Mediasta, symboleista ja todellisuudesta

Media tarkoittaa tietoa jakavien ihmisten muodostamaa yhteisöä. Tietoa jakavat ihmiset pyrkivät pitämään tiedon välityksen riittävän objektiivisena eli totuutta kuvaavana. Kuitenkin jotkut mediatodellisuuden muodot ovat yksioikoisia ja joskus suorastaan totuutta vääristäviä. Esimerkiksi media tapa esittää tietynlaiset julkkikset ihannoitavina superihmisinä. Näille ihmisille tapahtuvat inhimillisen olemisen muodot ovat omiaan tarjoamaan huonoa tiedonvälitystä ylläpitäville ihmisille revittelyn aiheita. Etenkin seksi ja vastakkainen sukupuoli ovat niitä asioita, jotka kiinnostavat mediaa näiden superihmisten kohdalla. Jokainen ero ja ongelmat parisuhteessa aiheuttavat värinää lehtienkirjoittajien lahkeessa. Huono tiedonvälitys on siis sitä, että siinä omakohtaisella huomiolla ohjaillaan ihmisten mielipiteitä jossain tarkoituksellisessa asiassa. Tiedon omistaminen on tärkeä aihe tänä päivänä ja sitä ohjaillaan vallan muodolla jota nimitetään merkitysvallaksi. Manipuloimalla ihmisten arvotunteita ja arvovalintaa aiheutetaan sellainen tilanne, että median kohde eli muut ihmiset alkavat nähdä yhteiskunnallisen todellisuuden sillä tavalla miten manipuloijat tahtovat sen näyttää. Median lisäksi myös muilla totuuden simulointialueilla voidaan havaita pyrkimystä siihen miten todellisuus tahdotaan näyttää ja esittää. Yhdessä näitä totuuden simuloijia kutsutaan kommentaariaatiksi, koska he muodostavat toimintansa kautta yhden merkittävän yhteiskuntaluokan. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan arvotunteet merkitysvallan avulla. Se tekee siis sen sen takia, koska muuten ihmisten kokemat arvotunteet voisivat saada heidät ajattelemaan erilaisilla tavoilla, joka voisi kyseenalaistaa kommentaariaatin aseman yhteiskunnallisena eliittiryhmittymänä. Kommentaariaatin voidaan katsoa olevan johdosta yhteiskunnallisesta proletariaatista, eli proleista, köyhistä ihmisistä. Esimerkiksi Suomessa ylen palkkalistoilla on runsaasti entisiä taistolaisia, joista on tullut osa suomalaista viihde-eliittiä. Kommentaariaatilla ja proletariaatilla on siis yhteytensä, vaikkakin löyhä sellainen. Kommentaariaatin jäseniä ovat kaikki sellaiset ihmiset, jotka pyrkivät jollain tavalla ohjailemaan ihmisten mielipiteitä asioista. Suuri osa tästä mielipiteiden muuntelusta tapahtuu julkisen elämän ja kansalaisyhteiskunnan alueella. Symbolit ovat sellaisia merkkien kokoelmia, joista muodostuu merkitys. Kommentaariaatti ei halua että ihmiset saisivat itse muodostaa käsityksen symboleistaan, vaan se vaikuttaa tuohon valintaan merkitysvallalla. Merkitysvalta tarkoittaa sellaista tilannetta, jossa itsenäisen tarkastelijan näkökulma asioihin sumennetaan ja kommentaariaatti pyrkii näyttämään oman näkökulmansa valtapositiona. Symboleiden todellisuus siis vaikuttaa siihen, miten merkitykset rakentuvat yhteiskunnassa. Kommentaariaatti pyrkii olosuhteistamaan ihmisyksilöitä ja vaikutteellistamaan heitä itseensä. Vaikutteellisuuden aste siis monesti määrittää sen, miten riippuvainen yksilö on institutionaalisesta todellisuuskäsityksestä. Kaikki instituutiot ihmiselämässä ovat muodostuneita erilaisiin tasoihin, jota kuvaa tunnustushierarkian käsite. Kommentaariaatti pyrkii eriarvoistamaan instituutiot ja näyttämään ne jonkinlaisessa valmiissa valossa. Kommentaariaatin instituutiot ovat aina joko arvoinstituutioita tai tuki-instituutioita, sillä tavoin kommentaariaatti pyrkii näyttämään arvotunteista muodostuvien käsitteiden kertoman todellisuuden omassa muodossaan. Koska kaikki arvojen kokeminen on todellisessa muodossaan itseisarvoista, parhaimmassa tapauksessa täysin pyytetöntä ja ei-liittyvää toisiin institutionaalisiin tunnustushierarkian tasoihin, on se, että kommentaariaatti vaikutteellistaa jotkut instituutiot toimimaan arvo-instituutioina tai tuki-instituutioina väärin. Syväsymbolit ovat itseisarvoisia ja ne ihmisen tulisi arvovalinnalla löytää. Tavalliset symbolit jotka luovat löyhiä merkityksiä ovat kehittyneimmässä muodossaan korkeintaan vertailukohdallisia symboleita, jotka liittyvät itsestään rakennettuun merkityksen eli merkityksen kuvitteluun, jossa vertailukohdalliset symbolit ovat tilanteesta riippuen mitä hyvänsä. Vertailukohdalliset symbolit voivat olla niin itseisarvoisia kuin välinearvoisia.