Kissa oli päättänyt, että se ei halunnut kehrätä. Se oli ollut aina täysin turhaa ja minkäänlaisia syvempiä tunteita isäntäänsä kohtaan sillä ei ollut. Se ei ollut koskaan ollut tilanteessa, jossa kehrääminen olisi ollut oikea vaihtoehto toiminnan jatkamiseen. Kissa oli ehkä perinyt ominaisuuden äidiltään, sillä sekään ei koskaan kissan pentuaikana ollut nähnyt aiheelliseksi kehrätä tai osoittaa yleensäkään minkäänlaisia välittämisen ja hyvän olo tunteita. Aina kun isäntä piti kissaa sylissään, kissa ihmetteli, että mitä isäntä oikein tekee, sillä sitä ei oltu koskaan aikaisemminkaan pidetty sylissä. Isäntä silitteli ja rapsutteli kissaa, mutta kissa ei ollut koskaan kokenut sitä niin mukavaksi, että kehrääminen olisi ollut vaihtoehto toiminnalle. Kun kissa oli metsästänyt talosta hiiren, toi se sen nähtäväksi isännälleen, joka kehui sen jälkeen kissaa, miten hieno metsästäjä ja jäägeri se oikein oli. Silloin kissa oli ollut lähellä kehräämistä, koska se oli niin ylpeä siitä, miten sen metsästäjän lahjat aiheuttivat isännässään tyytyväisyyden tunteita. Kissa ei pitänyt yleensäkään ihmisistä, ja monesti se kävi omistajan jalan kimppuun, kun isäntä ei tajunnut sen tarpeita, esimerkiksi ruoan suhteen. Sen mielestä isäntä myös haisi joskus pahalta. Joskus isäntä ei tuntunut miellyttävältä, vaikka se kuitenkin koko ajan kehui kissaansa ja hellitteli tätä. Kissa ei tiennyt halusiko se jäädä isäntänsä perheeseen, ja joskus se oli ajatellut karkaamista, vaikka pelkäsikin ulko-ovea ja ei koskaan halunnut lähestyä sitä liian paljon. Se oli kasvanut sisällä tapahtuvaan elämään kiinni. Kissa oli ollut joskus ulkokissa ja ammattimainen hiiren metsästäjä, se tapasi monesti käydä öisin hiirimetällä ulkona. Kuitenkin nyt kissa oli ollut jo monta vuotta sisäkissa, ja leikkaamisen jälkeen myös lisääntymishalut olivat kaikonneet. Kissa ei enää mourunnutkaan vaan se naukui joskus pehmeällä äänellä, kun isäntä ei ollut tajunnut antaa sille ruokaa tai silloin, kun isäntä ei tajunnut heti päästää sitä parvekkeelle katselemaan lintuja ja pihan tapahtumia. Kissa myös monesti sirkutti keveästi, kun isäntä tuli joltain pidemmältä matkaltaan kotiin. Kissa oli pehmeäturkkinen ja väritykseltään kaunis, ja monet ihmiset olivatkin kehuneet sen turkin kauneutta. Eräästä isännän kaverista se piti erityisesti, koska tämäkin mies oli kissaihmisiä oman isäntänsä tapaan. Kuitenkin pehmeän vatsansa se paljasti vain isännälle ja mammalle. Kun eräs isännän kaveri oli yrittänyt silittää sitä vatsasta ja näin rikkonut sen luottamuksen, oli se tarttunut välittömästi käteen kiinni kynsillään ja hampaillaan. Kissa oli hyvin leikkisä nuoren ikänsä takia ja monesti se oli turhautunut isäntäänsä, kun tämä ei ollut tajunnut aina leikkiä sen kanssa niin usein, kun se olisi halunnut. Kissa piti mammasta jopa enemmän kuin isännästään, jota se ei aina sietänyt ja jota se usein pureskeli, kun turhautuminen eteni riittävän pitkälle. Eräänä kauniina päivänä kissa koki olonsa todella mukavaksi ja sen mieleen nousi kuva siitä, kuinka se oli ensimmäistä kertaa nähnyt isäntänsä. Se muistikuva oli niin kokonaisvaltainen ja hyvä, että se koki olonsa rennoksi ja vapautuneeksi, sen olemus oli muuttunut ja se koki ensimmäistä kertaa isännän olevan ihan hyvä karvaton kaveri ja omistaja, ja kun isäntä nosti sen syliinsä ja rapsutteli sitä leuan alta, ei kissa hetken päästä voinut olla kehräämättä ja pian se kurisi ja hyrisi täyttä päätä ja hankasi päätään isäntänsä päähän. Kissa koki tämän kokemuksen niin hyväksi, että pian se jatkoi kehräämistä – aina kun isäntä nosti sen syliinsä. Ja niitä kertoja oli monta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti