maanantai 6. helmikuuta 2017

Vallasta ja asenteista

Vallantäyttäjät ovat taas täyttäneet heille annetun mukavan joululoman. Kesäloma ei aivan vielä satu yhteen talviloman ajankohdan kanssa. Kun porkkana otetaan pois maasta, jää maahan porkkanan kokoinen kolo, mutta kun vallantäyttäjä otetaan pois eduskunnasta, ei koloa jää (ellei ole Vapaavuori). Kuitenkin monesti poliitikot pyrkivät hakemaan helposti saatavaa etua. Vallantäyttäjät pyrkivät saamaan etua etenkin toisista poliitikoista ja vaikutettavissa olevista ihmisistä.

Vaikka helpolla ei voisi uskoa, niin Suomenkin politiikassa on kaikilla puolueilla porsaanreikiä, jotka hyödyttävät toinen toistaan. Esimerkiksi sos. demien ekumeeninen suvaitsevaisuus aiheuttaa sen, että yhteiskunta menettää allaan olevan kulttuurisen pohjan. Kulttuurisesti liberaalisille tämä sopii sen takia, koska näin he saavat halvempaa työvoimaa maahan ja samalla työn arvo vähenee. Feministeille ja sosialisteille tämä sopii sen takia, koska he saavat tämän ansiosta sääliä yhteiskunnan heikommassa asemassa olevia.

Tämä yhteiskunta on niin meritokraattinen ja egalitaristinen, että on mielestäni jokseenkin kummallista, jos jotkut valittavat siitä, että heitä on kohdeltu eri tavalla kuin muita. Suomen yhteiskunnassa jos missä nousu korkeampiin yhteiskuntaluokkiin on kiinni lähinnä omasta viitseliäisyydestä.

Suvaitsevaisuus tarkoittaa asennetta, joka hyväksyy erilaisuuden. Erilaisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi ihmisen pituutta, eri kansanryhmiä ja voimavaroiltaan erilaisessa asemassa toimivia ihmisiä. Ylitse käyvä suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, kun jotkut (etenkin naiset) alkavat nostaa vähemmistöjä alustalle siten, että he olisivat joka tapauksessa yhteiskunnan korkeinta eliittiä.

Työn arvo on asia, josta tulisi pitää kiinni. Mielestäni, vaikka en juuri vasemmistolainen olekaan, ihmisten ei tarvitse ottaa sellaisia töitä vastaan, jotka esimerkiksi eivät vastaa hänen koulutustasoaan tai mielenkiinnonkohteitaan. Muutenkin tavanomaisen mukaista 8-16 kestävää työtä tekevät eivät ole ainoat ihmiset, jotka tekevät tässä yhteiskunnassa töitä: toisilla työskentelyaika saattaa olla vaikka 22-06. Myös eri aikaan päivässä, tai erilaisessa paikassa tapahtuva etä- ja silpputyöskentely tulisi ottaa mukaan, kun määritellään työn käsitettä ja sen käsitteen rajoja.

Kun ajatellaan tavallista pälliäistä, voidaan sanoa, etteivät yhteiskunnalliselle eliitille tärkeimpinä pitämät kollektiiviset ideologiat ole sellaista mitä hän ensimmäisenä olisi promotoimassa muille. Tavallinen kansa elää vaistoistaan, ja se on monesti hyvin järkevä menettelytapa, koska se perustuu etenkin käytäntöön ja päivittäiseen elämään, eikä eliitin hämäriin abstraktioihin, jonka joku kepin päähän nostettu sian peräsuolen kappale on suustaan vinkaissut.

Mielestäni yhteiskunnalliset hierarkiat ja valta-asetelmat ovat täysin tarpeettomia, sillä ne perustuvat siihen ajatukseen, jonka mukaan olisi olemassa vieläkin jonkinlainen keskiaikaan viittava feodaalijärjestys. Vaikka yhteiskunnalliset käytännöt muuttuvat, eivät ihmiset muutu yhtä nopeasti. Edelleenkin jotkut halajavat käyttämään valtaa suhteessa toisiin ihmisiin.

Mielestäni Suomessa saataisiin ottaa mallia ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jolla en tarkoita heidän maahanmuuttajaintoaan, vaan sitä, miten ihmiset keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä ilman osoittelevaa hierarkiaa toiminnan taustalla.

Olli von Becker
Kirjoittaja on 28-vuotias yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on suuntautumassa käytännöllisestä filosofiasta teoreettiseen filosofiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti