Outko ottanna kaheksan liäkkeen?

"Outko ottanna kaheksan liäkkeen?", rääkäisi kahdeksaakymmentä käyvä ylipainoinen mummo lapsenlapselleen tajuttuaan juuri sen, että tarvittava tiedontuotto hänelle päin ei ollut vielä pelannut. Hän ei tiennyt miten noiden lääkkeiden otto oli vaikuttanut pojan poikaansa, mutta ainakin poika ei ollut koskaan kokenut mieluisana tuota korostettua valvontaa, jota isoäitinsä hänen suhteensa suoritti. Vanhus oli kasvanut maalla, jossa pelättiin kaikenlaista toisista poikkeamista. Toisista poikkeavien kohdalla sanottiin aina "hyvä luoja" tai "hyvä jumala". Toisista poikkeavat laitettiin aina saman mallin mukaisesti kärsimään poikkeavuudestaan. Tuota tietysti edusti etenkin naisten ylläpitämä juorunvälitysverkosto, jossa harrastettiin tiettyjen ihmisten arvioimista aina kun vain ylimääräistä aikaa riitti. Etenkin varottiin liian lukeneita ihmisiä, jotka eivät toisin suuntautumisensa takia kyenneet ruumiilliseen työhön. Sitä työtä nimittäin pidettiin aina kaikkia muita töitä arvokkaampana, olihan itse Luoja määrännyt nämä ihmiset siihen työhön. Vanhuskin oli kehuskellut lapsenlapselleen sitä, miten paljon "voemoo" hänen käsivarsissaan oli, ja monesti hän piteli käsiään lanteillaan kuin paraskin työnjohtaja, jonka ylimääräistä energiaa eivät vaimon kanssa vietetyt hetket ainakaan olleet vieneet. Tämä vanhus teki kaikki sisarustensa ulkotyöt, koska "kukkaa ee niihin ollu niin sopiva kuen hän". Lapsenlapsi vastasi vanhuksen tiedusteluun lääkkeiden otosta, että hän kyllä osaa pitää huolta omista lääkkeistään. Vanhus vetäytyi maanisdepressiivisen oikukkaasti makuuhuoneeseensa ja tuhisten ja muristen vetäytyi syvään uneen. Lopulta hän alkoi nähdä unta, jossa hän kulki kaupunginosan torilla kammoamiensa "rantaremmin" jäsenten keskellä ja kyseli vastaantulijoilta "Outko ottanna kaheksan liäkkeet". Ensimmäiseksi vastaan tuli nuori mies, joka ulkoasustaan päätellen vastasi vanhuksen rantaremmiksi kutsumieen nuorten miesten ja naisten ominaispiirteitä. Hän vastasi vanhukselle: "olisko sulla mummo siis varaa antaa mulle jottaen, että voisin käydä ostamassa niitä lääkkeitä? Kun isä ei antanut aamulla rahaa, ja kun ostin tuolta kaupasta muutaman tasoittavan, ei minulla nyt ole varaa niihin lääkkeisiin" Mummo erkani kauhistellen ensimmäisestä tiedusteltavasta ja siirtyi torin laidalle penkille ja kysyi penkillä istuvalta vanhalta mieheltä: "Outko ottanna kaheksan liäkkeen". Mies meni hiljaisen ja ujon näköiseksi ja kysyi varuillaan olevana mummolta: "Outko tavanna Hiljan? Onko se mennynnä kertomaan mun liäkkeistä. Minä en niin piä siitä, kun se pakottaa ottamaan niitä liäkkeitä kun ne vievät tasapaenoa ja vaikuttavat muutenkin huonosti vatsan toimintaan" Mummo erkani vanhasta miehestä ja meni torin keskelle nuorten naisten luokse ja kysyi "outteko ottanna kaheksan liäkkeen?" Naiset nauroivat toisilleen ja kysyivät mummolta, "oletko sinä mummeli varmasti kunnossa vai oletko karanna jostain hoitokodista? Minulla kyllä on ollut emättimen kuivuuden kanssa vaikeuksia, mutta lääkettä sitä varten en vielä ole edes ostanut". Sen jälkeen mummo vetäytyi taas syrjemmälle ja näki näyn jota hän ei ollut aiemmin kuvitellut koskaan näkevänsä. Torille kulki pitkäpartainen ja -hiuksinen mies, jolla oli kalkinvalkea kaapu ja orjantappurakruunu päässä ja suuri puinen risti selässä. Mummo epäili ensin voisiko hän mennä kysymään sitä Häneltä, mutta, koska hän oli aina tehnyt kaiken, myös ajatustoimintonsa, ripeästi, päätti hän kuitenkin lähestyä hahmoa ja tarkata häneltä: "Outko ottanna kaheksan liäkkeen?" Hän meni ja kysyi. Mies vavahti taaksepäin ja tunnusti: "ai niin, ne eivät antaneet minulle sitä lääkettä tuolla, kun antoivat minulle tämän kruunun ja ristin. Olisiko rouvalla antaa minulle niitä kaheksan liäkkeitä?" Siihen vanhus heräsi, mutta, koska hän havaitsi kellon olevan kahdeksan, meni hän lapsenlapsen huoneen ovelle ja jo ennen kuin hän oli saanut kysyttyä: "Outko ottanna kaheksan liäkkeen?" Hän huomasi vuoteen olevan tyhjä ja lapsenlapsen lähteneen. "Ounko minä ottanna kaheksan liäkkeen", hän ajatteli.