lauantai 4. helmikuuta 2017

Mitä filosofia on

Filosofialla tarkoitetaan tänä päivänä lähinnä käsiteanalyysia. Käsiteanalyysi tarkoittaa sitä, että siinä tutkaillaan filosofian ja tieteiden piirissä käytettävien käsitteiden merkitysarvoa siinä kun ne vastaavat ilmiöitä, joita niillä on tarkoitus kuvata. Käsitteiden koherenssi on tärkeä piirre tässä. Muita tieteen filosofian menetelmiä ovat myös tieteen käsittäminen foundationalistisella tavalla ja toisaalta korrespondenssiin vedoten. Edellinen tarkoittaa sitä, että jotkut alkuperäiset peruslauseet riittäisivät siihen, että siitä johtuvat muut lauseet voitaisiin hyväksyä valideina. Jälkimmäisessä tapauksessa teorioita ja lauseita verrataan todellisuuteen sillä tavalla kun se ilmenee ihmisille. Niiden täytyy olla riittävän hyvässä konsistenssissa, sikäli että niiden piirteet riittävät kuvaamaan totuudessa olevia piirteitä. Aikaisemmin filosofian piirissä on tarkasteltu esimerkiksi metafyysisiä kysymyksiä, jotain sellaista, jossa olisi tarkoitus saada käsitys jonkinlaisesta absoluutista tai jostakin sellaisesta asiasta jota ei voida aistien avulla havaita. Monet filosofit tähän mennessä ovat luoneet oman metafyysisen järjestelmän, joita ei voida nykypäivän näkökulmasta edes vertailla toisiin tai saada käsitystä näiden järjestelmien totuutta kuvaavuudesta. Myös Karl Marxin Pääomassaan kuvaama teoria on täysin epätieteellinen sen takia, koska sitä ei voida minkäänlaisin menetelmin kumota. Karl Popper on kuvannut eräässä kirjassaan historisismia, tapaa asettaa sellaisia teorioita, joista voisi ennakoida historian kulkua, ja Marxin dialektinen materialismi on yksi tuollaisista järjestelmistä. On siis oletettava, että nykyaikaisen filosofian menetelmät eivät riitä totaalisen ideologian tai kaikkeen vastaavan maailmanennakoimisteorian luomiseksi. Ainakin voidaan sanoa, että johonkin ideologistisen maailmankatsomusjärjestelmän hyväksyminen useille ihmisille levitettäväksi ei ole kovin älyllisesti rehellistä. Toisaalta voidaan varmaan sanoa, että monille oma filosofinen maailmankatsomusjärjestelmä on jonkinlainen defenssimenetelmä, jonka kanssa puurtamisesta yksittäinen filosofian harrastaja voi saada psyykkistä helpotusta. Kuitenkin filosofian on siis tarkoitus kuvata etenkin sitä, miten tieteen kielen lauseet hahmottuvat maailmassa. Kuitenkaan en usko, että filosofian pitäisi antautua jonkinlaisen yksioikoisen empiirisen teorian alaiseksi. Filosofia terminä tarkoittaa muinaiskreikaksi viisauden rakastamista, ja sen takia voidaan ajatella, että yksi sen perustarkoituksista on selventää ihmisen suhdetta maailmaan, eikä pelkästään tieteen menetelmien suhdetta maailmaan. Filosofiassa on myös muita osa-alueita kuin pelkästään tieteenfilosofia tai tietoteoria. Filosofia voi tutkia totuuden käsitteen lisäksi myös kauneuden ja hyvyyden käsitteitä ja esimerkiksi uskontojen tapaa muodostua maailmankatsomusteorioiden aluiksi. Ihmisen on tarkoitus havainnoida maailmaa ja selittää sitä itselleen, ja tuohon tarkoitukseen voi filosofia ehkä merkittävämmin vastata. Kuitenkin Wienin piiri, joka käsitteli etenkin empiiristä filosofiaa, meni liian pitkälle siinä, että filosofia voitaisiin alistaa pelkästään empiirisen tieteen alustalaiseksi. Sen takia voidaan sanoa, että kaikki filosofian osat eivät voi olla pelkästään tietoa tieteen empiiristen lauseiden koherenssista. On myös sanottava, että esimerkiksi etiikka on sellainen filosofian osa-alue, joka ei suoranaisesti ole yhteydessä empiirisiin tieteisiin, vaikka kuitenkin siinäkin esimerkiksi soveltavan etiikan ja luovan osallistumisen kautta voidaan saada tietoa siitä palautteesta, jonka esimerkiksi jonkinlaisen käyttäytymismallin noudattaminen yhteiskäytänteissä voi saada aikaan. Etiikka ei voi tänä päivänä rajoittua velvollisuusetiikkaan ja hyve-etiikkaan, koska niissä etiikan piiriin tuleva toiminta on määritelty tarkasti jonkinmuotoiseksi, ja etenkin hyve-etiikassa ajatellaan jonkinlaisten antiikkisten kardinaalihyveiden kautta, jotka eivät ole enää pitkään olleet filosofisia kirjoituksia lukevien ja kirjoittavien ihmisten joukossa. Joku voisi varmaan sanoa, että kardinaalihyveet ovat hävinneet sen takia, koska empiirinen tiede on murentanut tietyt ihmisen havaintopiirin ulkopuolella olevien hyveiden totuudellisuuden. Kuitenkin on varmaan sanottava, että on parempi että filosofia on nykypäivänä apuna myös empiiristen tieteiden määrittelyssä ja niiden tuloksien tarkastelemisessa. Teologiaa ei missään nimessä tarvitsisi enää olla Jumalan käsitteen kautta yhteydessä filosofiaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että metafysiikka on teologian ohella ihmisten iättömimpien ominaisuuksien muotoa käsitteleviä oppimuodostelmia, ja sen takia niillä voidaan katsoa olevan jonkinlainen merkitys samalla kun yhteiskunnan muotoa tarkastellaan. Varmasti Neuvostoliiton bolsevikkijärjestelmä tai Saksan natsijärjestelmä ovat esimerkkejä sellaisen yhteiskunnan dystopioista, joissa ei ilmene ihmisen iättömimpien osien muotoa määrittäviä oppijärjestelmiä. Voidaan siis mielestäni sanoa, että filosofia voidaan jakaa kahteen osaan, jossa toisessa on empiirisen tieteen alainen tieteen menetelmiä havainnoiva pragmaattinen tai välinearvollinen osa, ja toisaalta myös toisena sellainen osa, joka tarkastelee esimerkiksi ontologiaa, etiikkaa tai estetiikkaa. Tämä jälkimmäisenä mainittu osa tarkoittaa etenkin yhteiskunnan muotoa ja olemusta käsitteleviä filosofian osa-alueita, jotka ovat tarkoitettu etenkin ihmisen henkisen järjestelmän ylläpitoa ja koostumista määritteleviin tietämis- ja uskomisjärjestelmien hahmottamiseen. Tieteen apuna toimiva osa filosofiasta on tarkoitettu edistämään filosofian käsitettä yhteiskunnan sisällä. Tämä edistäminen tulee esiin esimerkiksi soveltavan etiikan kautta, jonka avulla filosofian käsitettä ja auttamisaluetta on tarkoitus laajentaa käsittämään uusia tietämisjärjestelmiä. Tässä soveltavammassa toimessa siis on tarkoitus saada filosofisista termeistä ja käsitteistä apua uudenlaisen tietämisen avuksi. Filosofian on siis tässä mielessä autettava tieteen eri alueiden tulosten hahmottumista havaitsemisen kohteeksi. On siis sanottava, että filosofian on siis tarkasteltava erilaisten käsitteiden havaittavaksi asettumista. Esimerkiksi Husserlin filosofia väittää, että kaiken objektiivisena ilmenevän todellisuuden taustana on ihmisen subjektiivinen havaintolaitteisto, joka ainoastaan pyrkii näyttämään kaiken riippumattomana havainnosta. Filosofian siis pitää olla jossain mielessä erossa tieteestä, koska sen teoriat eivät kaikki pyri tieteellisyyteen, ja aiheen vaikeuden takia voidaan sanoa, että filosofisten ongelmien pohtiminen on vähintäänkin hyvää aivojumppaa siihen, kun pyritään ylläpitämään riittävän analyyttistä ja synteettistä menetelmää henkisten asioiden arvioinnissa. Jotkut siis sanovat, että kaikki filosofiset teoriat, jotka eivät pyri tieteellisyyteen, ovat merkityksettömiä. Niistä on kuitenkin mielestäni apua siinä kun pyritään ylläpitämään filosofista maailmankatsomusta ja erilaisia filosofisia maailmankatsomusjärjestelmiä. Filosofialla perenniaalisessa muodossaan on siis hyötyä ainakin maailman havainnnoimisen muotojen sisäistämisessä, ja sen takia siitä ei tulisi tehdä täysin empiiristen tieteen teorioiden alaista. Kuitenkin filosofian menetelmillä voidaan havainnoida myös sitä miten tiede määrittyy. Tästä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Ludwig Wittgenstein, Rudolf Carnap ja Moritz Schlick. Filosofinen lause voi siis perustua niin todellisuuden havaittaviin osiin samalla kun se voi myös perustua filosofian historiaan, jota voidaan varmasti pitää yhtenäisenä samassa muodossa kehittyvänä historiallisena eteenpäin kulkuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti