Esimerkiksi sellainen herra ja kirkonmies kuin rovasti Vuorimaa on arvellut asutuksen tulleen Leivonmäelle niinkin myöhään kuin vasta 1700-luvulla. Tämä ei todennäköisesti ole totta, koska on havaittu Sysmän historiallisisssa asiakirjoissa merkintöjä keskiajan lopussa Leivonmäellä asuneista talonpojista. On mainittu näistä, että he olivat pääasiassa veronmaksukyvyttömiä, joten voi päätellä alueen olleen varsin köyhää. Eri tavalla kuin esimerkiksi Hartola, Heinola ja Sysmä ovat olleet, Leivonmäki ei ole ollut kartanopitäjä. Väestön suurin osa koostuu pienviljelijöistä.
On arveltu lappalaisten kulkeneen Leivonmäelläkin eräretkillään, minkä yhteyden voi tunnistaa paikannimistä kuten Lapinkylä tai Lapinpaasi. Asutus Leivonmäellä voikin olla vanhempaa perua kuin mitä Rovasti Vuorimaa oli arvellut. Erkki Kaikkonen on kertonut nähneensä Rutalahden ja Taka-Ikolan rajamailla sijaitsevan Kaijanlammen rannoilla vanhan, yhdestä puusta kovertamalla tehdyn ruuhen. Toinen pää oli jo laho, mutta toisesta saattoi vielä nähdä, millainen vene on ollut aikoinaan. Tuntuu käsittämättömältä, kuinka tällainen on voinut joutua vielä nytkin asumattomalla seudulla pienen suolammen rannalle. Tästä voidaan kuitenkin päätellä, että Leivonmäellä on ollut asutusta siihen aikaan kun tuollaisia ruuhia on valmistettu Suomessa.
Varsinaisia tietoja pysyvästä asutuksesta löytyy vasta niin varhaisin kuin 1740-luvulta. Noina aikoina Hartolan kappalainen kävi pitämssä jumalanpalveluksia ja merkitsemässä kirkonkirjoihin merkitsemässä paikallisia asukkaita.
Kun asutus yleistyi, nousi paikkakunnallisten ihmisten tarve saada pieni rukoushuone tai kappeli. Sillä mahdollistettaisiin säännölliset jumalanpalvelukset paikkakunnan asukkaille. Vuonna 1772 saatiin lupa Leivonmäen ensimmäisen kirkon rakentamista varten ja se valmistui vuonna 1775 nykyisen vanhan hautausmaan kohdalle. Leivonmäen vanha kirkko purettiim vuonna 1873, kun uusi kirkko valmistui. Entiset vanhan kirkon hirret on siirretty kirkonkylässä sijainneeseen Kanervan matkustajakotiin.
Pari kertaa vuodessa kävi Hartolan kirkkoherra johtamassa jumalanpalveluksia, kastamassa lapsia ja siunaamassa vainajia. Tämä tapahtui vanhan hautausmaan kohdalla. Joutsa tuli kappeliseurakunta vuonna 1774, mutta sillä ei ollut vielä omaa kirkkoa eikä papin asumtoa. Esitettiin että Joutsan kappalainen kävisi Leivonmäellä pitämässä kirkollisia toimituksia ja myös asuisi siellä niin pitkään kunnen Joutsan oma kirkko valmistui. Sitten ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimitettiin O.R, Neovius vuonna 1789, joka oli virassa yhdeksän vuotta, Hän muutti sen jälkeen Joutsaan, koska uudet kirkolliset rakennukset olivat valmistuneet sille.
Hartola oli tullut itsenäiseksi vuonna 1784., johon Leivonmäkikin silloin kuului. Sekä Hartolan että Joutsan kirkkoherrat kävivät suoritamassa kirkollisia toimituksia Leivonmäen seurakunnalle.
Leivonmäkeläiset saivat oman hengen palvelijat esimerkiksi vuonna 1850, jonka nimi oli Paul Urbin. Kaksi vuotta sen jälkeen hän astui toimeen. Leivonmäen seurakunnan kirkonkirjat alkavat tuosta vuodesta. Pitäjässä oli tuohon aikaan vain noin 1100 ihmistä. Kappelivaihe kesti kuitekin vain suhteellisen pienen määrän aikaa. Kappalaisia oli pastori Urbin (1852-1865) ja K.F. Bastman (1865-1875) sekä joukko väliaikaisia kappalaisia. Kappeliseurakunnan aikaan syrjäiselle pienelle paikkakunnalle oli vaikeaa saada pitkäakaisia hengen miehiä.Sen takia nousi tarve pystyttää kirkkoherrakunta. Arthur Oliver Vuorimaa (1882-1905) oli pitäjän ensimmäinen kirkkohera.
Pastori K.F. Bastmanilla on ollur suuri rooli Leivonmäen pitäjälle esimerkiksi kansakoulujen perustamisen kautta, jotka vielä sattuvat olemaan maan vanhimpia. Kirkonkylän kansakoulu perustettiin jo niinkin varhain kuin vuonna 1870. Kuitenkin oli käynyt niin, että kirkonkokouksessa, jossa asiaa käsiteltiin, oli hanketta vastustettu lujasti, ja siinä nousi esiin tärkeäksi pastori Bastmanin rooli. Opetuksen järjestämistä varten Bastman lupautui itsse opettamaan koulussa jumaluusoppia niin usein kuin hänen aikataulunsa antoi sitä varten peritse. Sen jälkeen muut kylät seurasivat kirkonkylän esimerkkiä ja esimerkiksi Havumäelle perustettiin koulu jo vuonna 1898.
Margareeta Högmanin ja Salomon Häkkäsen johtama herännäisyysliike on saanut kunnioitettavan edustajan pitäjässä asuneesta kauppias Matti Gadolinista, joka on mainittu monesti ”papiston uhrautuvaisena tukijana”. Ajassa vallinneita spiritualistisia suuntauksia lienee edistänyt Kustaa Åkerlund, joka oli syntynyt vuonna 1801 ja jota ”rutavaariksi” kutsuttiin. Rutavaari oli tunnettu myös näkyjen näkijänä. Paikkakunnalla on ollut 1900-luvun alussa varsin merkittävä evankeelinen herätysliike. Herätyksen laineisiin on aikanaan lähtenyt kymmeniä pitäjän ihmisiä. Helluntalaisuus valtasi alaa Havumäellä 1920- ja 30 luvuilla ja se aiheutti silloin muutamia kymmeniä kirkosta eroamista.
Pyhäkoulut paikkakunnalle järjesti rovasti Vuorimaa, joka sai ne aikanaan varsin kiitettävälle tasolle. Hän kirjoitti mm. oppikirjat pyhäkoulunopettajille. Kyseinen rovasti esitti rakentamillaan erikoislaitteilla varjokuvia seurakunnan tapahtumissa.
Helmikuun 14. päivä vuonna 1958 kohtasi seurakuntaa paha koettamus. Korjaustöiden alla ollut vuonna 1873 rakennettu kirkko paloi. Sittemmin uuden kirkon rakentaminen aloitettiin pian tämän vastoinkäymisen jälkeen ja se otettiin käyttöön 1960-luvun alussa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti