Pertunmaan itsenäinen seurakunta perustettiin valtioneuvoston päätöksellä maaliskuun 20. päivänä vuonna 1924. Oli vain harvojen tiedossa, että saavutettu voitto oli noin seitsemänkymmenen vuoden työn tulosta, vaikka voidaan sanoa, että seurakunta-ajatus oli elänyt pertunmaalaisten mielessä jo ainakin kaksisataa vuotta. Ensimmäistä kertaa Pertunmaalla omaa kirkkoa harkittiin ja suunniteltiin jo 1850-luvulla. Asia jäi jo silloin pyörimään paikallisten mieleen. Asian käsittelyä jatkettiin vuoden 1893 helmikuussa ja seuraavien neljän vuoden aikana oman kirkon rakentaminen ja seurakuntaa koskevat merkittävämmät kysymykset olivat paikkakuntalaisten puheenaiheiden keskiössä. On tiedossa, että tuomiokapitulin hengenmiehet järjestivät asiassa kirkollisia kokouksia.
Tuolloin kaikki olivat saman asian kimpussa, vaikka erimielisyyttä syntyi siitä, olisiko perustettava oma itsenäinen seurakunta vai niin sanottu rukoushuonekunta. Myöskään kirkon paikasta paikkakunnalla ei päästy helpolla yhteisymmärrykseen. Kesään vuonna 1896 mennessä oli edetty niin hyvin, että kirkon piirrustuksia alettiin suunnitella ja ne tilattiin lopulta tunnetulta kirkkojen suunnittelijalta Josef Stenbäckiltä, joka jopa kävi paikkakunnalla katsomassa asioiden toimitusta. Valitus tuomiokapituliin kuitenkin kaatoi hankkeen tässä vaiheessa, minkä jälkeen se jäi pöydälle pitkähköksi ajaksi. Myös Hartolan ja Mäntyharjun papit suhtautuivat kielteisesti hankkeeseen. He tekivät lupauksen, jonka mukaan rukoushuonekunnan tultua perustetuksi Pertunmaalle, sieltä käytäisiin muutaman kerran vuodessa pitämässä saarnoja, mikä ei tietysti olisi paikkakunnallisille riittänyt. Kirkkohankkeelle olisi voinut käydä niin, että se olisi jopa lopullisesti unohdettu, mutta pitäjän väkeen kuului eräs toimekas henkilö, joka ei halunnut hankkeen joutuvan historian unohdukseen. Tämä mies oli Markku Pulier Vedenpään kylästä.
Markku Pulier – kirjoitustaidoton, harras kuntalainen
Pulier eleli tosiaan Pertunmaalla pienessä talossaan iäkkään vaimonsa kanssa. Hän oli syntynyt toukokuun 13. päivä vuonna 1837. Oppia saamattomana miehenä Pulier ei osannut kirjoittaa, mutta hänen puumerkkinsä voidaan siitä huolimatta löytää jokaisesta seurakunnan kokouksen pöytäkirjasta. Vuonna 1896 valittiin kirkonrakennustoimikunta, jonka puheenjohtajakin hän oli, vaikka hän joutui eräässä vaiheessa luopumaan paikalta kirjoitustaidottomana. Hän oli niin kiivas seurakunta-asiassa, että missä vain tiesi olevan samanmielisiä, taittoi hän matkan sinne jututtamaan ihmisiä. Hän oli lähettänyt vuonna 1903 tuomiokapituliin itsenäisesti anomuksen, että seurakunta-asiassa pidettäisiin kokous, minkä yhteyteen ja kirjeen loppuun hän liitti maininnan: ”Anoisin, ettei paikkakunnan pappeja määrättäisi kokousta johtamaan, vaan että se olisi joku asiata harrastava pappi.” Pulier alkoi miettiä ajan mennessä asiaa syvemmin ja häneltä ovat tästä säästyneet sanat: ”Jos muiden kans' en mennä saa, tok' yksin mennä saan.”
Pulier näki oman kertomansa mukaan unia, joiden mukaan hän ei voinut olla rauhassa ennen kuin seurakunta-asiaa Pertunmaalla oli edistetty riittävän pitkälle. Rukoushuoneen rakentaminen nousi miehen mieleen, vaikka hänen ystävänsä ihmettelivät, miten köyhä mies voisi sellaista edesauttaa. Pulier kuitenkin hankki rahaa kaikenlaisilla keksinnöillä ja niiden yrityksillä (kuten ikiliikkujalla). Sittemmin vuonna 1907 Pulier rakennutti itsenäisesti jussikoskelamaisesti paikkakuntalaisille rukoushuoneen omin voimin, minkä hän sitten virallisesti luovutti heille. Kyseinen rukoushuone vihittiin sittemmin vuonna 1925 ja siitä tuli pertunmaalaisten väliaikainen kirkko.
Pulier oli rukoushuoneen rakentamisessa kulutttanut koko omaisuutensa, mutta hän ei siitä lannistunut, vaan jatkoi tiukasti seurakunta-asiat huomionsa kohteena. Pulier oli halunnut, että hänet olisi haudattu Pertunmaan kirkkomaahan, mutta valitettavasti hän ennätti kuolla muutamaa vuotta ennen kuin hautausmaa oli vihitty käyttöön Pulier kuoli vuonna 1915 ja oli kuollessaan 78 vuoden ikäinen. Häntä kuvattiin kookkaaksi kumaraharteiseksi mieheksi, joka toiminnallaan oli jäänyt ikuisesti aikalaistensa paikallisten mieleen. Hänen vaimonsa Helga oli kuollut jo vuonna 1904.
Petrell ilmestyy esiin
Pulierin ehdotus siitä, että seurakunnan asioita hoitamaan saataisiin joku hyvin aktiivinen ja kyvykäs pappi toteutui vasta Pulierin kuoleman jälkeen vuonna 1916, milloin Mäntyharjun kirkkoherraksi valittiin rovasti K.V. Petrell. Petrellin valinta aloitti kokonaan uuden ajan seurakunnan historiassa. Paikkakuntalaiset olivat innolla edistäneet hanketta ja ajatusta, mutta vasta Petrellin tulo heidän avukseen auttoi edistämään hanketta tiedoilla ja taidoilla. Hän aloitti toimimaan aktiivisesti koko Pertunmaan eteen. On mainittu erään paikallisen isännän sanoneen, kun tämä kuuli Pertunmaan kirkon kellojen soivan ensimmäistä historiallista kertaa: ”Ilman Markkua ja Petrelliä ei noita vielä kuuluisi”. Petrell sai aikaan vuoden 1916 syksyllä rukoushuoneen kannatusyhdistyksen.
Petrellin aikana Pertunmaalla oli paljon seurakuntaan liittyvää harrastusta, jonka vertaista ei voi varmaan löytää miltään samankokoiselta paikkakunnalta. Vuoden 1917 syksyllä alettiin pappilan suunnittelu ja paikalliset tarjosivat peräti viisi erilaista tonttia lahjoituksina pappilan paikaksi. Kanntatusyhdistys valitsi tarjouksista parhaimman, joka sopi parhaiten hautausmaahan ja rukoushuoneeseen nähden. Muut, joita kannatusyhdistys ei valinnut, tarjosivat rakennuskustannuksia varten rahalahjoja. Nelihuoneinen pappila valmistui ja kuntalaiset siirsivät rakennuksen paikalleen ja toivat lisäksi tarvittavat lisähirret. Myös hautausmaan raivaaminen suoritettiin yhteistyönä, ja lahjana annetuista puista rakennettiin aita hautausmaan alueen ympärille. Koska pappilan alueisiin ei kuulunut metsää, lupasivat paikalliset isännät vastata pappilan puuntarpeesta. ¨
Kirkkoharmoni lahjoitettiin rukoushuoneyhdistykselle ja myös lahja oli se, kun rukoushuone kunnostettiin parempaan kuntoon. Hartolan seurakunta antoi vuonna 1918 vanhan kirkkonsa tapulinsa kanssa Pertunmaalle ja sen rukoushuoneyhdistykselle.
Hartola luovuttaa kirkkonsa
Hartolan kirkko oli noihin aikoihin tullut vanhaksi, eivätkä sen aikuiset vaatimukset enää täyttyneet sen tyylissä ja rakenteissa. Se sijaitsi Koskipään ja Echon ”rannattomilla pelloilla”. Noihin aikoihin Hartolan uudeksi kirkkoherraksi tuli pontevaksi mainittu Rossander. Hän sai aikaan ajatuksen, että Hartolaan tarvittaisiin uusi kirkko. Myös paikallisen hiippakunnan piispa Colliander katsoi ajatuksen hyväksi. Uusi ponteva ja kivinen kirkko valmistui vuonna 1913. Vanhaksi tullut puukirkko seisoi hylättynä omalla pellollaan. Korjata sitä ei kannattanut, vaikka toisaalta ilman korjauksia se olisi pian lahonnut omalle paikalleen.
Hartolalaiset päättivät myydä vanhan kirkkonsa Pertunmaalle pienellä 3000 markan hinnalla. Pertunmaalla tarvittiin kirkkoa, koska Pulierin rukoushuone oli liian vaatimaton ja näyttämätön. Jotkut arvioivat, ettei kirkkoa kannattaisi siirtää Hartolasta Pertunmaalle.
Siinä vaiheessa mukaan tuli Pertunmaan nuori ja intoa täynnä ollut kirkkoherra Aarne Kalliala. Ajateltiin, ettei kirkkoa siirrettäisi maksua vastaan uudelle paikalleen, vaan se tehtäisiin yhteisesti, ilmaisesti ja talkoovoimin. Sittemmin kohdattiin Hartolan vanhan kirkon purkamista ja Pertunmaalle siirtämistä vastaan suunnattuja mielialoja, etenkin Maila Talvio oli sitä mieltä, että kirkosta tehtäisiin Itä-Hämeen museo, ja kun purkajat tulivat paikalle, oli Talvio heitä vastustamassa. Myös nimismies kutsuttiin paikalle, sen jälkeen myös kansakoulun opettaja. Pertunmaan miehet nousivat kirkon katolle. Lopulta kirkko purettiin ja siirrettin Pertunmaalle useilla sadoilla hevosilla.
Suomalaisissa lehdissä kirjoitettiin sen jälkeen, että pertunmaalaiset ryöstivät Hartolasta kirkon. Kirkko rakennettiin Pertunmaalle näillä ”varastetuilla” hirsillä, joista loput käytettiin oman seurakuntatalon rakentamiseen.
Lopuksi
Rovasti Petrell alkoi vuoden 1919 keväällä toimimaan aktiivisesti oman seurakunnan saamiseksi ja perustamiseksi. Sen takia pidettin vuoden 1920 talvella Pertunmaalla kirkonkokouksia, jotka johtivat siihen, että valtioneuvosto vuonna 1924 vahvisti Pertunmaan seurakunnan itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Kirkkoherrakunnan laaja-alainen toiminta alkoi vuonna 1926.
OIli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti