Aiheina tämän vuoden, järjestyksessään kymmenennen Reinhold von Beckerin stipendin kirjoituskilpailussa olivat ”Miten suomalaiset viettävät kesää”, ”Kesän jännittävin/ihanin päivä” ja ”Minä ja vuodenajat”. Tavan mukaisesti kilpailussa palkitaan seitsemän kilpailijaa, joista kolme ensimmäistä saavat rahapalkinnon ja neljä seuraavaa lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Kirjoitusten yleistaso oli laadukas, kun allekirjoittanut vielä tänä vuonna ensimmäistä kertaa sai lukea kaikkien kilpailuun osallistuneiden lasten kirjoitukset.
Ensimmäisen palkinnon saava kirjoittaja kirjoitti suomalaisten kesänviettotavoista ja on sanottava, että viidesluokkalaiseksi hänen kirjoituksensa oli yksityiskohtia myöten hyvin tarkka ja informatiivinen: kaikki mahdolliset Suomen luonnossa olevat kalat mainittiin tarkasti ja myös prosenttilukuja kerrottiin aivan kymmenyksien tarkkuudella. Kirjoitus oli hyvin monipuolinen ja siitä saa selkeän käsityksen sen suhteen, että kirjoittaja menestyy hyvin koulussa ja on hyvä kirjoittamaan etenkin tällaisia tietopainotteisia tekstejä.
Toinen palkinto menee kuudesluokkalaiselle tytölle, joka otti luovan riskin ja kirjoitti runon otsikolla ”Vuodenajat odottamaisillaan!”. Runo osoittaa tuon ikäiselle lapselle poikkeuksellista riimittelyn kykyä, lyyrisen rytmin tajua ja yleistä kielellistä lahjakkuutta. Mielestäni kyseinen kirjoittaja tekisi hyvin, kun hän jatkaisi runojen kirjoittamista, sillä siihen hänellä on lahjoja. En tietysti tarkoita sitä, että hänen tulisi vältellä muitakaan kirjoituksen lajeja.
Kolmanneksi tullut kuudesluokkalainen tyttö kirjoitti aiheesta ”Kesän ihanin päivä”. Hänen kirjoituksensa on kaunokirjallinen proosateksti, jossa on omakohtaisuuden takia jonkinlaista autofiktion vivahdetta. Kirjoitus kertoo kertojan taidosta ja omien kokemuksien mieleenpalauttamisen ja muistelun kautta myös omakohtaisuuden hallitsemisesta kirjoittamisessa.
Ennen kuin menen seuraaviin kirjoituksiin, on mainittava jotain kolmesta mainitusta kirjoittajasta, jotka saavat kirjoituksistaan rahapalkinnon. On huomattava, että kaikki kirjoittajat kirjoittivat eri aiheista, minkä lisäksi kirjoituksien aiheen laatu ja sisältö poikkesivat tänä vuonna toisistaan: ensimmäisen palkinnon saava kirjoittaja kirjoitti asiapohjaisen tarkan kateederiluennon, toinen runoilijanlahjoista kertovan runon ja kolmas kaunokirjallisen proosatekstin, jossa on paljon omakohtaisuutta ja kertoja on kirjoittajan oma minä.
Ensimmäisen kunniamaininnan saaja on neljäsluokkalainen ja palkittavien kuopus. Hän kirjoitti aiheesta ”Minä ja vuodenajat”. Kirjoitus sisältää paljon sympaattisia huomioita omakohtaisista ajatuksista vuodenaikoja kohtaan. Lisäksi hän oli elävöittänyt tekstiään värillisillä fonteilla ja kuvalla, josta Suomen vuodenajat tulevat hyvin ilmi. Tätä palkinnonsaajaa mietittiin myös kolmen parhaimman joukkoon, vaikka kuitenkin ajattelimme, että hänellä on vielä kaksi luokkaa aikaa osallistua kilpailuun uudelleen. Hän voi olla mielestämme tyytyväinen myös neljänteen sijaan, kun hän on ainoa luokkansa palkittava tänä vuonna.
Toisen kunniamaininnan saava kirjoittaja on tämän vuoden palkittavista ainoa poika. Hän kirjoitti aiheesta ”Ihanin kesäpäivä”. Hän kirjoitti kirjallisesta mielikuvituksesta kertovan proosatekstin, jossa näkyy myös kirjoittajan oma minä etenkin omien kiinnostuksen kohteiden kautta. Kirjoituksessa on siis kirjallisesta mielikuvituksesta kertovia piirteitä. Kirjoitus todistaa, että kirjoittaja hallitsee kirjalliset narratiivit hyvin varhaiskypsällä tavalla. Myös hänen kannattaa jatkaa kirjoittamista.
Kolmannen kunniamaininnan saaja kirjoitti aiheesta ”Miten suomalaiset viettävät kesää”. Kirjoitus tuo sympaattisella tavalla esiin myös kirjoittajan omia kiinnostuksen kohteita sekä listaa selkeällä tavalla suomalaisten kesään liittyviä asioita. Teksti on selkeä väliotsikoineen ja asioiden listauksen kannalta. Miellyttävä omakohtaisuus erottaa tekstin muiden joukosta.
Neljännen kunniamaininnan saava kirjoittaja kirjoitti varsin pitkän omakohtaisen proosatekstin, joka toi esiin hänen proosan kirjoittamisen lahjojaan, narratiivien hallitsemista ja myös omakohtaisen aiheiston ylläpitämistä tekstissä, joka kertoo siitä, ettei tällaisen proosan kirjoittaminen ole kirjoittajalle vaikeaa. Hänenkin kannattaa ehdottomasti jatkaa kirjoittamista.
Kirjoituksien taso oli hyvä, ja osakarsintoja jouduttiin suorittamaan monta kertaa. Kirjoittaminen kannattaa aina, ja toivommekin, että kirjoituskilpailun vuosittainen järjestäminen innostaisi kaikkia nuoria kirjoittamaan.
Von Becker-suku jatkaa Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailun järjestämistä ja nuorten palkitsemista myös ensi vuonna 11. kerran kilpailun historiassa.
Toivotamme kaikille oppilaille, opettajille ja perheenjäsenille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta.
Von Becker-suvun palkintotoimikunnan puolesta,
Olli von Becker
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti