Banaali paha tarkoittaa tavanomaista tai arkipäiväistä pahaa. Tällainen paha tapahtuu huomaamatta ja se monesti liittyy erilaisiin käytänteisiin, jotka saavat alkunsa huomaamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Banaali paha ei huomioi tavallisesti yksilöitä, koska sen paha tapahtuu usein silloin kun yksilöitä ja erilaisia herkkyyksiä ei huomioida toisten ihmisten kanssa tekemisissä ollessa. Yksilöt eroavat toisistaan, ja sen takia yksilön käsitettä tulisi käsitellä ja huomioida erilaisten eettisten teorioiden yhteydessä. Etiikan tulisi alkaa yksilöstä, koska monesti jos yksilö samaistetaan kulttuurin tai yhteisön kautta jonkinlaiseen annettuun viitekehykseen, on se monesti omiaan aiheuttamaan pahaa joillekin sellaisille yhdenmukaistamisen kohteille, jotka poikkeavat jollain tavalla ihmisten enemmistöstä. Monesti herkimmät ihmiset ovat uhreja siinä, kun tavanomaista tai banaalia pahaa aiheutetaan joillekin ihmisille. Suuri osa ihmisistä on laskettavissa niin sanotun erityisherkkien ihmisten kategorian sisälle, ja tämä aiheuttaa sen, että osa ihmisistä kokee arkensa asiat eri tavalla kuin suuri osa ihmisistä. Tällaisilla ihmisillä pieni kosketus voi tuntua kuin nyrkinisku ja kevyt huudahdus voi tuntua kuin helvetin tulet leimuaisivat tällaisen ihmisen korvakäytävissä. Banaali paha voi monesti aiheutua myös esimerkiksi vähemmistön edustajalle, jonka poikkeavuutta ei oteta huomioon siinä. kun tehdään jonkinlaisia ratkaisuja joidenkin ihmisten paikasta tai tehtävistä maailmassa. Tämän takia esimerkiksi työhön hakeutumisessa yksilöllisiä arvoja ja piirteitä tulisi kuunnella enemmän kuin esimerkiksi vaikka sitä, millaiselta ihmisen työhistoria aikaisemmalta ajalta näyttää. Yksilöä ja hänelle aiheutuvaa banaalia pahaa ei välttämättä edes koskaan huomata, koska monessa tapauksessa tällaiset yksilöt pakotetaan olemaan hiljaa ja mukautumaan siihen oikeudenmukaisuuden muotoon, joka sattuu vain olemaan tällaisessa paikassa toteutettavissa. Banaalin pahan yhteydessä on huomioitava oikeudenmukaisuus ja ne tekijät, jotka määrittävät oikeudenmukaisuuden muotoa. Korkein oikeudenmukaisuus huolehtii yksilöstä ja hänen valinnoistaan ja profiilistaan toisten ihmisten keskuudessa eikä se jätä yksilöä ja hänen ominaisuuksiaan yksin. Kollektiiviset ratkaisut ja liian kapea kollektiivinen rajoittaminen on monesti syynä banaalin pahan syntyyn, ja tämän takia yhteiskunnan sisällä tulisi tutkia ja pohtia sitä, miten oikeudenmukaisuus voisi toteutua kun on pakko tehdä jonkinlaisia kollektiivisia ratkaisuja ja päätöksiä. Yksilön on oltava yhteiskunnan perustavin yksikkö kaikenlaisten yhteisöllisten ja kollektiivisten ratkaisujen pohjalla, ja yksilöä ei myöskään voida koskaan samaistaa kollektiiviseen yksikköön. Jokaista ihmistä tulisi kuulla silloin, kun he kokevat, ettei heidän näkökulmaansa ole kuultu. Etiikan on alettava yksilöstä, ja tämän takia yksilön käsitettä tulisi yhteiskunnassa enemmän määrittää ja purkaa osiin.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti