Miten ajauduin filosofiaan ja mitä olen siitä oppinut

Filosofia on miellyttänyt minua ainakin yläkoulusta asti. Silloin lueskelin Sartrea, Nietzscheä ja Schopenhaueria, ja kerroin äidinkielen opettajalleni tärkeimmäksi asiaksi Sartressa vapauden, eikä suhtautumistapa ole suuremmin muuttunut noista ajoista, eli voi sanoa, että olen ollut varhaisen kypsä jo nuorelta iältä alkaen. Kuitenkin mielestäni olen tullut viiden vuoden sisällä entistä epäkypsemmäksi tiettyjen asioiden suhteen. Filosofia on korvannut minussa sellaista paikkaa, jossa toisilla on emotionaaalisesti kehittyneempi luonne. Kuten eräs Lyseon aikainen saman vuosikerran kaveri totesi jo silloin, että käsitteideni kehittämisessä on jälkiä defenssimekanismeista. Olen siis kehittänyt filosofista maailmankatsomusjärjestelmääni myöskin itseni ymmärtämiseksi tietysti sen lisäksi, että voisin löytää jotain perustavaa maailmasta ja sen suhteesta ihmiseen. Kirjoitin jo juuri 17-vuoden ikäisenä ensimmäisen käsikirjoitukseni, joka käsitteli omaa filosofiaani. Muistan kuitenkin miten jo pienenä lapsena kokosin kirjaa eläimistä ja piirsin ja kuvitin sen itse. Itse ajattelin tuolloin, että minun olisi pitänyt saada tuo kirja kustantajalle. Sittemmin voin sanoa jotain jalkapalloharrastuksestani. Kokosin 13-vuotiaana kokonaisen coverversion Veikkaajalehden Valioliigan kausiennakosta. Keksin kaikki joukkueet ja pelaajat ja stadionit jne, ja lopulta sidoin itse kirjasen kokoon. Minun on sanottava, että joidenkin mielestä plagioin ensimmäisen lukion filosofiakurssin lopputyönä tehdyn esitelmän. Filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista, eli Philos tarkoittaa viisautta ja sofia rakastamista. On sanottava, ettei kaikki filosofiaa opiskelleet tyypit eivät muistuta kovinkaan suurin minkäänlaista ajattelijaa saati vapaa-ajattelijaa. Kaikissa ryhmissä toteutuu minun mielestäni samanlainen sosiaalinen dynamiikka, joka säätelee sosiaalisia ihmisiä pakottautumaan vaikeisiin ja edistystä kieltäviin ja ehkäiseviin rooleihin, koska ihminen on nykyaikaisen evoluution kannalta kovin karkea eläin. En ole kuullut enää jälkeenpäin mitään muista samaan aikaan filosofiaa opiskelleista tyypeistä. Joku on väittänyt minua natsiksi, mutta mielestäni ja kaikkien minut tuntevien mukaan olen kuitenkin kaukana tuon käsitteen määritelmästä. Mielestäni kuitenkin saksalaisten paheksuminen on mielestäni kuvottava asia. Ei loppujen lopuksi poikien tarvitse aina olla vastuussa isiensä tekemisestä. Filosofiasta on vaikeaa tehdä uraa, koska suomalainen yhteiskunta ei katso filosofiassa olevan minkäänlaista merkitystä. Filosofian harrastaminen vaatii mieluiten jouteliaisuutta ja hiljaisesti kehittyvää tietomäärää ihmisestä ja maailmasta. On muistettava esimerkiksi se, että jo Sokrates, Platon ja Aristoteles harrastivat filosofiaa eli ajatuksen pohdintaa maaten samalla divaanilla ja mauttien viiniä. Ajatuksesta pitää saada lujasti kiinni, kuten Veikko Huovisen hahmo Konsta Pylkkänen sanoi Havukka-ahon ajattelijassa. Ajattelijuus ei ole riippuvaista koulutustaustasta tai iästä. On paljon sellaisia kuivittuneita professoreita, jotka eivät koskaan ole sanoneet tai kirjoittaneet yhtään omaperäistä ajatusta, ja voisi pikemminkin sanoa, ettei suurin osa professoreista ole koskaan ajatelleet omaperäisesti. Sokrates on todennut, että en voi opettaa teille mitään muuta kuin ajattelemista. Nykyinen koulujärjestelmä aliarvioi lasten ja nuorten potentiaalia, sillä mitä väliä on kaiken kannalta siinä, että lasten ja nuorten täytyy olla samanikäisiä omassa luokassaan, eikä muita luokitteluja hyväksytä? Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa on tapauksia, jossa jo noin kymmenvuotiaat lapset ovat pystyneet hyppäämään koululuokkien yli, ja moni tällainen tapaus opiskelee myöskin yliopistossa huomattavasti muita aiemmin ainakin normikäsityksen mukaisten epävapaiden tyhmyrien yliopiston menoon verrattuna. Olen monesti ollut kiinnostunut ajan ja historian filosofiasta, koska mielestäni jo koulujen historianopetusta tulisi muuttaa analyyttisempään ja objektiivisempaan muotoon. Esimerkiksi voittajien näkökulma sodissa ja kulttuuriepookeissa on monesti täysin virheellistä tietoa. Pitäisi siis ottaa puolueeton asenne historian tutkimukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että näkökulmia on monia ja mitään niistä ei tarvitse varsinaisesti karsastaa tai juosta pakoon. Historianfilosofia tarkastelee histtorian käsitettä, ja tutkii sitä, miten ajat muuttavat ihmisiä ja heidän ympäristöjensä muotoa. Ajan filosofia tarkoittaa sitä, miten aika käsitetään ja millaisissa verrokkisuhteissa sitä voidaan käsitellä, eli mitkä ovat pysyvämpiä ja objektiivisempia entiteettejä ja mitkä asiat muuttuvat ajan saatossa. Kuitenkin myös yleinen ajan mittaaminen ja useat tavat tehdä se on myös ajan filosofian alaa. Eli, filosofiaan perehtymiseni alkoi yläkoulussa, vaikka olen varmaan lapsenakin ollut samankaltainen luonne, joka sopii hyvin filosofin rooliin, vaikka nyt en tietenkään nauti minkäänlaisista rooleista. Plagioin (joidenkin mielestä) suuren osan ensimmäisestä lukion filosofian kurssin lopputyöstä, koska olin kuumessa ja väsyneenä, etten olisi jaksanut kirjoittaa kunnollista tutkielmaa, koska kirjoitusaikaa oli vähän. Sittemmin olen varmaan tänä päivänä eniten mainetta saanut kohtalaisen nuori filosofi. Kuitenkin loput filosofian kurssit suoritin suurella ansiokkuudella, niistä kaikki olivat kymppejä. Hain keväällä 2007 Helsingin Yliopistoon lukemaan käytännöllistä filosofiaa. En päässyt sisään, jäin toiselle varasijalle, kun opiskelijoita otettiin kaksitoista ja pyrkijiä useita satoja. Sen jälkeen vittuunnuin, myös senkin takia, koska jouduin jäämään syksyksi porukoille. 2008 vuoden alussa muutin Jyväskylään, koska siellä sai opiskella avoimessa yliopistossa filosofian aineopintoja, olin suorittanut perusopinnot jo Kuopiossa. Minua kiinnosti filosofia kovasti jo tuolloin. Ahmin filosofista tietoa, jonka talletin syömmeeni. Mikään ei vaikuttanut liian vaativalta ja kaikki ovet olivat avoinna. Sekin oli hyvä juttu, koska noihin aikoihin Suomessa myytiin vielä Tuborg-olutta, suosikkiani. Keväällä 2008 hain myös Jyväskylän yliopiston filosofiaan, jonne sitten pääsin. Valintakoekirja oli Aristoteleen Nikomakhoksen etiikka. Minua suoranaisesti vitutti se, että jouduin jäämään Jyväskylään, Filosofia kuten sitä Suomessa harrastetaan, on akateemista norsunluutornifilosofiaa, joka on pelkistänyt ja vähentänyt filosofian harrastamista. Filosofian yllä leijuu vaikean asian myytti, vaikka se avautuu kaikille tietynlaisilla käytännöillä ja ominaisuuksilla varastettuna. Lähdin alkuvuodesta 2009 opiskelemaan Düsseldorfin Yliopistoon, missä vietin kesälukuvuoden. Sitten palasin runsaaksi kuukaudeksi Tampereella, mistä muutin marraskuussa Pariisiin. Näillä paikkakunnilla ostin paljon kirjoja, eli etenkin ranskan- ja saksankielistä krjallistuutta. Mielestäni helppoutta tulisi käsitteellistää, se tarkoittaa etenkin vaikean työn ja helpon työn välistä suhdetta. Jossain mielessä näitä ihmisiä voitaisiin arvioida monimalliajattelulla ja kvantitaavisten ja laadullisen tutkimuksen yhteenliittämisellä. Helppous tarkoittaa sitä, että työtä ei oteta vakavasti ja tehdään se vain toisella kädellä. Helppous määritellään palkan, työsuhteen, työpäivän pituuden ja työn laadun kautta. Helppousindeksi määrittää sen, kuinka paljon yhteiskunnassa om vapautta ja miten laiskuuden ja ahkeruuden välinen suhde määrittyy. Siitä voidaan katsoa kuinka paljon maailmassa on epävapaita,, riippumattomia, mutta toisaalta myös vapaita ja manipuloivia ihmisiä, jotka järjestelevät ihmisille merkitysvaltaa vaikutteeellisuuden kautta. Varhaisnuoret ovat riippuvaisia toisistaan ja sen takia heissä ei ilmene yksityistä ajattelua. Suomalaisilla on niin kova tarve siihen, että kaikki ovat samalla tavalla kuin muut. Ja koska vain pieni osa hallitsee filosofiaa, on siihen suuntauduttava samalla tavalla – kuten biologianopettajani sanoi Lyseossa. Yläasteen aikainen maantiedon ja biologian opettajani taas sanoi että filosofiassa ei pitäisi edetä ”liian pitkälle”. Näin olen pettänyt hänenkin ohessa tuhansia ja kymmeniä tuhansia ihmisiä pitkälle. Helppousindeksiin tulisi myös laittaa työetiikan kaltainen käsite, jonka avulla voitaisi määritellä tärkeämpiä asemia. Hyvinvointiarkeologia tarkoittaa sitä, että pyritään yksilön historian kautta ymmärtämään laajempia merkityksiä, eli etenkin sellaisia merkityksiä vasten, jotka kantavat tällaisen henkilön aiemmin tekemiä velvoitteita ja niiden kuvauksia. Tähän liittyvä psykoterapian toimintamalli on Zweckmässigkeit eli tarkoitussuuntautuneisuusterapia, josssa pyritään määrittämään ja jossa tuodaan esiin ihmisten toiveita ja pyritään mahdollisuuksien mukaan auttamaan heitä tavoitteidensa ja toiveidensa kanssa. Filosofiaa on voitava rakastaa suurempien asioiden kautta. Alkuun oli filosofia ja sitten siitä erottautuivat muut tieteet. Filosofia on kuitenkin erilaista kuin että se olisi vain erikoistieteden piikatyttö. Se on sanottava, että filosofian menetelmien kautta voidaan perusteellisen selvityksen kautta saada ymmärrys kaikista tieteenlajeista, kuten esimerkiksi Descartes, joka kirjoitti että ollakseen tietäväinen kaikista tieteistä ihmisen pitää hallita kaikki erikoistieteet. Descartes siis tosiaan ajatetteli että filosofian kautta on kehitettävä uusia tapoja nähdä ympäröivä. Hempelin peittävän lain mallin mukaan tulisi maailmasta ja ihmisestä kertovien teorioiden ja käsitteiden kehityttävä jatkuvan käsittelyn kautta. Siitä huolimatta, jos tietää jotain omasta suosikkifilosofilosofiasta ei se aina kerro verifikaation mukaisesta kielestä ja se éi välttämättä ole paras ja tarkin tapa suhtautua yksilöön. Kulttuurifilosofiakin kuitenkin on filosofiaa ja tiedettä, vaikka se palautuu kuitekin ihmisten välisessä merkityksessä. Yhteiskunnat ja yksilöt toimivat sopimuksen tasolla, kun taas luonnontieteet tutkivat jotain muuta kuin evoluution kehittyneintä lajia. Sosiaalidarwinismi on väärin, ihmisten on oltava inhimillisiä, avoimia ja vastaanottavaisia. Minusta tuli akateemisten standardien kautta filosofan maisteri vuonna 2013 (onpas siitä jo aikaa). Luultavasti olen ollut kyseenalaistava ja kriittinen jo pienenä lapsena. Kuitenkin näin filosofien opiskelijoden joukossa sellaista tavanomaista sosiaalista peliä, dominanssiin pyrkivää sosiaalisuutta, alistamista, hybristä, pilkkaa, harkitsemattomia sanoja ja lauseita jne. Filosofiassa on oltava asiallinen objektiivinen, suora, mutta myös ironinen ja itseironinen. Voltaire jos joku oli satiirinen ja ironinen. Koska nämä ovat tärkeimpiä älykkäiden ihmisten ominaisuuksia, tulee filosofian kieleen liittyvänä muistaa sofistikoituneet ironia ja satiiri. Vain junttieinarit ja maalaiset eivät osaa eivätkä ymmärrä ironiaa saati sitten satiiria, jota tavallinen ihimnen ei pidä muuna kuin huonona käytöksenä ja pyhien asioiden loukkaamisena. Sellaisissa maissa, joissa yksilönoikeudet ja -vapaudet ovat pitkälle vietyjä, on niissä, on luonnollisesti oikeus arvostella poliittisia päättäjiä ja tahoja. Ja tämä tapahtuu monesti satiirin ja ironian välityksellä, joista molemmat ovat peräisin Britanniasta. Britanniassa minua on miellyttänyt etenkin Ludwig Wittgenstein. Pidän edelleen parhaimpana filosofian alan kirjana Tractatus Logico Philosophicusta. Aloitin filosofian opiskelut ja olen tähän asti sitä jatkanut, koska minulla varmaan on ajattelijan piirteitä. Tämän blogin nimikin on Ajattelijan kirjaamo. Kuitenkin filosofiasta olen saanut tavan olla kriittinen ja kysyä kysymyksiä, varmaan vastakohtien sovittamisen pyrkimys on myös rakentanut varaa tuolle filosofian opiskelun edellykkeelle. Yksi siuosikkini kulttuurifilosofeista on Oswald Spengeler, ja hänen pääteoksensa on Der Untergang des Abendlandes, ja tämä teos on ollut suuresti vaikuttamassa kulttuurifilosofiaan ja kulttuurien itsekäsitettyihin ominaisuuksiin. Ja kappas vain, sain filosofiasta laudaturin täysillä pisteillä.