Kuinka hevonen lähti etsimään yökortteeria (kirjasta Guffars sagor, Carl Hugo von Becker, kääntänyt Olli von Becker)

Hevonen lähti kerran etsimään yökortteeria. Koko päivän oli hän pyörinyt yksin haassa mutta iltaa kohden oli hän tullut ikävystyneeksi ja hyppäsi yli peltoaidan. Nyt hän läksi etsimään maantien suunnasta, jotta hän löytäisi paikan jossa viettää yön. Kun hän kulki, kohtasi hän koiran. "Minne olet menossa vanha ystäväni?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria.", vastasi koira, " Se on myös minun aikomukseni.", sanoi hevonen, "voimme kyllä jatkaa yhdessä matkaa." "Miksipäs ei?", vastasi koira. Ja niin meni hevonen edellä ja koira seurasi. Kun he olivat menneet jonkin matkaa, kohtasivat he kissan. "Minne olet menossa, kissimissi?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria.", vastasi kissa. "Sitten voit tulla meidän kanssamme", sanoi hevonen. "Kyllä, en tiedä mitään mikä estäisi", sanoi kissa. Ja niin he jatkoivat matkaa yhdessä, ensimmäisenä kulki hevonen, sen perässä koira ja viimeisenä kissa. He eivät olleet menneet kauan kun he kohtasivat muutaman hanhen. "Minne herra ja rouva Hanhi ovat menossa?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria", vastasivat hanhet. "Sitten voimme mennä samaa matkaa", sanoi hevonen. "Kyllä, meillä ei ole mitään sitä vastaan", vastasivat hanhet. Ja niin menivät hevonen, koira, kissa ja hanhet eteenpäin. Kun he olivat menneet jonkin matkaa, kohtasivat he kukon ja kanan. "Minne aviopari on menossa", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria", vastasi kana. "Sitten voimme jatkaa matkaa toistemme kanssa", sanoi hevonen.  "Kyllä se on paljon mukavampaa mennä yhdessä  kuin mennä yksin", sanoi kana. Ja niin ensimmäisenä meni hevonen, toisena koira, kolmantena kissa, neljäntenä hanhet ja viimeisinä kukko ja kana. Nyt alkoi pimentyä. Tummia ja raskaita pilviä kellui taivaalla ja pian alkoikin sataa. Silloin vastaan tuli pieni orava, joka juoksi pitkin tienlaitaa. "Minne sinulla on noin kiire, rakas ystävä?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria", vastasi orava. "Niin kuin me muutkin! Me voimme kyllä mennä samaa matkaa", sanoi hevonen. "Kyllä, se sopii hyvin", sanoi orava. Ja niin menivät eteenpäin hevonen, koira, kissa, hanhet, kukko ja kana sekä orava. Tie vei läpi autioituneen tammimetsikön. Metsikön laidalla oli kylä. Siellä hevonen katsoi ensimmäisen tilan ikkunasta sisään ja kysyi voisivatko hän ja hänen matkakumppaninsa viettää siellä yön. "Ei, täällä ei ole yökortteeria", mies vastasi. Kun he menivät eteenpäin, saivat he saman vastauksen. "EI, täällä ei ole yökortteeria! Menkää naapuriin." Ja niin vastasivat muutkin heile. Kukaan ei halunnut majoittaa heitä. Lopulta viimeisen talon isäntä sanoi: "kylässä ei ole tilaa teille. Mutta metsän laidassa sijaitsee autioitunut romahtanut maja, joka kuuluu eräälle noidalle. Siellä voitte varmasti saada yökortteerin, koska hän on harvoin kotona. Nyt oli jo todella pimeää ja yksi jos toinenkin vesipisara alkoi tippua taivaalta. Kissa pelkäsi tassujensa tulevan märäksi ja kukko pelkäsi ettei nouse seuraavana aamuna riittävän ajoissa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ja nähdä itse, saisivatko he katon pään päälle romahtaneessa majassa metsän reunalla. Kun hevonen ja hänen matkaseurueensa tulivat sinne, huomasivat he ikkunoiden olevan peitetyt ja oven vieressä salvan. Täällä ei ole ketään kotona, tällä avaamme oven", sanoi hevonen ja iski turvallaan salvan sivuun jonka ansiosta ovi aukesi. Iloisina astuivat he sisään ja jokainen heistä teki sen niin miellyttävästi kuin mahdollista. "Mutta siihen tulokseen voimme varmasti helposti tulla, ettei se tunnu mukavalta jos poljemme toistemme jaloille", sanoi kukko hevoselle. Kissa kiipesi uuniin ja pyöri pehmeässä tuhkassa, hanhet ottivat paikan tuolin alta, orava hyppäsi ikkunan vieressä olevaan krookukseen, kana ja kukko nousivat sohvan päälle, koira makasi pöydän alla ja hevonen oven luona. Keskellä yötä, kun kaikki muut paitsi kissa nukkuivat, tuli noita kotiin. Ulkona oli kaamea sää, oli sysipimeää, tuuli puhalsi ja satoi vettä taivaan täydeltä. Hän oli ollut muualla noitumassa ja hänellä ei ollut aavistustakaan että talo olisi täynnä tuntemattomia. Täysin hiljaa hän astui sisään ja meni uunin luokse, siellä hän näki kissan silmien loistavan pimeydessä. Hän luuli että kissan silmät olivat palavia hiiliä ja niin hän laskeutui alas ja yritti puhaltaa niitä kohden ja sytytti samalla tulitikkua. Mutta silloin kissa valpastui ja raapaisi noitaa naamaan. "Oi, oi! Se on varmasti taas anoppini, joka tulee uudestaan. Tunnen hänet raapaisutavasta", ajatteli hän ja istui järkyttyneenä tuolille. Mutta silloin heräsivät hanhet ja puraisivat häntä takamuksesta. "Se on räätäli, joka on piiloutunut tuolin alle ja näpsii minua saksilla", hän ajatteli ja siirtyi ikkunan viereen. Mutta siellä orava puri häntä korvaan. "Se on suutari, joka näpsii minua naskaleilla", ajatteli hän ja meni hieman kauemmas pöydän viereen. Mutta siellä puri koira häntä säärestä. "Kyllä minä nyt ymmärsin!", puuskaisi hän. Se on nimismies! Sen minä saan rahojeni takia." Nyt heräsivät myös kana ja kukko, joka levitteli siipiään ja kiekui. Mutta sillä hetkellä ajatteli noita että se oli suuri herra joka huutaa. Ja suorinta kättä hän meni ovelle. Mutta sillä samalla potkaisi hevonen häntä niin, että hän lensi ulos rappusia pitkin. "Sen minä arvasinkin", sanoi noita. Ja sydän kurkussa juoksi hän niin nopeasti kuin pystyi kylään ja kertoi mitä oli tapahtunut. Mutta ihmiset vain nauroivat hänelle päin naamaa ja sanoivat että se oli vain oikeudenmukaista. Majalle hän ei enää koskaan mennyt ja noituminen sai jäädä. Mutta hevonen, koira, kissa, hanhet, kana, kukko ja orava olivat niin tyytyväisiä yöpaikkaansa, että he päättivät kunnostaa majan ja tehdä siitä pysyvän kortteerinsa. Ja siellä asuvat he hyvinä ystävinä vielä tänäkin päivänä. Se joka ei usko sitä, saa itse puhua heidän kanssaan. Tie ei ole vaikea. Ensin tulee mennä oikealle ja sitten vasemmalle ja sitten suoraan eteenpäin. Majan tunnistaa helposti. Se on harmaa valkoisilla ikkunanreunuksilla ja punaisella ovella. Lähellä taloa on iso puu. Kissa istuu ikkunassa, portailla makaa koira, pihassa seisoo hevonen, ojassa vaeltelevat hanhet, orava kurisee puun latvassa, ja kana ja kukko kuhertelevat jätekasan päällä.