Palveluista ja niiden yksityistämisestä

Palvelu tarkoittaa jotakin yhteyttä jossa palvelun käyttäjä saa jotain palvelusta tulevaa itselleen kuuluvaa hyvää. Palveluilla voidaan helpottaa arjen sujumista, mutta pääosin ne tarkoittavat nykyisin oman elintason ja hyvinvoinnin ylläpitämistä tiettyjen mekanismien avulla. Palvelulla voidaan tarkoittaa esimerkiksi terveyskeskusta, sairaalaa, kauppaa, postia, pankkia tai kahvilaa. Kaikissa tarjotaan ihmisille mahdollisuus täyttää jokin tarpeensa. Abraham Maslow kuvasi ihmisten tarpeita erityisellä tarvehierarkialla, jossa alimpana olivat esimerkiksi ihmisen hengissä pysymistä tukevat asiat kuten syöminen ja juominen, kun taas ylimpänä olivat ihmisen itseaktualisaatioon eli itsensä toteuttamiseen kuuluvat arvot. Tuosta hierarkiasta voidaan havaita se, että tietyt palvelut ovat toisia itsestäänselvempiä. Tässä tullaan siihen aiheeseen, joka koskee sitä, miten palvelut järjestetään ja kuka vastaa niiden järjestämisestä. Eriytetyt tarpeet ihmisten keskuudessa vaativat nykypäivänä sitä, että palveluita on voitava yksilöidä erilaisiksi sen mukaan mikä ihmisten tarve on. Jäykät valtion ja kunnan instituutiot eivät yleensä halua uudistua, mutta pääsyy siihen tietysti on se, etteivät valtio ja kunta anna heille riittävästi rahaa että he pystyisivät uudistumaan. Tässä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään vikaa. Käyttämäni termi tunnustushierarkia kuvaa hyvin sitä, miten instituutioiden tulisi olla itseisarvoisia eikä arvo- ja tuki-instituutioita, jossa järjestelmässä toiset instituutiot palvelisivat pelkästään tukemispositiossa samalla kun toisten itseisarvoisuudelle annettaisiin niihin kuulumaton huolen aihe. Tunnustushierarkiassa, jota ajatuksen manipuloimiseen keskittynyt kommentaariaatti ei hallitse, on tasoja, joissa sijaitsee instituutioita. Vapaassa tunnustushierarkiassa tasot ovat järjestäytyneet sen mukaan mikä niiden riippumattomuuden aste on. Sen takia korkeimpana hierarkiassa on metafysiikan ja uskonnon taso, koska se on kaikkein pyyteettömin tunnustushierarkian tasoista. Jos ajateltaisiin sillä tavalla, että instituutioilla olisi pelkästään tukemisluonteinen tehtävä, ei otettaisi huomioon sitä, että välinearvollinen tekeminen uhkaa monesti muuttua välinpitämättömäksi tekemiseksi. Jokaisen ihmisen tulisi hankkia itselleen jonkinlainen ammatti ja parhaimmassa tapauksessa ihmisten tulisi kokea nautintoa työstään siten ettei toiminnan itseisarvoisuus kärsi. Itseisarvoiseksi toiminnaksi voidaan määritellä niin siivoojan, kaupankassan, koulun ruokalan keittäjän kuin myös lääkärin ammatti. Tämän takia palveluita tulisi yksityistää rankemmalla kädellä. Kun työntekijöitä ei oteta palkkalistalle pelkästään sen takia, että yhdellä on kyky ottaa kuukauden ansio pankkitilille, voidaan lähestyä todellista ammattimaisuutta kaikilla aloilla. Ammattimaisuuden lisääntyminen tekisi ihmisistä kunniahimoisempia ja itsetietoisempia. Kaikki ilmiöt siitä, miten joissain töissä käydään vaan pienen mutta riittävän palkkapussin takia voisivat poistua, kun töihin palkattaisiin ainoastaan niitä, jotka todella haluavat tehdä kyseistä työtä. Koska on selvää, että matalapalkka-aloilla työllistyvät ihmiset ovat todennäköisesti tekemässä työtään jonkin välinearvon kuten pienen mutta riittävän palkan vuoksi, tulisi heille tarjota koko työssäolon aikana jonkinlaisia motivaatioharjoituksia, etteivät he pitkästyisi työhönsä ja tulisi huolimattomiksi. Mielestäni lukiot, erikoisterveydenhuolto ja päiväkodit esimerkiksi voitaisiin yksityistää ensimmäisenä. Tuloveroa tulisi laskea huomattavasti, kun menot ensimmäisen yksityistämisen aallon jälkeen helpottavat. Koska opintotuki menee monella sellaisiin tarkoituksiin, joihin se ei ole tarkoitettu, tulisi senkin kohtaloa miettiä. Perustulo tulisi kuitenkin ottaa käyttöön ja alustavasti se voisi olla jotain viidensadan ja seitsemänsadan välillä. Pienyrittäjiä tulisi valtion voida tukevan nykyistä enemmän, koska he edustavat toiminnassaan puhtainta omasta itsestä lähtevää yrittäjyyttä. Kaikkein erikoistuneemmat palvelualat tulisi yksityistää ensin ja vähitellen ulottaa yksityistäminen toisille aloille kuten kouluihin. Yksityinen palveluntarjonta takaa tai ainakin sen tulisi voida tulevaisuudessa takaavan ammattimaisuuden.