Väitöskirjan aiheen pohdintaa

Olen ryypännyt viime aikoina paljon, vaikka nyt olenkin päättänyt pitää mahdollisimman pitkän katkon. Aion ottaa asioista selvää, tehdä suunnitelmia, valmistella Reinholdin elämäkerran kustantajalle ja saada pian väitöskirjan tutkimussuunnitelman valmiiksi ja hankkeen johonkin yliopistoon. Väitöskirjani käsittelee etiikan ja talouden välistä suhdetta. Näkökulma tarkentuu soveltavan etiikan, peliteorian ja luovan osallistumisen tarjoamin välinein. Soveltava etiikka tarkoittaa sellaista eettistä ajattelua, joka sisältää vaihtoehtoja, eikä se ole niin tarkka ja jyrkkä kuin normatiivinen etiikka. Peliteorian soveltamista on harjoitettu monen tieteenalan sisällä, ja sen tärkeimpiä luojia ovat John Forbes Nash ja John von Neumann. Peliteoria käsittelee sosiaalitieteiden sisällä sitä, miten ihmiset pyrkivät maksimoimaan itselleen tulevan hyödyn omasta toiminnastaan, jonka tulee aina olla valinnanalaista. Luovaa osallistumista on käsitellyt etenkin Tukholman yliopiston valtiotieteiden professori Michele Micheletti, ja se tarkoittaa yksinkertaisesti selvitettynä sitä, miten ihmiset voivat yhdistää luovuuden ja osallistumisen sen kaltaisiin hankkeisiin ja tavoitteisiin, joissa pieni määrä yksilöitä voi mahdollistaa suuremman tulosseuraavuuden. Luova osallistuminen on kekseliästä ja määrätietoista osallistumista, jossa tietyt solumaiset yksilöiden joukot pyrkivät osallistumaan yhteiskunnan sisällä siten kuin miten kriittinen massa tekisi. Kriittisyys on yksi merkittävä luovan osallistumisen piirre, ja se nimensä mukaisesti on etenkin ulkoparlamentaarinen voima. Luova osallistuja ei hyväksy annettuna karkeita tapoja, joilla ihmisiä on tavallisesti tuotu yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Luovuus tässä on etenkin uudenlaisten osallistumistapojen luomista, johon voidaan viitteellisesti lisätä esimerkiksi Martha Nussbaumin ja Amartya Senin luoma toimintamahdollisuuden lisääminen, ja etenkin absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten aktivoiminen ottamaan osaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja sen kehittämiseen ja kasvattamiseen. Mielestäni on varsin turhaa että kehitysapu koordinoidaan nykyisessä muodossa, jossa ajatellaan, että suoranainen rahan syytäminen köyhemmille muuttaisi heidän olemassaolonsa pohjaa. Olen kirjoittanut jo tästä, että kehitysmaihin tulisi perustaa kehitysapuvirkamiesten virkoja, joka voitaisiin liittää tällaisten maiden lainsäädännöstä päättävien ihmisten ryhmiin. Paljon olennaisempaa kuin rahan syytäminen kehitysmaihin on sellainen pyrkimys, joka koskettaa koko yhteiskuntaa ja sen kehittymisen ydintä. Koulutus on varmaankin näistä olennaisin ja eniten muihin yhteiskunnan osa-alueisiin liittyvä. Absoluuttisessa köyhyydessä elävät ihmiset on herätettävä rakentamaan hyvinvointia itsellensä ja kaikille muille ihmisille. Kuitenkin hyväntekeväisyys on tärkeä piirre ja väylä, jolla absoluuttisessa köyhyydessä olevia ihmisiä voidaan auttaa. Esimerkiksi Peter Singer on korostanut tätä niin, että esimerkiksi korkeimmin tienaavien ihmisten olisi annettava tuloistaan tietynlainen siivu siihen, että kaikista köyhimpiä ihmisiä autettaisiin. Mielestäni suhteellinen köyhyys on etenkin suhteellista, että mielestäni nämä erot ovat niin pieniä, että on oikeudenmukaista, että ihmiset saavat hyötyä siitä, vaikkapa he olisivat keskittyneet työssään pelkästään rahan tienaamiseen. Tässä mielessä näkökulma on nominalistinen ja pluralistinen: ihmisille on annettava oikeus pyrkiä elämässään omiin tavoitteisiinsa, eikä jonkinlainen kehittymätön henkistä intimiteettiä jaetusti korostava kyttäämissuuntaus ei saisi olla niin voimakkaasti esillä yhteiskunnassa, joka pyrkii hyväksymään moniarvoisuuden ja ihmisten oikeuden pyrkiä elämässä ja maailmassa omiin tavoitteisiinsa. Peliteoriaankin voidaan yllättävää kyllä liittää myös eettinen tietoisuus, eli toisin sanoen se, että oman henkilökohtaisen voiton maksimointi ei saata olla kaikissa yhteyksissä mitenkään korkeamoraalista. Olisi siis peliteorian yhteydessä määriteltävä se, kuinka paljon ihmisille annetaan oikeuksia pyrkiä moniin tavoitteisiin, ja tässä tärkeä esiin tuleva käsite on monimalliajattelu, joka liittyy myös moniarvoiseen logiikkaan. Olisi siis tarkasteltava sitä, mille asteelle oman pluralismin salliman autonomian tasoa pitäisi voida yleistää. Preferenssiautonomia on tässä yhteydessä tärkeä käsite. Ihmisten on voitava valita se, millaisilla areenoilla he haluavat kilpailla, ja näiden areenoiden lukumäärää ei mielestäni tulisi millään tavalla keinotekoisesti säätää. Ihmiset saavat valita itse ne kehät, joissa he haluavat kilpailla sellaisilla säännöillä, jotka kehän jäsenet haluavat keskenään sopia. Tämä siis tarkoittaa jonkinlaista sekularisoituneen yhteiskunnan, joka jossain mielessä hyväksyy monikansallisuuden yhteiskunnan joillakin tasoilla, hyväksymistä, joka antaa mahdollisuuden ihmisille pyrkiä itsensä valitsemiin suuntiin ja päämääriin. Tässä mielessä peliteorian strategiaoppi korostaa etenkin oman tiensä ja suuntansa valintaa. Peliteoriassa siis määritellään sellaiset koordinaatistot, jotka ohjaavat ihmisiä heidän itsensä valitsemien ja määrittelemien pelien kohdalla. Tässä mielessä soveltava etiikka on valvomassa sitä, ettei käytetä jonkinlaista kaikenlaisiin peleihin, tilanteisiin ja ilmiöihin yleisesti soveltuvaa etiikkaa, koska se monesti tuo jonkinlaisen suvaitsemattomuuden ja banaalin pahan luonnosteleman eettisen pakottamisen. Tämä on ainakin totta länsimaisessa yhteiskunnassa, joka korostaa voimakkaasti yksilöiden vapauksia ja oikeuksia. Etiikka tarkoittaa moraalista koodistoa siitä, mikä voidaan katsoa hyväksi ja onnellisuuden olosuhteiden mukaiseksi toiminnaksi ja ajatteluksi. Mielestäni se tarkoittaa etenkin sen takaamista, miten ihmiset voivat toimia toistensa kanssa sekä yhteiskunnassa mutta myös pienemmissä yhteisöissä kuten työpaikalla ja koulussa. Talousjärjestelmä on toisaalta se, miten ihmiset voivat hyötyä tekemästään työstä ja pitää yllä sekä henkilökohtaista mutta myös yleistä hyvinvointia. Tässä mielessä etiikka määrittää jollain tavalla sitä, miten ihmiset toimivat ja hyötyvät yhteiskunnassa omasta työstään. Absoluuttinen köyhyys on ehdottomasti paha asia, johon kaikkien paremmin toimeentulevien ihmisten pitäisi suuntautua oikeanlaisella tavalla. Toisaalta suhteellinen köyhyys on asia, johon ihmiset voivat vaikuttaa omien päämääriensä priorisoinnilla. Sen takia mielestäni olisi olennaisempaa, että pääomaverotus olisi tiukempaa kuin ansiotyön verotus, joka monessa mielessä on ahkerampien ihmisten riistämistä omien parempien ominaisuuksiensa takia. Luova osallistuminen tuo tähän sen näkökulman, millaisilla kentillä ihmisten tulisi toimia sen takia, että he voisivat vapaammin pyrkiä omiin päämääriinsä ja samalla tuottaa hyötyä myös sellaisille ihmisille, jotka eivät pärjää yhteiskunnassa yhtä hyvin. Ihmiset siis mielestäni saavat valita ne omat kehänsä ja areenansa, jonka kautta he voivat tuoda esiin omaa tiettyyn asiaan keskittyvää lahjakkuuttaan. Etiikan ja talouden suhde kuuluu siihen, mikä on oikeudenmukaista taloutta silloin kun siinä huomioidaan moraalinen velvoite. Singer on kirjoittanut esseessään The right to be rich or poor, että kaikki ihmiset eivät pyri kaikessa olemisessaan oman taloudellisen hyvinvoinnin maksimointiin. Jotkut ohjautuvat enemmän etiikasta kuin talousjärjestelmästä, joka tarjoaisi heille mahdollisuuden hankkia etenkin BKT:n kautta määriteltyä hyvinvointia. Tässä kun voidaan havaita se, etteivät kaikki halua vain rahaa, voidaan nähdä se, että ihmsillä on erilaatuisia tavoitteita yhteiskunnassa ja yhteistoiminnassa toisten ihmisten kanssa. Tämä on jossain mielessä lähellä termiä Umweltpedägokik, joka käsittelee monipuolisesti sitä, millaisiin pyrkimyksiin ihmiset tavallisesti liittävät toimintansa tavoitteet, ja Umwelthan tarkoittaa ympäristöä. Kirjoitan myöhemmin perusteellisemman selvitykseni siitä, millaiseksi koulutusjärjestelmää tulisi Suomessakin kehittää. Etiikka ja talous siis tarkoittaa yhdessä sitä, millainen toiminta ja hyötyminen hyväksytään ottaen huomioon moraalifilosofian periaatteet. Mielestäni etiikan tulisi olla etenkin soveltavaa ja monenlaiset päämäärät hyväksyvää etiikkaa, ja siinä mielessä se liittyy etenkin monimalliajatteluun ja moniarvologiikkaan. Ihmisiä tulisi siis tulojen sijaan arvottaa etenkin arvojen, päämäärien ja periaatteiden kautta. Yksityistynyt, eriytynyt ja kehittynyt yhteiskunta tarkoittaa nimenomaisesti sitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus käyttää ja kehittää lahjojaan ja jollain tavalla hyötymään omista lahjoistaan. Siinä mielessä toiminnan pidikkeet tulisi määritellä tarkemmalla tavalla. Mielestäni Robert Nozickin kehittelemä yövartijavaltio olisi jollain tavalla malli sellaisesta yhteiskunnasta, johon tulisi Suomessakin pyrkiä. Mielestäni olisi hyvin olennainen Zeitenwende Suomessakin, jos ihmisten tietoisuutta huonommalla elintasolla elävien ihmisten kohtaloiden suhteen lisättäisiin, ja voitaisiin määritellä se, miten yksilöiden ja kansalaisten tulisi osallistua absoluuttisen köyhyyden poistamiseen. Mielestäni on turhaa ja mm. sen takia en ole vasemmistolainen, että jos kiinnitettäisiin huomio vain suhteellisessa köyhyydessä olevien ihmisten laiskuuteen, koska on varmaa, että Suomessakin rikas ihminen on saanut tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen, vaikka täysin eri asia on se, jos ihminen rikastuu toisten ihmisten tuottamalla hyödyllä, kuten esimerkiksi vaikka osakekaupoilla. Singerin artikkelin sanoin ihmisille on annettava yhteiskunnassa oikeus siihen, että saa vapaasti olla sekä rikas tai köyhä. Tässä mielessä luova osallistuminen tarkoittaa yhteiskuntaan suuntautuvaa ohjausta, jossa materiaalisesti vähäinen yhteisö voi luoda hyvinvointia tiettyjen päättäväisien ja oikeita periaatteita kunnioittavien päämäärätietoisilla toimilla. Pluralistinen peliteoria tarkoittaa sitä, miten se huomioi erilaiset tilanteet, joissa ihmiset tavallisesti haluavat määrittää strategiansa toisten pelin osapuolien kanssa, ja pelaajat saavat itse määrittää pelit omien arvojensa mukaisiksi. Ihmisiä ei siis voida pakottaa ottamaan osaa sellaisiin peleihin, joiden kautta määrittyviä periaatteita ja pyrkimyksiä he eivät voi hyväksyä.Tässä mielessä kaikkien ei tarvitse hyväksyä samoja kilpailun periaatteita ja päämääriä, vaan he voivat itse suunnitella ja päättää ne pelit, joihin he haluavat yhteisin päämäärin mukautua. Luova osallistuminen tarkoittaa tässä mielessä sitä, että erilaiset strategiat hyväksyvät pelit voivat joskus olla rakentamassa erilaisia tapoja nähdä osallistumisen ja yhteiskunnan muuttamisen. Soveltava etiikka taas tarkoittaa sitä, ettei ihmisiä pakoteta normatiivisiin periaatteisiin ja monesti banaaliin pahaan johtaviin periaatteisiin, vaan arvottaminen tehdään aina yksilöllisesti ja noiden periaatteiden luomiseen jokainen aikuinen ihminen voi osallistua. Tässä mielessä voidaan sanoa, ettei yhteiskunnassa ole normatiivista reaalista pohjaa, koska etiikkakin voi kehittyä jatkuvasti ja siinä on muistettava periaatteena etenkin se, että ihmisten toiminta mahdollistuu, ja samalla kun siihen tuodaa eettinen näkökulma, voivat nämä kaksi ulottuvuutta hyödyntää myös toisiaan. Soveltava etiikka tarkoittaa periaatteiden soveltamista yksittäistapauksiin. Luova osallistuminen hyväksyy pluralistiset osallistumisen kanavat. Peliteoriassa mietitään sitä, miten tietyn ihmismäärän ja pelin periaatteet sopivat yhteisöt voivat kehittää pelien strategioiden kokonaisuutta, missä esimerkiksi tietynlaiset pelit ja niiden strategiat voivat kehittää uudenlaisia pluralistisia menetelmiä yhteiskunnallsen hyvinvoinnin eteen.