Jossakin naistenlehdessä Sannakaisa Heikkinen kertoo, että aikoo jättää politiikan. En ole kyseistä lehteä lukenut, mutta isoäitini kertoi tämän äskeisessä puhelinkeskustelussamme. Minulle tuli vain mieleen, että miten loistava ajatus! Olisi kansakunnan tilan ja yhteisten asioidemme kannalta erittäin hyvä, jos poliitikot jättäisivät politiikan ja vetäytyisivät Sannakaisan tavalla luomaan paskaa omiin navettoihinsa. Koska politiikka rappeuttaa ihmisten kyvyn ajatella itsenäisesti ja selkeästi, niin olisi paljon parempaa, jos nykyaikainen parlamentaarinen demokratiamme olisi erimuotoinen kuin mitä se on tällä hetkellä. Olen miettinyt, että nykypäivänä riittävän sivistynyt ihminen, joka kuitenkin omaisi sen verran itsenäistä ajattelukykyä, että hän puhuisi asioista oikealla ja selkeällä tavalla, tulisi lopulta todella suosituksi politiikassa. Poliitikon, ainakin silloin, jos älyä ei häneltä löydy tarpeeksi paljon, on Suomenkin järjestelmässä tultava kapulakieltä pyöritteleväksi byrokraatiksi, joka ei itsekään tiedä sitä, kenen asioita ja minkä takia hän todellisuudessa ajaa ja minkä vuoksi hän on politiikassa. Esimerkkinä tästä vaikkapa Jussi Halla-ahon jättämä puheenjohtajuus Perussuomalaisissa. On selvää, ettei äskettäin ketään suuren puolueen johtajaa ole palvottu samalla tavalla profeettana kuin Halla-ahoa. Se, että hän on päättänyt jättää asemansa ja vielä pelkurina jättää perustelut asemasta luopumiselle kymmenen vuoden päästä julkistettavaksi kertoo vain siitä, että hänessä ei ole munaa olla pääministerinä tuollaisen valokehän patsastamana. Onhan selvää, että Suomessa vastuun kantajiksi pääsee tavallisesti vain vallanhimoisimmat pyrkyrit ja aggressiivisimmat riidanhaastajat. Esimerkkinä tästä vaikka Jan Vapaavuoren jättäminen puheenjohtajuuden ulkopuolelle varsinaisen ”poliittisen” pellen, Alexander Stubbin hyväksi. Mielestäni totuuden puhuminen on paikallaan politiikan keskiössä, ja sen takia on parempi, jos poliitikko on lähempänä kansaa kuin toisia poliitikkoja ja heidän kabinettejaan. Kuitenkin on selvää, että tämänkaltainen itsekseen pärjääminen vaatii myös henkistä kanttia ja älykkyyttä, minkä takia esimerkiksi vaikka Teuvo Hakkarainen ei käy eksemplaariksi tämänkaltaisesta poliitikosta. Mielestäni sivistykseen kuuluu se, että silloin ei tule loukanneeksi toisia ihmisiä, mutta toisaalta herkkänahkainenkaan ei saa olla. Arvot on tunnistettava itsenäisesti ja muotoiltava itselleen omanlaisensa henkinen maailmankatsomuksen horisontti. Poliitikko ei voi olla riippuvainen toisista poliitikoista tai omasta tai toisten puolueista. Eli reaktiivinen ja relatiivinen politiikan tekeminen ei voi koskaan olla itseislähtöistä, vaan se asettaa aina jonkin toisen tahon oman valtansa vastustettavaksi, josta hyvänä esimerkkinä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, joiden hoitamiseen valtiolta menisi paljon rahaa, elleivät he saisi avohoitoa omalta puolueeltaan.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti