaa. Peter Gustaf von Becker niminen suvun jäsen, joka ei kuitenkaan ilmeisesti kuulunut aateloituun sukuun, oli antanut 1760 vuoden tienoilla suvun edustamisoikeuden Tukholman säätyvaltiopäivillä pikkuserkulleen (joka on ruotsiksi syssling) Sysmän Axelille. Tuota voidaan ihmetellä siinä mielessä, jos Sysmän Axel ei muka ollutkaan liitteessä Ruotsissa aateloituun sukuun. Jotkut ovat johtaneet 1701 syntyneen Axelin isän vuonna 1671 syntyneen Axel Beckerin Ruotsissa aateloituun Johan von Beckerin tämän poikana.

Kuitenkin Anrep ja muutamat muut kertovat, että Axel, jonka isä todennäköisesti oli Koskipään kartanon renkivouti (vaikka hänen poikansa olivat läheistä sukua tilaa hallinneille Tandefelteille) ja Sysmän myöhempi nimismies Axel Becker tai Beckert, joka ei todistuksen perusteella osannut kunnolla lukea ja kirjoittaa, olisi käynyt 1730 vuoden tienoilla Baltiassa etsimässä tietoa aatelisesta alkuperästään ja saapuneensa sieltä sukunsa aateluudesta kertovat leimakirje - sköldebrevet mukanaan. Jotkut tosin ovat arvelleet, että Axel olisi hävinnyt aateliskirjeen uhkapelissa, jota voitaisiin pitää aika tyhmän harkinnan tuloksena myös nykypäivän näkökulmasta. Axelin jälkeläiset, mutta etenkin majuri Carl Johan ja kersantti ja munsterskrivare eli kenttäkirjuri Herman, väittivät pääosin 1760-luvulla käydyssä kirjeenvaihdossa ritarihuoneen kanssa, että heidän isänsä ja isoisänsä olisivat tietyllä tavalla unohtaneet aatelisen alkuperänsä, koska asuivat niin syrjässä ja kaukana muista suvun jäsenistä. Heillä ei heidän mukaansa ollut myöskään halua erottautua sukuperänsä kautta, mitä voidaan toisaalta pitää ihmeellisenä huomioiden se, mikä valta-asema tuohon aikaan aatelisilla oli Sysmän pitäjässä. Pitäjässä on vielä nykyäänkin lukuisia myös aatelisten hallinnoimia kartanoita. Molemmat ensimmäiset Axelit isännöivät Sysmässä Saaren Seppälän kartanoa, jonka sanotaan Lempi Kinnusen tutkimuksissa olleen pinta-alaltaan niin suuri että jonakin aikana tila käsitti puolet Sysmän pitäjän pinta-alasta.

Tor Carpelan johtaa aatelisen von Becker-suvun aatelittomaan korpraali ja todennäköisesti maanviljelijä Anders Hansson Beckeriin, joka eli 1600-luvulla Tuusulassa. Anders Hanssonin isää Hans Beckeriä sekä Carpelan että toinen merkittävä sukua tutkinut sukututkija Yrjö Blomstedt pitävät saksalaistaustaisena. On kuitenkin tästä sanottava, ettei Tor Carpelan ollut varma tuosta väitteestään, hänen tietonsa ovat todennäköisesti konstruoituja ja enemmän asiasta voidaan varmasti saada tietää kunhan Riian ritarihuoneen arkistoista saadaan enemmän tietoa asiasta. Varmaa on, että vuonna 1701 syntynyt Axel von Becker avioitui vapaaherratar Maria von der Pahlenin kanssa ja he saivat kaksitoista lasta, joista kahdeksan oli poikia. Näistä kahdeksasta pojasta syntyivät sittemmin tunnetut von Becker-suvun sukuhaarat. Axelin on väitetty kertoneen apelleen Wolter Magnus von der Pahlenille, ettei hänellä ollut aatelista arvoa ja kilpeä. Tästä huolimatta hän muutaman vuosikymmenen kuluttua oli tunkemassa itseään ja sukuaan Tukholman ritarihuoneelle aatelisena sukuna.

Vanhin poika Axel, joka oli sotilasarvoltaan luutnantti, osti Luhangan säterin ja avioitui yli kuusikymppisenä nuoren aatelisneidon Anna Lovisa von Essenin kanssa. Anders, joka oli kersantti Helsingin tykistökomppaniassa, osti ensin Paappalan kartanon Kangasniemeltä ja myöhemmin myös ainakin Hännilän kartanon. Anders avioitui Anna Sofia Sundströmin kanssa, joka oli Eräjärven kappalaisen Henrik Sundströmin tytär. Abraham Gideon, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni, sai haltuunsa äitinsä kautta Ohensalon rälssisäteritilan. Hän avioitui Margaretha Catharina Järnefeltin kanssa. Alexander Magnus, joka oli pojista nuorin, osti Pyyvilän kartanon ulkopalstan Heinävedellä ja rakennutti sille Honkamäen kartanon. Hän oli myös monen muun suvun jäsenen ohessa merkittävä paikallinen poliittinen päättäjä. Hänellä oli pelkästään tyttäriä, joten hänen sukuhaaransa ei jatkunut mieslinjaisesti. Carl Johan oli sotilasarvoltaan majuri ja hän muutti Länsigötanmaan Lidköpingin lähistölle, missä hän sai avioliiton kautta haltuunsa historiallisesti pitkän aikaa Tauben suvulle kuuluneenTranebergin kartanon. Herman, Jakob Reinhold ja Mikael von Becker eivät avioituneet Jakob Reinholdia lukuunottamatta eikä heillä ollut lapsia.

Luutnantti Axel von Becker sai ainoastaan yhden lapsen, isoisäni isoisän isän Otto Reinhold von Beckerin, jolla oli suuri maaomistus ja joka toimi ensin kamarikirjurina senaatissa ja sen jälkeen Kymenkartanon läänin lääninkirjanpitäjänä ja henkikirjoittajana ensin Heinolassa ja läänin pääkaupungin muututtua Mikkelissä. Otto Reinhold avioitui serkkunsa, Putkijärven kartanon omistajan Carl Ludvig von Schrowen ja Eva Margareta von Essenin tyttären Johanna Fredrika von Schrowen kanssa, eli heidän äitinsä olivat von Esseneitä ja sisaria. He saivat seitsemän lasta, kolme poikaa ja neljä tytärtä. Vanhin pojista oli majuri Odert Otto Alfred von Becker, joka loi uran Venäjän armeijassa, jossa hän oli mukana esimerkiksi vuonna 1863 tapahtuneessa tuolloin Venäjän provinssiin kuuluneen Puolan kapinan kukistamisessa ja palasi sen jälkeen sukunsa maille Luhankaan. Hänellä ei ollut virallisia lapsia, mutta hän oli kuitenkin aviossa venäläisen laivastoamiraalin tyttären Natalia Tichanoffin kanssa. Toinen Otto Reinholdin pojista oli Bernt Teodor von Becker, joka eli koko elämänsä Luhangassa ja hänet mainitaan aatelisasemansa vastaisesti joissakin kartoituksissa ”itselliseksi”, joka ei vastaa täysin nimitystä ”torppari” mutta on kuitenkin lähellä sitä. Kuitenkin hänkin hallitsi isoisältään sukuun tullutta Luhangan säteriä.. Kolmas poika oli Reinhold Octavius von Becker, joka oli ensin lääninkanslisti Kuopiossa ja lopulta nimismies Kaavilla. Reinhold Octavius avioitui talonpoikaiseen sukuun kuuluneen naisen kanssa, joka oli tuohon aikaan suvussa uutta. Reinhold Octaviuksesta polveutuvat suurin osa nykyisistä von Becker-nimisistä ihmisistä Suomessa. Hän sai yhden pojan ja neljä tytärtä, Hilda, Olga, Alma Fredrika, Johanna Aurora ja Frans Edvard, isoisäni Leon isä. Reinhold Octaviuksen sisarista vain Rosa sai virallisia lapsia, ja avioliiton kautta Rosan sukunimeksi tuli Molander.

Paappalan kartanon omistaneen Andersin perheeseen kuului neljä poikaa ja yksi tytär. Reinhold-nimisestä pojasta tuli professori, suomalaisen Suomen historian tutkimuksen isä ja suomen kielen edistäjä. Hän kirjoitti tunnetut kielioppinsa ja Turun Wiikkosanomien artikkelit vuosina 1820-1822. Toinen oli kapteeni ja maanmittausinsinööri Gustaf von Becker, joka avioitui Gustava Johanna Tigerstedtin kanssa. Kolmas poika oli Kuopion yläalkeiskoulun opettaja ja rehtori Johan Gideon von Becker, joka toimi myös Pälkjärven kirkkoherrana. Neljäs poika oli Axel von Becker, joka toimi varatuomarina mm. Viipurin hovioikeudessa yliopisto-opintojen jälkeen. Eva Margareta von Becker avioitui Molander-sukuun kuten kaksi muuta suvun naista. Reinholdilla oli kolme aikuisiälle elänyttä poikaa: Adolf, Frans Josef ja Carl Hugo. Adolf opiskeli ensin tuomariksi, mutta antautui sitten taiteilijauralle. Adolfia voidaan pitää merkittävimpänä tähänastisen von Becker-suvun jäsenenä. Hän oli Kangasniemen haarojen lakastuttua myös monesti tekemisissä Reinhold Ocyavius von Beckerin kanssa. Frans Josef toimi ensin farmasian ja farmakologian professorina ja sittemmin silmälääketieteen ensimmäisenä suomalaisena professorina. Carl Hugo toimi ensin opettajana ja opiskeli ennen sitä mm. Sorbonnessa Pariisissa ja kävi mm. Alnarpin maanviljelyoppilaitoksen mutta sittemmin myös kirjailijana ja kääntäjänä. Hän oli myöhemmän marsalkka Mannerheimin kummisetä ja tämän isän kreivi Carl Robert Mannerheimin läheinen ystävä yliopistoajoista alkaen. Axel ja Johan Gideon olivat lapsettomia, mutta kapteeni Gustaf von Beckerillä oli lapsia, hänellä oli kolme poikaa. Yhdestä pojasta Gustafista tuli eversti Venäjän armeijassa, hänellä oli neljä tytärtä muttei poikia. Tyttäristä polveutuvat nykyisin Belgiassa asuvan aatelisen Polidoroff-suvun edustajat. Hänen vaimonsa oli Hilda os. Lampa, jonka suku omisti Lampan talon Helsingin keskustassa. Axel Reinhold nimisestä pojasta tuli varatuomari. Kolmannesta pojasta Otto Alexanderista tuli esikuntakapteeni ja hän myöhemmin menetti henkilökohtaisen aatelisarvonsa Lempi Kinnusen mukaan jonkun ylhäisemmän puolesta tehdyn rikkeen takia.. Näistä Andersista alkaneen sukuhaaran neljännen polven jälkeläisiä oli pelkästään Otto Alexander von Beckerillä, hänellä oli poika, Alfred Wenceslav von Becker, joka mainitaan 1800-luvun lopun aateliskalentereissa everstiksi ja pietarilaisen taideakatemian jäseneksi, eli hän oli korkea upseeri ja taidemaalari. Hänet on myös mahdollisesti korotettu itävaltalaisen aatelin jäseneksi. Alfred Wenceslavilla oli mahdollisesti poika Alfred Alfrevits von Becker, joka mainitaan venäjänkielisissä teksteissä Venäjän sisällissodan valkoiseksi upseeriksi, joka kuoli vuonna 1945 Berliinissä. Tähän päättyvät tunnetut Andersin haaran jäsenet.

Abraham Gideon von Beckerillä oli yksi poika, Georg Gustaf Gideon, joka suuntautui ensin sotilasuralle, mutta hänestä tuli sittemmin maanmittausinsinööri. Georg Gustaf Gideon osti aiemmmin suvulle kuuluneen Hännilän kartanon. Hän oli aviossa Matilda Vilhelmina Björksténin kanssa, jonka sisar Emilie Björkstén oli Runebergin muusa. Hän sai kaksi poikaa, joista Fransista tuli esikuntakapteeni ja Gideonista kapteeni.Gideon oli lapseton, mutta Frans avioitui venäläiseen aatelissukuun kuuluneen Olga Olferjevin kanssa, ja he saivat yhden pojan. Tämä poika oli nimeltään Alexander von Becker ja hän työskenteli ja opiskeli Keisarillisen Aleksanterin yliopistossa tapahtuneiden lakitieteen opintojen jälkeen mm. Lontoossa ja Yhdysvalloissa mm.Suomen Lontoon konsulina ja ulkoministeriön asettamana ensimmäisenä itsenäisen Suomen kauppa-asiamiehenä Isossa Britanniassa. Erään dokumentin mukaan hän on opiskeluaikanaan saanut myös Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hänellä oli kaksi vuosina 1902 ja 1909 syntynyttä tytärtä, jotka kuolivat 1986 ja 1987, jotka myös olivat tämän sukuhaaran viimeiset jäsenet. Alexander von Beckerin tyttäret omistivat myös huvilan Kangasniemellä, joka on mahdollisesti siirtynyt heidän avioliiton kautta määrittyvien sukujensa omaisuuteen.

Majuri Carl Johan von Beckerillä oli kaksi täyteen aikuisikään elänyttä poikaa. Samannimisestä pojasta Carl Johanista tuli hovimies ja tuomari. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa. Hänellä ei ollut kuin yksi tytär Beata Charlotta, joka avioitui Karlström-aatelissukuun. Erik August kuoli ilman jälkeläisiä ja hän oli sotilasarvoltaan esikuntaluutnantti. Carl Johan myös kirjoitti mm. runoja, joista hänet palkittiin kaksinkertaisesti Ruotsin Akatemian palkinnolla runoista Sinnestyrkan eli mielen lujuus ja Välgörandet eli Hyväntekeväisyys.

Vänrikki Alexander Magnus von Beckerillä oli kaksi tytärtä Helena Christina Nordbergin kanssa, joista toinen avioitui varanimismies Johan Heiskasen kanssa, ja toinen tyttäristä ei mennyt avioon eikä hänellä ollut tiedettäviä lapsia. Kuitenkin Honkamäen kartano on edelleen olemassa ja nykyisin se kuuluu AB oy Tornatorille.

Suvun miesten yleisin ammatti on vielä muutamaa polvea sitten ollut upseeri, vaikkakin tavallisin sotilasarvo ei ole ollut kapteenia ja esikuntakapteenia korkeampi. Suvun jäsenten joukossa on myös monta lainopillisen koulutuksen hankkinutta. Myös virkamiehen asemat eivät historiallisen suvun keskuudessa ole olleet kovinkaan korkeita. Suvu jäsenet ovat olleet tyypillistä vanhempaa maa-aatelia, joka on ansainnut asemansa lähinnä suvun jäsenten korkeiden sotilaallisten saavutuksien takia. He ovat myös kuuluneet tuonaikaiseen sääty-yhteiskunnan järjestykseen, jossa korkeimmalla aatelisella tasolla olevien ihmisten on pitänyt huolehtia myös alustalaistensa kuten torppariensa hyvinvoinnista.

Kuitenkin suvun jäsenet ovat Reinhold von Beckerin ja Adolf von Beckerin erityispanostuksensa lisäksi antaneet Suomen historialle merkittävän panostuksensa yksityisellä työskentelyllään. He ovat kantaneet aatelista asemaansa merkittävällä otteella ilman epäilyä oman asemansa oikeutuksesta. Tämä antaa hyvän mahdollisuuden suvun tuleville jäsenille, vaikka voidaankin epäillä, että suvun aatelisten puolisojen kanssa luotu moniaatelinen asema on jo aikaa sitten siirtynyt historian hämärään. Kuitenkin voidaan sanoa, että talonpoikaissuvut tuovat uudenlaista elinvoimaa aatelissukujen geeniperimään. Samalla kun aatelinen veri on väsynyt tuo talonpoikainen into siihen uudenlaisen vivahteen. Kuitenkin Reinhold Octavius von Beckerin veri elää edelleen vahvana monissa suvun jäsenissä. Kuten Narvan marssissa sanotaan: ”Muisto mennehen aijan loiton, tunnon syttäjä kiihde voiton” ovat kaikki tiet avoimia suvun jäsenille maassamme ja ulkomailla.