Kohti vapaata markkinataloutta

Vapaa markkinatalous tarkoittaa yksilöille ja yhteisöille suurimman vapauden antavaa talousjärjestelmää. Siinä yksityiset yritykset tuovat markkinoille kilpailukykyisiä tuotteita ja kilpailevat siinä muiden palveluiden tuottajien kanssa. Tämä vaatii yksilöllisyyden hyväksyvän kulttuurin merkkejä. Myös menestys tulee tällaisessa yhteiskunnassa hyväksyä joillekin, mutta mahdollisimman monelle ihmiselle. Toisin kuin jotkut yksinkertaiset sosialidemokratian kuristamat ihmiset ajattelevat, kaikki vapaata markkinataloutta kannattavat ihmiset eivät ole erittäin rikkaita, vaan esimerkiksi vaikka pienen ruokakaupan pitäjä voi tyytyä siihen rahavirtaan, joka häntä kohtaan suuntautuu, vaikkei hän liiketoiminnallaan saavuttaisikaan suurta rikkautta ja ylellisyyttä.

Tässä voidaan havaita se, että osa ihmisistä suhtautuu vapaaseen markkinatalouteen elämäntapana ja jotkut ihmiset lähestyvät sitä hyötymistarkoituksessa. Mielestäni suurimmissa sivistysmaissa kuten Isossa Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa suurin osa ihmisistä ei tavoittele vapaalla markkinataloudella suurta omaa hyötyä, vaan suurin osa ihmisistä ovat tyytyväisiä siihen, että he saavat antaa kontribuution ympäröivälle kulttuurille ja toisille ihmisille. Monet ihmiset myös saavat oman yrityksen toiminnan ja toisille ihmisille palveluita tarjoavan asenteen perusteella suurta nautintoa siitä, että he voivat olla osa yhteiskunnan toimivaa ydintä.

Vapaa markkinatalous tarkoittaa sitä, että siinä tarjotaan ihmisille vapauksia valita omille ratkaisuilleen sopivat päämäärät ja kehittää niitä suhteessa moniin muihin ihmisiin ja heidän päämääriinsä. Suomi on varmaan vielä niin kehittymätön kulttuuri, ettei täällä nähdä niitä asioita, joiden tulisi olla ohjaamassa ihmisiä ratkaisuihin ja valintoihin esimerkiksi niiden palveluiden yhteydessä, joita he etsivät esimerkiksi yksityisiltä palveluntarjoajilta. Tämä johtuu siitä, että suomalaisessa kulttuurissa ei ole ollut suurten sivistyskulttuurien tapaisesti eriytymistarvetta. Ihmiset eivät siis ole päässeet sinuiksi omien mieltymystensä ja niiden toteuttamisen kanssa.

Esimerkiksi britit osaavat vaatia oikeanlaista palvelua. Suomessa tuo ei ole samalla tavalla, koska ihmiset ovat niin vaatimattomia ja sisäänpäinkääntyneitä että uutta ei tahdota etsiä tai vaatia koska ollaan jo niin kauan tyydytty samantekevyydestä motivoituneeseen palveluntyydytykseen ja tasapäistävään sosialidemokratiakulttuuriin. On myös totta, että monet ihmisistä tekevät palvelujen ostamiseen liittyvät arvovalintansa suoranaisesti esimerkiksi hinnan perusteella ajattelematta sitä, missä muodossa tuo halpa kauppa tarjotaan.

Tuohan siis tukee sitä, että suuryritykset saavat matalilla hinnoillaan hallita markkinoita. Tuo ei ole hyvä asia, ja sen takia ihmisten tulisi enemmän kuunnella itseään ja tutkia itseään sen suhteen mitä he todellisesti haluavat. Myös palveluntarjoajia tulisi tiedottaa enemmän siitä, millaisia palveluita ihmiset tarvitsevat. Kun tarpeet eriytyvät, syntyy siitä myös onnellinen yhteiskunta, jossa erikoistuminen ja eriytyminen muodostavat pohjan onnelliselle vapaalle markkinatalousyhteisölle.

Minän käsitteestä

Minä tarkoittaa yksilöllisellä tavalla toisista viiteryhmänsä jäsenistä poikkeavaa instrumenttia, joka säätelee sen ihmisen toimintaa, jolla tämä minä on. Minä jakautuu kolmeen osa-alueeseen tai tietoisuuden osaan, sillä nimittäin tietoisuus tulee minän jälkeen. Osat ovat arvotietoisuus, tietoisuus ulkomaailmasta ja yksilötietoisuus. Noista tietoisuuden lajeista ulkomaailmaa koskevan tietoisuuden on tultava ensimmäiseksi, koska ilman tietoa ulkoisesta maailmasta minä olisi Locken sanoin tyhjä taulu, tabula rasa. Arvotietoisuus tulee ulkomaailmaa kohtaan suuntautuvan tietoisuuden jälkeen ja sen on tarkoitus näyttää ihmiselle mikä on tärkeää. Ulkomaailmaa kohtaan suuntautuvan tietoisuuden on siis tarkoitus näyttää ihmisille oma itsensä ulkomaailmassa. Arvotietoisuuden jälkeen tuleva yksilötietoisuus erottaa yksilöt toisistaan ja muodostaa arvoilla kyllästetyn minän päällysrakenteen. Joskus tietoisuus ulkomaailmasta ja arvotietoisuus voivat ottaa kovastikin yhteen, sillä arvojen muoto voi olla erilainen suhteessa ulkomaailmaan, ja tämän ulkomaailman ja arvojen välisen kiistan takia jotkut ihmisistä eivät koskaan tavoita tuota yksilötietoisuutta. Minän vastakohdaksi ja negaatioksi voidaan kuvailla täydellistä tyhjiötä, jossa mikään ei liikuta mitään. Näin ollen tästä voidaan havaita se, että minän on toimittava tietynlaisena kartanlukijana tai navigoijana ohjaamassa ihmistä erilaisista elämäntapahtumista toisiin. Minä siis ilmenee kolmen tietoisuuden tason kautta, joiden hierarkkinen järjestys on ulko-, arvo- ja yksilötietoisuus. Nämä kolme tasoa voidaan nähdä tietynlaisena itsetietoisuutena, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, mitä pissikset ja teinit sillä tarkoittavat, eli korostettua ja näyteltyä itsevarmuutta. Itsetietoisuus ja sen olemassaolo minässä kertovat yleensä vain hyvin kehittyneestä kokonaistietoisuudesta yksilössä. Myös se on todettava, että kahdella ihmisellä ei voi olla samanaikaisesti samaa minää, eli sen takia se on hyvin yksilöllinen ja itse asiassa yksilöllisyyden mahdollistaja. Minällä on kahdenlaisia yhteyksiä, joista toinen käsittää toiminnan ja toinen ajattelun. Ajattelun avulla minä tunnistaa itsensä maailmassa sen takia, koska ihminen on ensin maailmassa, ennen kuin hän on kokonaisvaltaisesti oman ajattelunsa välineenä. Toiminnan kautta minää tarkasteltaessa voidaan huomata, että minä voi olla toiminnassa subjekti tai objekti ja molemmat näistä toiminnan muodoista ovat tärkeitä yksilön ja minän kehityksen kannalta. Minä myös mittaa tietyllä tavalla toimintaa, koska se arvottaa yksilön tietoisuudessa syntyvien päämäärien mukaista toimintaa aina uudenlaisena tulevan tilanteen mukaan. Voi kysyä sitä mitä minä ja sen käsite todellisuudessa tarkoittaa tässä yhteydessä ja miten tarkkaan käsitettä pitää rajata. Ensimmäinen tarkoitus tällä käsitteellä tässä tilanteessa on varmaankin tehdä se perustava jaottelu ihmisten kesken, että on olemassa yksikköjä, entiteettejä tai monadeja, jotka voivat sisällyttää itseensä koko inhimillisen olemassaolon kaikki osa-alueet. Minää käsitteellisesti määriteltäessä määritellään samalla koko inhimillisen olemassaolon toimintakeskusta, jota ilman ihmisiä ei voisi olla olemassa. Käsitettä tarkasteltaessa voidaan myös kysyä voiko käsite muuttua? Se voi mielestäni laajeta kahdella erilaisella toisistaan poikkeavalla tavalla. Toisessa tapauksessa se laajenee ja imeytyy matalempiin käsitteisiin, joihin se siirtää merkitysarvonsa. Parempaan päin käsite voi siis muuttua yksilön kehityksen ja niitä seuraavien yhteiskunnallisten reformien kautta. Toinen esimerkki käsitteen alan määräämisestä tulee diktatuurimaista, joissa johtavat tahot pyrkivät määrittelemään kaikki tärkeät käsitteet itselleen ja omalle taholleen sopivalla tavalla. Voidaan sanoa, että mitä vähemmän vapautta yhteiskunnassa on, sitä enemmän valmiiksi ajateltuja ihmisten symboliset merkitykset ovat. Onhan selvää, että kun diktatuureissa suuri osa poliittisesta vallasta varataan Suurelle Johtajalle ja hänen mahdolliselle henkilökultilleen, ei muiden yhtä korkean näköisten tahojen palvelu ole sallittua, sillä johtajan on aina oltava korkeimmalla paikalla. Joissakin maissa tällainen henkilöpalvonta voi ylittää kaikki muut arvostukseen perustuvat ihmissuhteet, koska Johtaja on ainoa isä ja äiti. Silloin voi tapahtua sellaistakin, minkä esimerkiksi DDR:n salainen poliisi Stasi oli lanseerannut, nimittäin se, että perheenjäsenet saattoivat alkaa ilmiantaa toisiaan stasille mahdollisten johdon osoittamasta linjasta poikkeamisten takia. Käsitteiden tulisi siis saada alkunsa niin itsenäisesti ja riippumattomasti kuin mahdollista. Yhteiskunnan periaatteista voi olla erimielisyyttä ihmisten keskuudessa, ja sen takia näiden kantojen harkitsemiselle on annettava tilaa ja aikaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että korkeimpiin olemisen periaatteisiin perustuvat ajatukset ja mielipiteet muistuttavat kuitenkin kirkkaimpaan muotoon hiottuna varsin suuresti toisiaan ihmisten keskuudessa. Sen takiakin ajattelussa on keskityttävä ajatuksen loogiseen muotoon ja ajatukseen itseensä, eikä turhan takia edes mainita näiden ajatusten ilmaisijan nimiä. Samalla tavalla minä voitaisiin asettaa oikeanlaiseen objektiiviseen valoon, kun esimerkiksi kuvataiteilijat ja muut taiteilijat alkaisivat suhtautua työhönsä käsityönä eikä jonkin sen ja sen korkeusasteen taiteilijoiden hierarkiassa omaavaan tähti- ja julkkiskulttiin. Itse asiassa yhteiskunnassa elävät ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos heidän ympärilleen ei olisi kytketty iltapäivä- ja viikkolehtien ylläpitämää liekanarua, jossa heille pakkosyötetään tietoa kaikista mahdollisista julkisuudella ratsastavista ihmisistä. Kaikki tarpeettomat hierarkiat tulisi yhteiskunnasta hävittää ja jäljelle tulisi enää jättää tämä väljä tunnustushierarkia, joka koostuu itsenäisistä ja riippumattomista instituutioista, ja jonka järjestysaste perustuu siihen,  kuinka pyyteettömiä ja riippumattomia instituutiot ovat. Itsenäisin ja riippumattomin taso tuossa hierarkiassa on metafysiikan ja uskonnollisuuden taso, koska ne ovat kaikista muista asioista, joiden ympärille on muodostettu instituutio, kaikkein itsenäisimpiä ja pyyteettömiä.

Kolumni Uutis-Jousessa (kesäkuu 2016)

Suomalaisesta kulttuurista

Suomalaista kulttuuria pidetään nykyisin useasti suuresti kehittyneenä ja edistyneenä. Tätä perustellaan sukupuolten välisen tasa-arvon pitkälle edistyneisyydellä, pisatutkimuksilla ja korruption vähäisyydellä. Mielestäni kuitenkin nuo asiat voivat olla jossain määrin subjektiivisia ja näyttävät erilaisilta eri näkökulmista. Vasemmistohihhulit eivät halua Suomea Natoon ja toivottaisivat varmasti toisesta suunnasta tulevan armeijan Suomeen. Nämä näistä vasemmistolaisista hyvin alkeellisista olkinukke-päättelyvirheistä motivoituneet tahot tuijottavat vain hyviä puolia ja samalla saman asian kääntöpuoli jää huomiotta.

On huolestuttavaa miten vähän nuoret pojat lukevat kirjallisuutta. Lisäksi sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole toteutunut, koska yliopistoissa on yli kuutisenkymmentä prosenttia naisia ja vähemmistö miehiä. Myöskin asepalvelus on epätasa-arvoinen, koska sen pakollisuus koskee vain miehiä. Poikien koulumenestyksen heikkous liittyy myös siihen, että suurin osa opettajista on naisia ja toteuttavat sukupuolesta riippuvaista opetustapaa kaikkien opetettavien kohdalla. Ja kaikki tämä tapahtuu suomalaisen sosiaalitanttajärjestelmän sisällä. Jussi Halla-aho taisi muistaakseni todeta kerran, että ei ole pahempaa nilviäistä olemassa kuin pohjoismainen sosialidemokraatti. Mielestäni varsin pätevä havainto.

Suomalaisen kulttuurin suurmiehiä määräänsä suuremmalla edustumalla ovat jo satojen vuosien aikana edustaneet suomenruotsalaiset. Runeberg, Snellman, Franzen, Mannerheim, Sibelius, Aalto ja Jansson, noin niin kun muutamia mainiten. Suuri osa suomalaisesta henkisestä kulttuurista on peräisin Ruotsista ja myöskin suuressa määrässä Saksasta. Elleivät ruotsalaiset olisi valloittaneet Suomea 900 vuotta sitten, olisi tämä maankolkka vieläkin varsin tyhjä. Tietystihän ruotsalaiset käyttivät suomalaisia hakkapeliittoja tykinruokana useassakin sodassa, mutta voi varmaan sanoa, että osittain se, että Suomi on nykymuodossaan olemassa, liittyy siihen, että suomalaiset ovat taistelleet entisen emämaan puolesta sodissa, sillä jos häviö olisi esimerkiksi 30-vuotisen sodan aikaan koskettanut Ruotsin maaperää, olisi Suomikin ollut pian venäläisten raatelun kohteena, mikä tietysti toteutui myöhemmin isonvihan ja pikkuvihan aikaan 1700-luvulla.

Suomessa tulisi korostaa länsimaisen kulttuurin hyvyyttä ja kannatettavuutta, eikä missään nimessä tukeutua Venäjään: "Raja railona aukeaa, edessä Aasia, itä. Takana länttä ja Eurooppaa..." Tärkeimmät kaksi kulttuuria ovat Saksa ja Ruotsi. Suomalaiset ovat ahkeria, rehellisiä, mutta myös kateellisia ja herravihaisia. Vihan ja kunnioituksen jalostettu muoto on uteliaisuus, ja sen takia ei osatakaan sanoa sitä, minkä asian vuoksi etenkin suomalaiset ovat kiinnostuneita "julkkiksistaan".

Feministit ajavat naisten ylemmyyttä korostavia aatteita. Pisa-tutkimuksetkin on tarkoitettu todistelemaan ulkomaailmalle, että tässä maassa, joka kärsii naispuolisten ylettömästä vallanhimosta ja kateudesta,  kaikki on paremmin kuin hyvin. Tästä tulee mieleen paljon kaikenlaisten Ajatusten Tonavien ja Suurten Johtajien regiimejä!

Instituutiot ja tilan osa-alueet

Kommentaariaatin välityksellä instituutiot hakeutuvat alitajuisesti riippuvaisiksi toisistaan, vaikka vapaina instituutioina niiden tulisi pyrkiä täydelliseen omavaraisuuteen, pyyteettömyyteen ja riippumattomuuteen. Instituutioista on sanottava, että osa niistä muistuttaa jo valmiin rakenteensa kautta enemmän pienoiskosmosta, mikrokosmosta, kuin toiset. Mikrokosmoksien eli instituutioiden tulisi voida asettua oikealla tavalla maailmaan, makrokosmokseen, jotta niistä voisi olla selkeää hyötyä kaikille ihmisille. Kuten jo sanottua, kehittymättömät instituutioiden alut muodostavat omassa viitekehyksessään tuki- ja arvoinstituutioita joiden on tarkoitus tehdä kaikesta institutionaalisesta toiminnasta ja kaikista instituutioelämän tasoista riippuvaisia toisiinsa nähden. Se on heille toivottavaa, koska yhteiskunnasta heikossa tilassa on kommentaariaatin manipuloijille suurempi hyöty kuin mitä se olisi silloin, jos yhteiskunnan toiminnassa ei havaittaisi kovinkaan suurta kitkaa. Kommentaariaatti myös pyrkii ehdollistamaan joitain tasoja yhteiskunnasta itseensä ja noita tasoja se alkaa virheellisesti pitämään kaikista instituutioista arvokkaimpina. Se haluaa siis määräillä sitä millaista instituutiopiiriä yhteiskunta painottaa, minkä se kokee arvokkaaksi ja puolustamisen arvoiseksi. Kuitenkin tämä on siinä määrin väärin, että se vääristää ihmisten itsenäisesti ja yhteiskunnan kautta kokemia arvoja. Instituutioiden ilmenemisestä ja tunnistamisesta on sanottava, että instituutio ilmenee merkittävimmin etenkin paikkansa suhteen. Instituutiot jotka ovat syväinstituutioita, eli ne ovat ohittaneet alkeellisemman instituutiovaiheen, ilmenevät ulospäin omalla kulttuurillaan ja omintakeisilla käsityksillään maailmasta ja ihmisestä. Instituutioiden sisällä tulisikin siis ehdottomasti pyrkiä siihen, että kulttuurikasvatus toimisi niin hyvin, että ihmiset voisivat olla ylpeitä distinktiivisestä omasta pääasiallisesta instituutiostaan tulevasta kulttuurista. Instituution jäsenten tulisi jatkuvasti osallistua keskusteluun instituution suunnasta ja siitä mihin päin ihmiset haluavat instituutioiden etenevän. Tässä tulisi muistaa esikuvina etenkin Britannia, Sveitsi ja Ruotsi, sillä mainituissa kulttuureissa jaksetaan keskustella ja annetaan ihmisille lupa keskustella ja muodostaa omia ajatuksiaan myös yhteisöelämästä. Tilan luonne määrittyy etenkin siitä, että silloin jokin tai joku on tietyssä paikassa, joka voidaan aikatilassa määritellä esimerkiksi tietyn pinnan päällä olevan pisteen kautta. Tilan käsite siis määrittää etenkin sitä, mitä sen sisällä  on.Tila saa merkityksen siitä, kun sen tietyssä kohdassa on jotain. Se että tila ei voi olla ääretön kertoo siitä, että myöskään instituutiot eivät voi olla äärettömiä, vaan ne rajoittuvat esimerkiksi tilassa tiettyyn osa-alueeseen alueesta ja määrittyvät monesti etenkin yhteiskunnan kehityksen alkuvaiheissa toisistaan. Se että instituutiot eivät ole äärettömiä kertoo mm. siitä, että sosiaaliturvalle ja maahanmuuttajien vastaanottamisellekin on laitettava jossain välissä piste. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei yhteiskunta voi ulottaa kouriaan kaikkialle, vaan on mietittävä sitä, kuinka suuret varat käytetään vuosittain julkisiin palveluihin. Mielestäni ihmiset saisivat kaikkialla parempaa palvelua, tuotteita ja hyödykkeitä, jos he unohtaisivat sen harhaluulon mielestään, jonka mukaan vain valtio ja kunnat olisivat kyvyllisiä tarjoamaan palveluita kansalaisille. Instituutiot siis käsittävät jonkin alueen tilassa, ja siinä ne voivat olla monilla toisistaan erottuvilla tavoilla. Instituutiot siis määrittyvät ainakin osittain siitä, miten ne ryhmittymät toisiinsa nähden. Kuitenkin kun yhteiskunnassa vallitsee rauha, muodostuu instituutioiden rykennelmä sen kautta, mitä itsenäisempiä nämä instituutiot ovat yhteiskunnassa. Kun kysytään sitä, millaisia instituutioiden tulisi olla, niin on uudestaan sanottava, että niiden tulisi pyrkiä kehityksessään etenkin pyyteettömyyteen ja riippumattomuuteen. Voidaan myös sanoa, että instituutioiden tulisi olla sen paikkansa arvoisia, mihin instituutiot tilassa asettuvat. Se että instituutioiden tulisi olla itseriippuvaisia, kertoo siitä, että instituutioiden tulisi voida kattaa kaiken jäsentensä elämien sisällön, sillä instituutiot saavat ja niiden tulee aina voida saada muotonsa jäsenistään. Tämän takia tulisi tukea sitä, ettei joistain instituutioista tulisi niin rajoitteellisia, etteivät ne voisi toivottaa tervetulleeksi ihmisten enemmistön toimintakykyisintä osaa. Instituutioiden tulisi siis olla valmiina omaksumaan se asenne, etteivät ne aina voi saada tukea toisista instituutioista eikä niiden tarvitse aina olla antamassa tukea toisille ihmisille. Kuitenkin voi varmaan sanoa, että instituutioillekin on elämän jatkamisen periaatteiden mukaan annettava mahdollisuus olla tekemisissä toisten instituutioiden kanssa esimerkiksi kaupan ja turvallisuuden takia. Kuitenkin pitäisi olla varovainen sen suhteen, jos instituutiot alkavat toistensa kanssa tekemisen takia muodostaa välilleen hierarkioita. Pitäisi harrastaa bilateraalista kauppaa, jonka myötä hyödykkeet maksettaisiin takaisin toisilla hyödykkeillä. Myös velanottoa muilta mailta tai omasta maasta tulisi välttää, koska se jo muodostaa hierarkkisen symmetrisuuden elementin. Voidaan varmaan sanoa, että pienyhteisöt ovat ehkä helpommin kontrolloitavia kuin suuret satoja miljoonia ihmisiä sisältävät yhteiskunnat, mutta siinäkin voitaisiin laajalla vertikaalisella tiedon lisäämisellä saada aikaan todella merkittäviä muutoksia. Instituutiot tulisi järjestää tunnustushierarkiaan, niin kauan kuin sitä maailman historiassa tullaan tarvitsemaan, sen mukaan, kuinka riippumattomia ja pyyteettömiä instituutiot ovat toisiinsa nähden. Voidaan varmaan sanoa, että uskonnon ja metafysiikan taso on varmasti aika ylivoimainen tässä suhteessa muihin nähden, ja vielä niidenkin jälkeen tulevat tieteen ja korkeakulttuurin tasot ovat varsin riippumattomia, mutta toisesta päästä on sanottava, että esimerkiksi ruumiin toiminnot syöminen, nukkuminen ja kakkaaminen ja pissaaminen ovat varsin riippuvaisia ihmisen kehontoiminnoista, ja kehontoiminnot ovat taas suuresti riippuvaisia kehon oikeasta toimintakunnosta.

Ajatuksensäätelykoneistoista

Ajatuksensäätelykoneistot ovat sellaisia instrumentteja, joilla puututaan ihmisten vapaasti käymään ajatteluun. Siinä ajatuksille annetaan sosiaalinen merkitys, vaikkei sitä todellisuudessa siinä olisikaan. Siinä siis otetaan huomioon vain se, mitä ajatus merkitsee yhteiskunnan ja sosiaalisen yhteisön kannalta. Siinä siis suoranaisesti ajatukset tehdään riippuvaisiksi yhteiskunnan näkökulmasta ja siitä näkymästä missä yhteiskunta ajatuksen näkee. Kun ajattelu tehdään riippuvaiseksi yhteiskunnasta, siinä käytetään hyväksi instituutioita, joista kommentaariaatilla on valmis vaikutteellisuuteen perustuva käsitys. Noita instituutioita voidaan nimittää arvo- ja tuki-insituutioiksi sen perusteella, mikä niiden rooli on ajatuksien vaikutteellistamisessa- Tuki-instituutiot toimivat tietynlaisen konstanttisuuden kautta, joiden myötä ne etsivät sellaisia merkityksiä, jotka voivat olla omiaan puolustamaan jonkinlaisten arvoinstituutioiden mukaista ajattelua. Kun ihmiset kokevat arvotunteita, kohtaavat he sellaisen esteen, jonka nimi on merkitysvalta. Tuolla merkityksen muuntelulla vaikuteellistetaan ihminen joko konstanttien tai vertailukohdallisten symbolien kautta yhteiskunnalliseen kommentaariaattiin, jonka tehtävänä on tunnustushierarkian sääteleminen ja manipulointi. Kun yksilö on vaikutteellinen, on hän silloin auttamatta tämän yhteiskunnan itse itsestään luoman eliitin määräysten alla. Yksi instituutio, joka puuttuu ajatteluun, on sosiaalitantat. He määrittelevät ja säätelevät omien käsityksiensä mukaan sitä, millainen toimintakyky ihmisillä on ja mihin he voivat omien voimavarojensa perusteella pystyä. Sosiaalitantat siis antavat ihmisille sosiaalisen arvion, mistä voi havaita sen, että sosiaalitantat ovat yksi muuttumiskyvyltään vaikeimmista instituutioista, koska sosiaalitanttojen luonne perustuu Suomessa ihmistyyppiin, joka on etenkin toisen sukupuolen osalla hyvinkin yleinen. Jotta voitaisiin päästä eroon sosiaalitantoista, pitäisi koko valtakunnan tasolla tapahtua muutos siihen suuntaan, ettei sosialidemokratiaa tarvitse enää Suomessa edistää esimerkiksi kaikenlaisten liittojen kautta. Työpaikoilla säädellään myös ajattelua, ja se perustuu etenkin siihen, että työpaikoilla altistutaan formaalisesti samanlaiseen ajankäyttöön, eikä nähdä mahdollisuuksia työn erilaatuiseen tekemiseen. Työn muotojen tiedettävyyden lisääminen olisi siis edistämässä sitä, että voitaisiin korostaa työn erilaisia muotoja, joihin yhteiskunnassa voidaan pyrkiä. Työpaikoilla esiintyy monesti myös kiusaamista ja nälvintää koulumestari-tyyppisten ihmisten taholta ja siinäkin pyritään sopeuttamaan toimintaa yhdenmukaiseksi ja konformiseksi. Työpaikoilla myös monesti alkaa viimeistään tietynkaltainen auktoriteetteja kohtaan suuntautuva ajattelu, jossa kaikki ylemmältä taholta tuleva palaute koetaan Jumalalta tulevaksi viestiksi. Tästä on esimerkiksi uutisoitu sellainen asia, että joku mielisairaalan hoitaja oli alkanut kiinnittämään huomiotaan siihen, miten suuresti henkilökunta kunnioittaa ylilääkärin sanaa, ja minullakin on tästä aiemmalta ajalta kokemuksia. Vanhakantaista hierarkiaa tulisi myös työpaikoilla pyrkiä särkemään ja ei tulisi ottaa huomioon ensisijaisesti esimiehen sanaa. Tämä onnistuisi varmaan parhaiten, kun koko työn merkitystä ja käsitettä tarkasteltaisiin uudenkaltaisesta näkökulmasta.   Kouluissa säädellään ajatuksia ja niissä se näkyy niin, että oppilaat pakotetaan opettajien valitsemaan opetusjärjestelmään ja tapoihin, ilman että otettaisiin huomioon oppilaan todellista kykyprofiilia. Oppilaat siis koulussa pakotetaan opetusmaneereiden säätelyyn, jota opettajat ja koulumestarioppilaat valvovat. Kouluissa myös säädellään ihmisen toimintaa siten, että ns. paremmissa kouluissa nauretaan joidenkin oppilaiden erilaisille tavoille ja huonommissa kouluissa kiusataan kouluun keskittyviä ja koulussa parempia oppilaita. Monesti etenkin ala-asteella opettajat ovat naisia, joka tyrehdyttää varhaiskypsien poikien etenemisen, koska naispuoliset opettajat tasapäistävät. Armeija on itsestäänselvästi paikka jossa säädellään ihmisten ajatuksia. Armeija pakottaa miehet samaan käytösmuottiin, jota kapiaiset säätelevät. Siinä siis ehdollistetaan ihmisiä valmiiksi määriteltyyn muotoon, jonka vuoksi armeija monesti tappaa ihmisestä ainakin hetkellisesti ei-autoritaarisen ajattelun. Ajatuksen säätely tapahtuu sillä tavalla, että siinä ikään kuin otetaan kiinni ajatuksesta ja pyritään muotoilemaan sille yhteiskunnallinen pintamuoto. Siinä siis puututaan ajatuksen kehitysrakenteeseen ja vaiheisiin. Ajatuksen vaiheet voidaan helposti määritellä käsittämään synnyn, kehityksen ja seurauksen. Ajatuksen syntyyn vaikuttamalla pyritään näyttämään, ettei ajatuksella ole ollut olemassa minkäänlaista yhteiskunnasta riippumatonta perua. Kehitykseen vaikuttamalla tehdään ajatuksesta vaikutteellinen siten, että sen suunta ohjataan pois omasta kehitysssuunnastaan. Ajatuksen seurausta tarkastelemalla voidaan havaita, että siihen puuttuminen pyrkii monesti vähentelemään ajatuksen alkuperää silloin, jos sen seuraus ei ole toivottava. Ajatuksen säätelyn vastakohta on luonnollisesti se, ettei ihmisten ajatteluun puututa yhteiskunnallisten pseudoinstituutioiden taholta, ja eri asia on se, jos ajatukset tulevat tekemisiin kehittyneempien ja uudistuneiden syväinstituutoiden kanssa, sillä ne vain ohjaavat ihmistä oikeaan suuntaan puuttumatta samalla ajatuksien vaiheisiin muuttamispyrkimyksen kanssa. Syväinstituutio toimii syväsymbolien tasolla ja siinä ei näin ollen ole yhteiskunnallisen säätelyn mukanaan tuomaa ajatuksiin puuttumista. Jotta ihminen ajattelullaan löytää nuo syväsymbolit, on hänen kehitettävä ajatteluaan riippumattomana yhteiskunnasta. Silloin ajatus on säätelemätöntä ja yhteiskunnalliselle kritiikille annetaan oikeanlainen suunta. Tässä siis arvoarvostelmien tekeminen sen mukaan miten ihmiset ajattelevat, on kiellettävä ja annettava kaikille avoin mahdollisuus ajatuksien rakentamiseen. Tässä myös tärkeätä on se, että ajatus otetaan ilman säätelyä kokonaisena, eikä käsitellä ajatusta etenkin omien osiensa kautta. Varmaan on kuitenkin yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta totta, että yhteiskunnan tulee voida säädellä sellaista ajattelua, joka liittyy merkittävällä tavalla yhteiskunnan olemassaoloon. Tämäkin on tietysti varsin relatiivinen positio, koska esimerkiksi taiteen kannalta tulee muistaa myös yhteiskunnan negaatio, joka tarkoittaa vapautta sosiaalisista siteistä. Parhaimmillaan taide voi olla jotain sellaista, joka rakentaa itsestään kokonaisen uuden maailman, ja tässä parhaimpina esimerkkeinä voidaan varmaankin pitää esimerkiksi Picassoa ja Wagnerin kokonaistaideteos-oopperoita. Taiteen tulee siis olla vapaa pidikkeistä, jotka monesti yhteiskunta on lonkeroillaan asettamassa. Pidikkeiden puuttuminen voi itsessään olla mahdollistamassa sitä, että ihminen kokisi itsensä vapaaksi yhteiskunnassa eikä ajattelisi vain sitä, että jonkin hänen tekemisensä tulisi olla vapaata.  Parhaassa vaihtoehdossa sosiaaliselle säätelylle on huomioitava myös ajatusten vapaa kehitys ja siten ennakoitava sitä, millaisten periaatteiden avulla ihmisille voitaisiin opettaa ajattelua, jonka tulisi olla riippumatonta.

Stipendiin liittyvä alustukseni, jonka Beckerin koulun rehtori luki puolestani Kangasniemellä 4.6.2016 koulujen päättyessä

Hyvät nuoret

Tällä stipendillä, joka on tarkoitus tästä eteenpäin jakaa vuosittain Beckerin koulun oppilaille, on tarkoitus kunnioittaa Kangasniemen historian kansakunnan historiassa merkittävintä henkilöä, sukuni jäsentä, professori Reinhold von Beckeriä. Reinhold von Becker opetti ensimmäisenä yliopistotason skolaarina järjestelmällisesti Suomen historiaa, hän julkaisi Suomen historian järjestyksessään toista suomenkielistä sanomalehteä ja kirjoitti merkittävän suomen kielen kieliopin, jossa suomen kielen lauseoppi esiteltiin ensimmäisen kerran. Lisäksi hän oli Kalevalan kantaisä ja opetti Elias Lönnrotia yliopistossa. Reinhold von Becker omaksui suomen kielen toiseksi äidinkielekseen nuorella iällä leikkiessään talonpoikien lasten kanssa synnyinpaikkakunnallaan Kangasniemellä.

Palkittavista kirjoituksista on sanottava, että ensimmäiseksi tullut kirjoitus oli sekä informaatioasteeltaan että kieliopiltaan paras. Kaikissa neljässä palkinnon saavissa kirjoituksissa oli paljon hyvää, ja huomiot Kangasniemen kunnasta, teidän oppilaiden tähänastisesta kotikunnasta, olivat neljässä kirjoituksessa varhaiskypsiä. Toivotan ala-asteen ja Beckerin koulun jättäville palkituille ja muille oppilaille hyvää jatkoa varmasti hyvän varhaisopetuksen saamisen jälkeen tulevissa entistä haastavammissa opinnoissa. Ja tietysti on toivottavaa, että oman kielen taitamisen avulla jotkut oppilaista voisivat jatkaa esimerkiksi suomen kielen ja kirjallisuuden opintoihin. Kuitenkin tärkeintä on, että kaikki oppilaista löytävät myöhemmin itseään miellyttävän oppialan. Toivon, että von Becker-suku ja Beckerin koulu voivat tämän ensimmäisen palkitsemisen vuoden jälkeen jatkaa kirjoittamisessa lahjakkaiden oppilaiden palkitsemista myös tulevina vuosina. Näin ollen, toivotan kaikille Beckerin koulun oppilaille hyvää kesää ja hyvää jatkoa opintoihinne.

Von Becker-suvun toimikunnan puolesta, Olli von Becker

Miten mielipiteet kehittyvät psykologisesti ja yhteiskunnallisesti

Mielipide tarkoittaa jonkinlaista käsitystä asioiden tilasta, joka muodostuu käsityskyvyn avulla. Sanottaessa mielipidettä, silloin sanotaan aikatilassa oleva positio jostain kyseessä olevasta aiheesta. Mielipiteet siis pysyvät jossain ajantilallisessa positiossa. Silloin kun mielipiteet kehittyvät, ja nimenomaan paremmin asiantilaa kuvaaviksi, silloin ne alkavat muistuttamaan enemmän vastaavia ilmiöitä. Todellisuus siis kuvaantuu ihmisen aisteille ja silloin sisäisen ja ulkoisen välinen tasapaino voi alkaa muokkamaan ihmistä muuttamaan käsityksiään joko ulkoisen tai sisäisen hyväksi.  Silloin entiset kohdat mielipiteen rakenteessa korvaantuvat, muuttuvat tai täydentyvät. Yleensä muutos parempaan tapahtuu tiedon lisääntymisellä. Kehitys on tarpeellista siksi, koska ympäristöt eivät tule paremmiksi ilman kehitystä. Mielipiteet muuttuessaan tulevat nimenomaisesti toimivammiksi. Silloin ajatukset ovat kirkkaampia ja avautuvat selkeämpinä mielessä. Mielipiteet siis ilmenevät silloin kun annetaan ja jaetaan käsityksiä ihmisten kesken, esimerkiksi puhumalla tai kirjoittamalla. Nämä asiat joista annetaan käsityksiä voivat siis useimmin liittyä esimerkiksi politiikkaan, kulttuuriin, perheeseen ja talouteen. Ne siis käsittävät sellaisia asioita, joista suurin osa vaikuttaa jollain tavalla joko suoranaisesti tai välittömästi näihin ihmisiin. Sen takia mielipiteet voivat joskus saada sellaisia muotoja, joissa niitä ei voida vertailla objektiiviseen todellisuuteen. Kuitenkin mielestäni voidaan löytää kaikille mielipiteille jonkinlainen tasapainopiste, jonka avulla voidaan suhtautua mielipiteisiin myös täysin objektiivisesti ja välittömästi. Mielipiteiden psykologinen kehitys tapahtuu silloin kun ajatusten regulaatio alkaa kehittyä, silloin ajatukset ohjautuvat tarkemmin. Suunnat joiden kautta ajatukset määräytyvät alkavat silloin tulla liukkaammiksi ja nopeammiksi. Tärkeää psykologisessa kehityksessä on myös se, kun aivoissa ja hermostossa alkaa ilmentyä uusia yhtäläisyyspiirejä, jotka tarkentavat ajattelua ja selkeyttävät sen muotoa. Silloin psyyke herkistyy ajattelulle ja ulkoisen ja sisäisen tasapainon kehittyessä ajattelu alkaa muistuttaa enemmän käsityskyvyn äärimmäisillä rajoilla olevia asioita. Ulkoisen ja sisäisen tasapaino tarkoittaa siis sitä, että käsityskyky äärentää itsensä laajimmilleen. Kun psyyke alkaa hahmottaa mielipiteitä äärimmäisellä tavalla silloin ihminen ei jumiudu ajatuksellisten jumiutumien takia älylliseen epärehellisyyteen. Silloin tukkoiset kohdat poistuvat ihmisen ajattelusta ja samalla aikaa jotkin alkukantaisten viettien motivoimat ajatukset samaten samalla aikaa poistuvat. Monesti nämä huonot tottumat ilmenevät jonkinlaisina pysyvyyksinä aivoissa ja ajattelussa, joka voi olla motivoitunut siitä, että ihminen ei ole nähnyt eikä näe vaivaa korjata käsityksiään uudella ajattelulla. Uuteen ajatteluun tulee siis olla motivaatiota ja aina tuon motivaation synnyttäminen ei tapahdu ilman ulkoista apua, joka voi siis tulla esimerkiksi yhteiskunnan taholta.  Mielipiteiden kehittyminen yhteiskunnallisesti tapahtuu etenkin siten, että yhteiskunnasta pyritään tekemään tietoyhteiskunta, jossa tärkeänä tehtävänä nähdään etenkin tiedon jakaminen ja sen välittäminen tietoa tarvitseville ihmisille. Siinä on kehitettävä erilaisia muotoja hankkia tietoa ja samanaikaisesti uusia keinoja käsitellä yhteiskunnallista tietoa ja sen jakamista ihmisille. Mielipiteissä tulee siis aina olla jonkinlainen yhteiskunnallinen ulottuvuus, koska niiden muodostaminen tapahtuu liitteessä yhteiskuntaan. Kuitenkaan niin sanottua puhdasta ajattelua ei yhteiskunnan tulisi rajoittaa tai säädellä. On kuitenkin nähtävä se minkälaiset ajatukset ovat itsellisiä, esimerkiksi jos ne liittyvät kulttuuriin, taiteeseen, tieteeseen tai filosofiaan, ja mitkä ovat pelkästään instrumentaalisia, eli toisin sanoen ne jotka ovat tärkeitä itsessään ja ne jotka ovat tärkeitä jonkin käytännöllisen arvon mukaan. Yhteiskunnallisessa näkökulmassa huomioidaan etenkin käytännön näkökulma ja siinä pyritään avaamaan yhteiskuntaa ajattelulle ja uudenkaltaisille ajatuksille. Mielipiteiden muoto on siis tärkeä asia, koska se määrittää esimerkiksi sitä, missä vaiheessa mielipiteenvapaus muuttuu esimerkiksi täydelliseksi vihapuheeksi, josta yhteiskunnassa rankaistaan. Esimerkiksi koulussa voidaan suhteellistaa ajattelua siihen muotoon, jossa siitä on hyötyä yhteiskunnassa ja miten instrumentaalisilla mielipiteillä voitaisiin parhaimmassa tapauksessa edistää yhteiskunnan kehittymistä ja sen kehittymistä siihen suuntaan, jossa vapaalle ajattelulle on enemmän sijaa. Yhteiskunnallisessa näkökulmassa etenkin ohjataan ihmisiä kouluttautumaan asiantuntijoiksi ja ohjataan ihmisiä saamaan tietoa asiantuntijoilta. Yhteiskunnan siis tulee perustua asiantuntijuuteen. Yhteiskunta voi siis tarjota mahdollisuuden jäsenilleen korjata aiemmin mahdollisesti väärällä tavalla muotoiltuja käsityksiään ja mielipiteitään. Yhteiskunnassa on siis nähtävä tilaa ajattelulle ja siinä tietoyhteiskunnan kehittäminen voi auttaa yhteiskunnan jäseniä.

Ihmisten provinsiaalisista tavoista

Ihmisellä on monia tapoja ja maneereita, joita voidaan kutsua provinsiaalisiksi, eli ei-universaaleiksi ja yleisistä periaatteista määräytyneiksi tavoiksi ja maneereiksi. Miksi on tärkeää tehdä ero provinsiaalisten tapojen ja aidosti tärkeiden tapojen välille liittyy siihen, mihin ihminen haluaa elämänsä, oman tärkeimmän aikansa, käyttää. Ei-provinsiaalinen toiminta motivoituu sielusta ja sisäisestä elämästä. Se tarkoittaa korkeampien ideoiden motivoimaa toimintaa.

Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on juoruaminen. Mikä olisikaan hauskempaa kuin puhua toisen ihmisen tai toisten ihmisten selän takana alentuvasti tästä/näistä. Silloin saadaan nauraa ja pilkata tavalla, joka monesti suoraan päin naamaa sanottuna johtaisi kunnianloukkaussyytteeseen. Tässäkin tavassa on myös se puoli, että tässä liiallisen suurella tavalla otetaan huomioon toisten ihmisten toiminta ja ajattelu. Silloin on varmasti tehnyt jotain merkittävää, jos siitä juorutaan selän takana. Kuitenkin juoruamisen kaksinaamaisuuden takia sitä voidaan pitää todella provinsiaalisena ja sielullisia ominaisuuksia huomioon ottamattomana toimintana.

Yksi provinsiaalinen toiminta on viihteen seuraaminen. Jos katsoo esimerkiksi tv-ohjelmaa, jonka tarkoitus on viedä huomio ajan kulumisesta on varmastikin tekemässä toimintaa, josta ei ole mitään hyötyä minkään korkeamman kannalta. Ihminen ei mielestäni kehittyneimmissä muodossaan tarvitse viihteen kaltaista huvitusta, joka ei todellakaan perustu mihinkään korkeampaan.

Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on muoti ja shoppailu. Tämänkaltaisessa toiminnassa haetaan pelkästään itselle erilaisia symbolisuuksia, joita sitten näitä vaatteita käyttämällä pyritään itseensä liittämään. Tämä on nimenomaista vertailukohdallista symbolisuutta, jossa huomataan symbolista ja tuotteesta vain pintapuoli ja monesti lisäksi hinta. Kun kauppiaat ja lihavat porvarit haluavat järjestää itselleen markkinahuvia he laskevat hintoja ja päästävät nämä pinnallisuuksien perässä juoksevat ihmiset areenalleen. Monesti kauppoja lumuavat ihmiset eivät havaitse sitä, mitä ilmiötä he todistavat itse toimiessaan jonkinlaisena päähenkilönä.

Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on seksuaalisuus. Se perustuu pelkästään himoihin ja hormoneihin, joita kunnollisen ihmisen ei tarvitsisi käyttää toimintansa ohjaajana. Seksuaalisuus on materiaalisuutta ja ruumiillisuutta. Mies joka pyrkii korkeammalle kokee seksistä pelkkää kuvotusta.

Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on lasten hankkiminen ja niistä huolehtiminen. Ja yleensä sen takia, koska sellaiset ihmiset hankkivat monesti lapsia, joiden tulisi niitä vähimmiten hankkia. Kuitenkin lisääntyminen kuuluu pääasiassa kaneille.

Yksi provinsiaalisen toiminnan muoto on ulkonäkö ja siitä huolehtiminen. Se on provinsiaalista sen takia, koska siinä otetaan liiallisesti huomioon toiset ihmiset ja heiltä saatu huomio minkä myötä jotkut tulevat koppaviksi ja ylimielisiksi. Ulkonäkö ja siitä huolehtiminen on täydellisesti toisten ihmisten motivoimaa toimintaa. Siinä miellytetään toisia ihmisiä ja ollaan maailman omistajia toisiin ihmisiin nähden paremman ulkonäön takia.