Ihmisistä elintason tuotteina, ”mitä muut ajattelevat tästä” ja kulutuskulttuuri

Elintaso tarkoittaa yhteiskunnallisen hyvinvoinnin määrittämiseksi tarkoitettua käsitettä. Se tarkoittaa palkkatasoa ja yhteiskunnallisten palveluiden tasoa ja arvoa. Ihmisestä voi tulla elintason tuote sen myötä, kun hän samaistaa itsensä ulkoisesti ilmenevään yhteiskuntaan. Tämä samaistaminen tapahtuu etenkin sen kautta, kun ihminen ostaessaan esimerkiksi vaatteita kaupasta samastaa itsensä näihin vertailukohdallisiin symbolisuuksiin joita kaikenlaiset hankittavat hyödykkeet kantavat mukanaan itsensä perusosana ja ulkoiselle ilmenevänä osana. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunta muuttuu ilmiyhteiskunnaksi, jossa ei tarvita suuremmin esimerkiksi ajatustyöskentelyä, koska koko ajattelu muuttuu sen arvaamiseksi, mitä kukakin ihminen edustaa etenkin omalla toisille ilmenevällä puolellaan. Kaiken ilmenevyys on siis tällaisen elintason kautta muotoutuvien ilmiöiden totuus. Ei voida ajatellakaan, että tuollainen statussymbolien ja muiden symbolikulttuurin ilmiöiden mukana arvottaminen voisi olla väärin tai älyllisesti epärehellistä. Voi olla, että tuollainen yhteiskunta vaatisi parantuakseen jonkinlaisen frugaliteettia korostavan diktatuurin valtaannostamista. Sillä ihmisille pitäisi näyttää se, millaisessa varjotodellisuudessa he elävät. Elintason tuotteet kouluttautuvat monesti pitkälle vaikkei heidän toimintansa tai ajattelunsa mitenkään muuttuisi esimerkiksi pitkien yliopisto-opintojen myötä. Nämä koppavat asenteet ovat monesti ihmisen mukana myös silloin, vaikka he kohoaisivat kuinka pitkälle hyvänsä yhteiskunnallisessa hierarkiassa. He hakevat siis etenkin omaa hyötyään kaikessa, vanhemmat nauttivat siitä, kun korkea elintaso auttaa heidän jälkeläisiään pääsemään muita korkeammalle yhteiskunnassa. Tämä oman jälkeläisten suosiminen joka pohjautuu ihmisen apinavaiheeseen on väärä tapa suhtautua omiin ja toisten jälkeläisiin. Tällä suosimisella näistä jälkeläisistä tulee omahyväisiä, liian hyvän omantunnon omaavia ja vanhempiensa virheet omille lapsilleen jollain tavalla kostavia ihmisiä. Pikemminkin pitäisi pyrkiä linkolalaisesti matalempaan elintasoon, eikä siihen hulluuteen jota kehittyvä teknologia ja erilaiset kodinkoneet ja vempaimet ylläpitävät. Myöskin tulisi pyrkiä pieneen lapsimäärään, ja siihen, ettei kodista tulisi kuin korkeintaan riittävä sivistyksen taso jälkeläiselle. Ei pitäisi kuitenkaan pyrkiä niin edistämään kuin ei myöskään ylläpitämään liian korkeata elintasoa. On naurettavaa miten nämä usein naispuoliset isukin suosikit, jotka elävät pelkästään vastakkaiselta sukupuolelta tulevan huomion varassa, muuttuvat yliopistossa vaihtoehtoihmisiksi, jotka katsovat, että koska moni kaveripiirissä on tohtori, niin heidän pitää itsekin pyrkiä etenemään tuolle korkeimmalle koulutuksen asteelle, joka koostumussubstanssillaan ei enää tarkoita mitään sellaista mitä tuon tason tavoittaminen tarkoitti aiemmin.

Tärkeä kysymys siinä, kun ajatellaan elintasokulttuuria ja kulutuskulttuuria on se, mitä ihmiset alitajuisesti itseltään kysyvät, kun esimerkiksi ovat hankkimassa jonkinlaista tunnettua statussymbolia. Se on ”mitä muut ihmiset tästä ajattelevat?”. Tässä nähdään vertailukohdallisten symbolien vaikutus kulutukseen ja elintasoon perustuvaan toiminnan muotoon. Monesti ihminen joka tietää, että esimerkiksi kaveripiirin tai muiden tuntemiensa ihmisten piirissä on ollut yleistä hankkia jonkinlainen tarvekalu haluaa monesti myös itse hankkia sellaisen. Tällaisella matkimisen kulttuurilla siis pyritään etenkin siihen, että saataisiin sosiaalisissa piireissä henkilökohtaista arvostusta, vaikka voi varmasti sanoa, että apinan tavoin toisten ihmisten toiminnan matkiminen ei todellisuudessa vaadi ihmiseltä suurempaa panosta. Matkiminen on hyvin tavallista myös monessa toisenlaisessa toiminnassa. Yleisimmin sillä pyritään siihen, että ihminen hyväksyttäisiin jonkinlaiseen joukkoon jonka jäseneksi hän halajaa. Monet ihmiset siis haluavat olla etenkin kuluttajia ja etenkin monilla naisilla harrastuksien joukkoon kuuluu shoppailu, joka tarkoittaa todellisuudessa tarkoituksellista oman toiminnan samaistamista siihen, mihin ostettava tavara viittaa ja mitä yhteyksiä sillä voidaan katsoa olevan etenkin populaarikulttuuriin liittyviin ilmiöihin. Tämä tapa on haitallinen ja älyllisesti epärehellinen ja lopulta monet pyrkivät brändäämään itsensä koko elämänsä laajuudella kulutuksen ja elintason kulttuuriin. Kun ihmisen ei ole tarvinnut tehdä mitään koko lapsuus- ja nuoruusaikanaan kunhan ovat vain kuunnelleet vanhempiensa neuvoja, ei voida sanoa, että tuollaisen ihmisen elämä olisi kovinkaan arvokasta, jos ihmisten omatoimisuutta ja omia lahjoja arvostetaan enemmän kuin sitä, että ihmiset määrittyisivät alkuperäisestä elintasostaan.

Kulutuskulttuurissa korostetaan sitä, että jatkuva vaihtotalouteen osallistuminen on olennaista ihmisille ja heidän hyvinvoinnilleen. Mainokset toitottavat jatkuvasti sitä, miten ihmiselle on välttämätöntä astaa taas tämä uusimmainen vempele. Monet elävät tässä kulutuskulttuurissa sen takia, koska he katsovat, että heidän on joko korostettava tai heidän on peiteltävä jotain osaa itsestään. Kulutuksesta siis etsitään etenkin oman minuuden peitteitä ja korvikkeita. Monet katsovat, että kulutus on mukavaa toimintaa, etenkin silloin jos itsen ei ole täytynyt nähdä vaivaa valuutan saamiseksi. Kuluttaminen kuluttaa myös maapallon ilmakehää ja toimii monissa tapauksissa eettisesti väärin suhteessa suureen osaan ihmisiä. Markkinatalous on mielestäni matalemmalla asteella täysin hyväksyttävä asia, mutta mielestäni ihmisten ei tulisi samastaa omaa minäänsä niihin symboleihin, joita he ovat rahalla itselleen hankkineet. Ihmisen tulisi harrastaa itsereflektiota mieluiten hyvin stoalaisin ja spartalaisin olosuhtein