Symboleista ja syväsymboleista

Symboli tarkoittaa jotain merkitystä kantavaa ajatuksen kohdetta, joka muodostaa merkityksensä itsessään olevien merkkien perusteella. Kun ihmisten ajattelu vapautettaisiin yhteiskunnan ajatukset tukahduttavasta merkitysvallasta, voisivat ihmiset tavoittaa sellaisia maailmoita ajattelullaan, joita ei ensin oltu tiedetty olevan olemassakaan. Syväsymbolit tarkoittavat sellaisia symboleita, jotka on löydetty syvemmällä ajattelulla. Tavalliset symbolit ovat vertailukohdallisia symboleita, joilla on paikka aikatilassa. Ne voivat muuttua aina kun kommentaariaatti, yhteiskunnallinen valtaryhmittymä, katsoo sen sopivan itselleen. Vertailukohdalliset symbolit siis vertaantuvat toisiinsa julkisessa piirissä, ne voivat olla puheen tapoja, viihdekulttuuria ja tänä päivänä jopa ns. korkeakulttuuria. Kommentaariaatti eli lähinnä lehtimiehet, tahtovat hallita julkista piiriä siten, että se kontrolloi ihmisten mieliä siten, että he saavat esiin saman näkymän minkä kommentaariaatti tahtoo heihin istuttaa. Kommentaariaatin jäsenet siis hyötyvät tietoisesti tai tiedostamattomasti siitä, että heidän todellisuuskäsityksensä on vallitsevana ihmisten keskuudessa. Itsenäinen ajattelu vaatii vapautta kommentaariaatin ja sen instituutioita järjestelevän tunnustushierarkian vaikutuksesta. Kaikki ihmiset ovat mielestäni kokonaisuuksia, joihin sisältyy jotain kaikkien instituutioiden osista. Kuitenkin jokainen ihminen voi myös löytää erikoisalansa jostain tietystä instituutiosta, ja sen takia näiden instituutioiden tulisi olla riippumattomia ja pyyteettömiä ulkoisen avun suhteen. Ihminen on mikrokosmos ja niin myös instituutioiden tulisi olla mikrokosmoksia, riippumattomia toistensa avusta. Ja tuo riippumattomuus saavutetaan juuri sillä, kun kiinnitetään huomiota ihmisten koostumukseen instituutioiden koostumuksen ohessa. Symboleista on kirjoitettava se, että sama merkki, kirjain, kirjainyhdistelmä, käsimerkki tai kuvat voi merkitä toiselle täysin erilaista kuin mitä se merkitsee toiselle. Eli on sanottava, että vaikka ei tulisi korostaa kulttuuria arvotusten tekemisessä ja samalla kun toisaalta ei uskota siihenkään että universalismi olisi kaikessa oikein, tulisi varmaankin löytää jonkinlainen ratkaisu näiden kahden position väliltä. Ihmiset eivät siis tulkitse symboleitaan universaalisten normien mukaisesti eivätkä he myöskään ole täysin kulttuurijohtoisia arvioidensa tekemisessä. Eli samalla kun yritetään poistaa rasismia, tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, miten skientismi voi joskus olla johtamassa ihmisiä harhaan sen suhteen miten heidän tulisi ajatella. Varmaan voi sanoa myös sen, että kaikkein voimakkaimpien ja elinvoimaisimpien kulttuurit ovat lähinnä universaaleja symboleita eli syväsymboleita. Kehittymättömimmät kultturiit ovat sitä vastoin kauimpina universaalisesta symbolikielestä. Tässä tullaan siihen mutkikkaaseen kysymykseen esimerkiksi siitä, miten maahanmuuttajat tulisi sopeuttaa uuteen maahansa. Olisiko heille annettava oikeus omaan kulttuuriinsa vai pitäisikö heiltä vaatia sataprosenttista integraatiota valtakulttuuriin. Nykypäivänä on varmain valistuneinta sanoa, että he voivat säilyttää sen osan omasta kulttuuristaan, joka ei ole ristiriidassa ympäröivän kulttuurin kanssa, eli samalla kun voidaan antaa jonkinlaista tilaa omalle kulttuurille tulee myös vaatia, että maahanmuuttajat omaksuvat jotkut tärkeimmistä valtakulttuurin osa-alueista. On myös mielestäni oikein, että jokaiselle ihmiselle on annettava mahdollisuus omaksua tapoja ja arvostuksia, jotka vallitsevat jossain pienemmissä kulttuureissa ja sellaisissa kulttuureissa, jotka eivät ole läsnä välittömimmissä kulttuuriympäristössä. Syväsymbolien voidaan siis nähdä tarkoittavan ihmisen alkuperäisimpiä arvostuksia asioiden suhteen, ja nuo arvostukset vaihtelevat ihmisissä sen mukaan mikä heidän vaikutteellisuutensa on kommentaariaattiin. Media kontrolloi ihmisiä ja se on tänä päivänä voimakkain yhteiskunnallinen auktoriteetti. Media itse asiassa pitää kansallisia ennakkoluuloja yllä etenkin siinä miten se valitsee jutun aiheita. Koska ihmisten syväsymbolien kokemistapa on erilainen ja on varmaan tarkoitettuakin, etteivät kaikki ihmiset voi päästää irti valtakulttuuristaan, joka kuitenkin voi olla arvoltaan selkeästi ala-arvoisempaa verrattuna yksilön omiin kulttuurisiin arvostuksiin. Matalammalla tasolla olevassa kulttuurissa on siis suvaittava se, että kulttuuriset arvostukset suurempia kulttuureita kohtaan ovat myönteisiä, ja ihmisille on annettava oikeus itse valita omat kulttuuriset arvostuksensa. Kulttuuri ei siis synny todella ulkoisesta, vaikka se useimpien ihmisten keskuudessa syntyy, vaan todellisimmat kulttuurin ylläpitäjät ja luojat saavat kiinnikeen kulttuuriin kuuntelemalla sisimpäänsä ja erottelemalla omia arvotunteitaan riippumattomasti erossa kommentaariaatista ja sen säätelemästä merkitysvallasta.